Janne Hokkanen. Kuva: Ulla-Maija Svärd
JULKINEN TAIDE | Sammon koulun ja päiväkodin uudisrakennukseen on valmistunut Tampereen tähän asti suurin prosenttitaiteen kokonaisuus. Teoksia on yhteensä 50, ja niitä on sekä sisällä että pihalla.
”Teemana on monimuotoinen luonto. Lapsihan on kuin siemen, joka kasvaa.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Lapset ansaitsevat arkiseen ympäristöönsä hyvää taidetta, sillä taide tukee kasvua ja tässä tapauksessa voi myös opettaa asioita.
Sammon koulun kokonaisuuden taideteokset on tehty lapsille, mutta ei aliarvioiden, vaan kaikella kunnioituksella. Taiteellisia kompromisseja ei ole, mutta toki on ajateltu esimerkiksi sitä, miltä korkeudelta pienimmät katsovat teoksia.
Matkan varrella iski koronapandemia, joka sai luopumaan kaikesta taiteesta, mitä kosketeltaisiin. Tämä on rajoite tartuntatautivaaran vuoksi.
Kulttuuritoimitus pääsi maaliskuussa mukaan Sammon koulun ja päiväkodin uudisrakennuksen avoimien ovien päivään. Teimme kierroksen taideteosten luona oppaanamme kolme tukioppilasta, jotka olivat ylpeitä sekä rakennuksesta että sen taiteesta.
Teemu Mölsä pääsee syksyllä Sammon kouluun, mutta Silda Haikara ja Freija Kiesiläinen ovat silloin yli-ikäisiä ja jatkavat opintojaan muualla.
Kuin salaperäinen akvaario
Oppilaat esittelivät yhtä suurella innostuksella oppilaiden kuntosalin (joka olikin huippu!) kuin Janne Hokkasen teoksen Viimeinen korpimaa. Se kertoo sukupuuttoon kuolleista ja uhanalaisista eläimistä. Siitä voi löytää Suomen ainoan kotoperäisen nisäkkään saimaannorpan, ja tehdä omia tulkintoja.
Viimeinen korpimaa on viisi metriä leveä. Se on printti alumiinilevylle, jonka pintamateriaalina on kirkas akryylilevy. Se on kuin salaperäinen akvaario koulun käytävässä.
– Teos on tehty alun perin akryylimaalauksena kankaalle, johon on sekatekniikalla lisätty syvyysvaikutelmaa. Maalauksen eläimissä, puissa ja tähtisumuissa on paperi- ja muotoilumassaa, ja nämä kolmiulotteisuudet välittyvät myös printtiteoksessa, Janne Hokkanen kertoo.
Mitä on prosenttitaide?
Uuden Sammon koulun ja päiväkodin prosenttitaidekokonaisuus on Tampereen tähän asti suurin. Vajaa prosentti rakennuskustannuksista tekee tässä tapauksessa yli 200 000 euroa taiteeseen.
Tampereen kaupungilla on käytössä prosenttitaideperiaate. Se merkitsee sitä, että rakennus- tai korjauskustannuksista varataan noin prosentti julkiseen taiteeseen.
Tampereen taidemuseo on hankkeiden taideasiantuntija. Teokset kuuluvat osaksi Tampereen kaupungin taidekokoelmaa.
Sammon koulu sijaitsee Kalevassa, Kaupinkadun, Väinämöisenkadun ja Kiovanpuiston välisessä kolmiossa.
Viisi taiteilijaa, 50 teosta
Mukana on viisi Tampereen taiteilijaseuran jäsentä: Janne Hokkanen, Sanna Kauppinen, Heta Laitakari, Johanna Lonka ja Piia Rantakangas.
Janne Hokkanen ja Sanna Kauppinen valittiin vuonna 2019 kuratoimaan ja koordinoimaan tätä isoa taidehanketta.
Teoksia on sisä- ja ulkoseinillä, lattiassa ja pihalaatoissa yhteensä 50, joista 33 on tekstiteoksia.
Osaa teoksista ei voi olla näkemättä, koska ne ovat suuria, mutta sitten voi leikkiä piiloleikkiä, koska osa on aivan pikkuruisia. Ainakin pienimmät oppilaat nauttivat varmaan löytämisen ilosta.
Koulun tiloista ovat kevätlukukaudella käytössä liikuntatilat sekä jotkin aineluokat, kuten fysiikka ja kemia. Syksyllä koulun toiminta käynnistyy täysillä. Koululaisia on ensi syksynä 750, luokka-asteet 0–9. Koulu on urheilupainotteinen.
Teemana on luonto
Sammon koulun teoksien yhteinen teema on monimuotoinen luonto. Taiteilijoita yhdistävät luontoarvot ja huoli luonnon monimuotoisuuden säilymisestä.
– Olen Sammon koulun oppilas. Valmistuin vuonna 1999. Oli upeaa saada kutsu tekemään töitä oman koulun piiriin, sanoo taiteilija Janne Hokkanen.
Hän on valinnut yhdessä Sanna Kauppisen kanssa teeman, miettinyt mukaan kutsuttavat taiteilijat ja yhdessä pääarkkitehdin kanssa päättänyt teosten sijoituskohdat. Kommunikointi on ollut yksinkertaista, sillä Hokkanen ja Kauppinen ovat pariskunta.
Vitriini suojaa teosta ja toisinpäin
Teosten ekologista kestävyyttä on mietitty, joten materiaalit ja alihankintatyöt on tilattu mahdollisimman läheltä.
Teostenkin kestävyyttä on pohdittu, joten monet teokset ovat vitriinissä pleksin takana, jotta ne ovat suojassa. Näin ei käy kehnosti teokselle, vaikka joku vahingossa horjahtaisi. Ratkaisu on myös turvallinen toisinpäin.
Monesti julkinen taide tehdään sellaiseksi, että se kestäisi mitä vaan eli materiaali on suurin piirtein ratakiskoa. Sammon koulussa on erilainen ote, mikä on mahdollista vitriinien vuoksi.
Tekstiteoksissa on kannustuksia lasten omaan kasvuun ja kehitykseen. Kannustavia ja innostavia tekstejä on piilotettu pihan laattoihin ja heti sisääntulon lähelle kattorakenteisiin. Tekstiteoskokonaisuuden, yhteensä 33 kappaletta, on tehnyt Janne Hokkanen. Osa teksteistä tulee vähän myöhemmin keväällä pihakiveyksien sekaan.
Taiteen kautta oppilaat voivat oppia asioita esimerkiksi biologiasta, maantieteestä ja historiasta.
Metsämaisemapiirustus
Heti pääsisäänkäynnin jälkeen vastassa on Sanna Kauppisen erittäin pikkutarkka metsämaisemapiirustus.
– Teos on toteutettu sekatekniikalla. Pääosin tämä on lyijykynäpiirustus, johon on lisäksi käytetty akryyli- ja puuvärejä. Tytön hameen helmaan olen liimannut tunnistettavia luonnonmateriaaleja, jotka ovat suojassa silkkipaperin alla, Kauppinen kertoo.
Teos on kolmiosainen: Kirjawassa kammarissa, Kehän kultaisen sisällä, Sisällä salon sinen. Se kuvaa luonnon monimuotoisuutta.
– Tässä on paljon sellaista, mitä voi käyttää opetuksessa. Yksityiskohtiin on piilotettu asioita, kuten koivun kylkeen koivumittareita, ja kuusen kaarnan seasta voi tarkkasilmäinen löytää puukiipijöitä ja pöllöjä. Luonnontilaiset metsät ovat ihmiselle ja kaikelle elämälle tärkeitä. Samoin esimerkiksi sopusointu eläinten ja ihmisten kesken.
Sanna Kauppisesta metsämaisema oli hänelle luonteva tapa ottaa projekti haltuun.
Koordinaattorina sai olla monessa, kehitellä vitriiniratkaisut, toimia välikätenä ja miettiä ripustuksia.
– Tämä oli mielenkiintoista ja sai oppia tosi laajalta alueelta.
Aulassa on käpy poikineen
Toiseen kerrokseen auki olevan aulan seinällä on suuri 11 metriä leveä taideteos, joka näyttää aaltomaisten peilien ansiosta erilaiselta eri kulmista katsottuna.
Teoksen nimi on Alkulähde, ja se on Janne Hokkasen.
Harmaalepän hedelmät eli kävyt ja niiden tausta heijastuvat jännittävästi iltavalaistuksessa lattiaan ja muualle.
Kasvun teema
Toisessa kerroksessa on taiteilija Heta Laitakarin kaksi teoskokonaisuutta.
– Minulla on teemana kasvun ihme, siemenen muisti sekä planetaariset teemat ja Kalevalaa.
Ensimmäinen teoskokonaisuus on nimeltään Kukkivat Planeetat ja toinen on trilogia Kuun kertomuksia I, II ja III.
– Jotkut sanovat näitä seinäkoruiksi. Näissä on pronssia, puuta, ketjuja ja tekstiiliosia. Valutyöt on tehty Tredun Valimoinstituutilla juuri ennen paikan sulkemista. Pronssivalutapahtumaan liittyy paljon erilaisia ja aikaa vieviä työvaiheita, siksi on harmi, että Tampereella ei enää ole valimoa, jota kuvataiteilijat voisivat käyttää, Laitakari sanoo.
Sammon koulun teoksiin liittyy sanallinen osa, kaksi runoa, ja Heta olisi iloinen, jos oppilaat voisivat säveltää ne.
Kukkivat planeetat
”Vaeltavia tähtiä olemme kaikki.
Radoillamme omillamme,
loistamme ja soimme.Taivaankappaleita olemme kaikki,
Kukimme lauluin, sanoin
Ja hiljaisuuden tavoin.Valoa lempeää olemme kaikki.
Kaunista, kuulasta
kaikkeuden valoa.”– Heta Laitakari
Kuun kertomuksia
”Se kuului latvoissa, puiden huminassa
Sammalen seassa
Se kuului.Kunnes
Hiljaisuus.Tuhannen vuoden kuluttua,
unessa,
Siellä missä usein kuljimme,
Kuu, kuu.”– Heta Laitakari
Kyy varpujen katveessa kyyhöttää
Toisen kerroksen käytävillä taiteilija Piia Rantakangas esittelee kyyn positiivisessa valossa. Teoksen nimi on Kyy varpujen katveessa kyyhöttää. Käytävä on melko rauhallinen, sillä sen varrella on terveydenhoitotiloja, opettajainhuone ja neuvotteluhuoneita.
– Halusin keskittyä suomalaisiin kasveihin ja eläimiin, joita harvemmin näkee taiteessa. Mukana on peltohiirtä, kirjosieppoa ja ahmaa.
Piia Rantakangas työskentelee pikkutarkasti ja tekee paperiveitsellä kerroksia.
– Se vaatii kärsivällisyyttä. Samalla työ on meditatiivista ja siihen uppoutuu täysin, hän sanoo.
Nimiin on kiinnitetty huomiota: Supikoira mäntyjen siimeksessä hiipii ja Ahma lehtometsää pitkin taivaltaa. Eläintauluja on yhteensä kuusi: kolme isompaa ja kolme pientä.
Ei liian hurjia pikkulapsille
Johanna Lonka on ajatellut teoksiaan Avainlajeja ja Hautomo paljon käyttäjien kannalta. Avainlajeja on lähellä päiväkotia ja Hautomo on päiväkodissa. Työt ovat lapsen katseen korkeudella. Asioita on sekä matalalla että korkealla.
– Avoimien ovien päivänä huomasi, että vitriinin lasista päätellen töitäni on käyty katsomassa, sillä lasissa oli jälkiä päiväkoti-ikäisen korkeudella, hän naurahtaa.
Avainlajeja käsittelee vanhaa metsää ja lajeja, joilla on esikuva, mutta jotka esitetään poikkeavassa mittakaavassa.
– Tiesin, että työ tulee päiväkodin päätyyn, joten teoksessa on sadunomainen ulottuvuus. Taustalla on kuitenkin vankkaa faktaa. Teen aina taustatöitä teoksiani varten ja sitten sen pohjalta luon kuvitteellisia hahmoja. Ekosysteemille tärkeät hyönteiset ovat mukana, tosin isokokoisina. Mukana on tärkeitä avainlajeja, ja luontokadon indikaattoreita, kuten liito-oravia.
Johanna sanoo, että hän pohti myös sitä, että teoksessa ei saa olla liian hurjia hahmoja. Aikuisille tehtynä sama teema olisi pelkistetympi.
Teokseen liittyvät äänet, joita on koottu eri luonnonympäristöistä ja luontoa jäljittelevistä äänistä. Jos ääni käy hermostuttavaksi, sen saa pois päältä. Ihmiset ovat eri lailla aistiyliherkkiä.
– Ääni kuvaa hyvin luonnon muutosta. Äänimaisemassa huomaa, miten tutussa paikassa on tapahtunut iso muutos, tiettyjen lajien äänet ovat hävinneet.
Johanna Longalla oli aluksi villejä ideoita, mutta tilaaja hylkäsi ne liian pelottavina pienimmille. Ei nimittäin voi ennustaa, miten lapsi kokee tunnetasolla asioita. Mielessä oli myös muistikuvia oman koulumaailman täytetyistä eläimistä vitriinissä. Johanna Lonka haluaa jättää mielikuvia, mutta ei tätä edellä mainittua.
– Vitriini tuntui rajoitteelta. Ymmärrän toki hyvin, että se on tarpeen huollon ja turvallisuuden kannalta. Hautomossa käänsin asian niin, että tein vitriinin osaksi teosta. Päiväkodin ajatushautomossa kuoriutuu ihmislapsia, joten Hautomossa on linnun munan oloinen otus, jonka nokka on tulossa ulos. Hautomossa on pysyvä violetti valo, ja liikkeen aikana valkoista valoa. Teos on motorisoitu, ja siinä on sensorilla toimivia liikeratoja.
Jos Johanna Lonka olisi tiennyt, että tilassa on yksivuotiaita, hän olisi tehnyt eri tavoin. Toisaalta ryhmät voivat vaihtua eskareihin. Yhtenä käyttäjäkuntana voi pitää aikuisia, jotka ovat töissä vuosikymmeniäkin.
– Lähtökohtaisesti en pidä eläimiä huvittavina, tai että niillä olisi ihmisten tiloissa vain lemmikin rooli. Syvällisellä tasolla teoksissa on samoja kysymyksiä luonnosta niin lapsille kuin aikuisillekin; mitä luonnossa tulee tapahtumaan, mihin suuntaan se muuttuu.
Luontoteema jatkuu pihalla
Sammon koulun uudisrakennuksen ja päiväkodin, joka on täysin uusi, rakennustyöt alkoivat tammikuussa 2021 ja rakennus valmistui joulukuussa 2022. Maaliskuussa 2023 odoteltiin vielä osaa kalusteista.
Alue on merkittävä kaupunkiympäristö, joten tämä ja kirkon läheisyys huomioitiin. Julkisivussa on tavoiteltu hillittyä vaikutelmaa, se on valkoinen ja harmaa.
Luontoteema jatkuu aikanaan pihallakin, jossa pihatiet haarautuvat puuna.
Tämä juttu on toinen osa Tampereen julkista taidetta esittelevästä artikkelisarjasta. Jutun tekijä on saanut tarkoitukseen tukea Journalistisen Kulttuurin edistämissäätiöltä (Jokes).
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Esinelainoja, satuhetkiä ja opastuksia − Valkeakosken kirjastoauto Walle yllättää monipuolisuudellaan
KIRJASTOT | Kirjastoauto Wallea koskeva loru kirjastoauton Facebookissa kuuluu: ”Kilometrejä karttuu ja kuskit vaihtuu / kirjoja saan kuljettaa / asiakkaille luettavaa”.
Yksilöllistä kohtaamista ja musiikin iloa – soitonopettajien näkemyksiä opettamisesta
MUSIIKKI | Kolme soitonopettajaa pohtii, miten parhaiten mahdollistaa soittoharrastus, joka rikastuttaa oppilaan luovuutta ja tukee itsetuntemusta läpi elämän.
Kulttuurijohtaja Sampo Terho on alkutöikseen kiertänyt kulttuurilaitokset ja innostunut tapaamistaan ihmisistä
HENKILÖ | Sampo Terho aloitti Tampereen kulttuurijohtajana toukokuussa. Ensi töikseen hän on jalkautunut ja tutustunut uuden kotikaupungin kulttuurikenttään.
Pispalan kirjasto lainaa kirjoja ja mahdollistaa kansalaistoiminnan – kirjat saadaan lahjoituksena
KIRJASTO | Pispalassa kukoistaa asukastoiminta. Yksi toiminnan esimerkeistä on Pispalan kirjasto, joka avattiin vuonna 1997.