Tappara valjastaa tekoälyn ja kuvataiteen klassikoiden muotokielen osaksi valmennustaan: ”Museokortit on leimattu”

Kuva: Eemeli Törmäkangas

Veikko Länsipuro, teksti
Eemeli Törmäkangas, kuvitus

Tapparan valmennuksessa puhaltavat uudet, ultramodernit tuulet. Tamperelainen jääkiekkoseura on tekemässä omanlaisensa ”digiloikan” ja ottamassa tekoälyn kokonaisvaltaisesti osaksi valmennusfilosofiaansa.

Tekoälypohjaista valmennusta on kokeiltu kuluvalla kaudella kaikessa hiljaisuudessa Tapparan A-juniorijoukkueessa, vaihtelevin tuloksin. Virallisesti tämä kahden vuoden mittainen, sarjakaudet 2023–2025 kattava pilottihanke ”KaivantoGPT” käynnistyy vasta kuluvan kauden päätyttyä.

Mikäli pilottihanke koetaan onnistuneeksi, Tapparan SM-liigassa pelaava edustusjoukkue siirtyy vähintään osittaiseen tekoälyvalmennukseen kaudella 2025–2026.

Ajatus tekoälypohjaisen valmennusfilosofian kehittämisestä alkoi itää viime kesänä, kun koneoppimisen ja neuroverkkoteknologian asiantuntija, vanhempi tutkija Harri Hiukkanen Tampereen korkeakouluyhteisön innovaatiopalveluista otti yhteyttä Tapparan johtoon.

– Se oli kiinnostava kokeilu, muttei sinällään johtanut vielä mihinkään, Tapparan AI-koordinaattori Vesa Kaunis kertoo.

– Hyvin nopeasti ymmärsimme, ettei tekoäly sinällään pysty ratkaisemaan pelitaktillisia ongelmia, syötti sille miten paljon jääkiekkotaktista dataa hyvänsä. ”Vahva etukarvaus, otetaan miestä, kiekkoa maalille”, näitä se lähinnä jankutti. Onneksi uskalsimme alkaa ajatella myös laatikon ulkopuolelta.

* *

Kaivannosta se lähti

Vesa Kauniin (Kauniksen) mukaan urheilu on parhaimmillaan kuin taidetta. Tämän periaatteen mukaan hän elää – ja tarvittaessa myös kuolee.

– Vahva yhteys näiden kahden inhimillisen kilvoittelun muodon välillä oli antiikin Kreikan ihmisille itsestäänselvyys. Ja vaikka ajatus urheilun ja taiteen pyhästä liitosta on kulkenut mukana suomalaisissa jääkiekkoseuroissa ihan SM-sarjan alkuhämäristä nykypäivän Liiga-kiekkoon saakka, on jotain olennaista päässyt matkan varrella ehkäpä unohtumaan, hän huokaa.

Kun Tapparan ensimmäiset kokeilut tekoälypohjaisen valmennuksen kanssa päättyivät umpikujaan, Kaunis ryhtyi pohtimaan elämänfilosofiaansa uudesta näkökulmasta. Jos urheilu kerran on parhaimmillaan kuin taidetta, voisiko asia olla myös päinvastoin?

Kaunis osoittaa toimistonsa seinällä komeilevaa legendaarista Tappara-logoa, jonka kuvataiteilija Kimmo Kaivanto suunnitteli vuonna 1955.

– Tuota vanhaa kaveria tuijotellessa se lopullinen oivallus syntyi.

Ehkäpä Harri Hiukkasen hyödyttömäksi osoittautuneesta tekoälyteknologiasta saataisiin enemmän irti, jos sille syötettäisiinkin jääkiekkodatan sijaan jotain muuta, jotain kauniimpaa – kuten kuvataidetta!

– Mailat ovat kuin pensseleitä, luistimet kuin siveltimiä, ja ne piirtävät viiltoja jäähän kuin kuvioita kankaaseen. Aloin miettiä, mitä voisimmekaan saada aikaan, jos pystyisimme tuomaan kuvataiteen suurimmat saavutukset jääkiekkokaukaloihin ihan sellaisenaan.

Kuvataide näkyy myös Tapparan uudistetussa visuaalisessa ilmeessä, jonka on suunnitellut progressiivisen rockin parissa levynkansitaiteilijana ansioitunut Eemeli Törmäkangas.

* *

Kubistinen fläppitaulu?

Ekspressionismi, surrealismi, impressionismi – ja toisaalta keskialueen träp, pakki–pakki-avaukset, Leijonien ”meidän peli”. Mitä eroa näillä on, vai onko mitään?

Voisiko jääkiekkojoukkueen ylivoimapeli perustua Kandinskyn geometrisiin elementteihin ja kylmään väriharmoniaan? Voisiko von Wrightin Taistelevien metsojen romanttisen luontokäsityksen emuloiminen tuoda uutta aggressiivisuutta oman maalinedustan puolustamiseen? Millainen olisi kubistinen fläppitaulu?

Tämän kaltaisia kysymyksiä Kaunis ja Hiukkanen ryhtyivät selvittämään hankkeeseen erikoisasiantuntijaksi palkatun kuvataidekriitikon, kuraattorin ja galleristin Helmut V. Ojan kanssa.

Homma aloitettiin kenenpä muunkaan kuin ”kirvesrinnoille” rakkaan Kimmo Kaivannon taiteen analysoimisesta.

Tapparaa jo 2-vuotiaasta kannattanut Helmut V. Oja ottaa esiin muistiinpanolehtiönsä ja ryhtyy lausumaan juhlallisesti ”KaivantoGPT:ksi” ristimänsä tekoälyn ensimmäistä taktista analyysiä:

”Kimmo Kaivannon maalauksissa on usein käytetty geometrisia muotoja, kuten kolmioita, suorakulmioita ja ympyröitä. Nämä muodot voivat toimia inspiraationa jääkiekkotaktiikan suunnittelussa. Yksi mahdollinen lähestymistapa voisi olla hyödyntää kolmioiden muotoa pelikentällä. Kolmiot ovat vakaampia kuin nelikulmiot tai monikulmiot, ja voivat siksi auttaa luomaan parempaa liikettä ja sijoittumista joukkueessa.

 

Toinen mahdollinen lähestymistapa olisi hyödyntää ympyrän muotoa pelikentällä. Ympyrä on symmetrinen ja voi auttaa joukkuetta säilyttämään kiekon hallinnan ja liikkumaan joukkueena. Esimerkiksi puolustusympyrässä puolustajat voivat käyttää ympyrän muotoa pysyäkseen tiiviisti yhdessä ja estää vastustajia pääsemästä maalille.”

– Nämä olivat tietysti vasta ensimmäisiä tekoälyn tuottamia ja siksi vähän alkeellisiakin ideoita, joihin Kaivannon maalaustyyli sitä inspiroi. Lopullinen taktiikka riippuu aina monista muistakin muuttujista, kuten vastustajan pelityylistä, pelaajien taidoista ja valmentajan taidehistoriallisesta ymmärryksestä, Oja sanoo monologinsa päätteeksi.

KaivantoGPT:n ensimmäinen taktinen suunnitelma perustui Kimmo Kaivannon teosten muotokieleen.

* *

Lumpeenlehdet keskialueella

”Pelikirja Kaivanto” otettiin kaikessa hiljaisuudessa käyttöön alkusyksyn harjoitusottelussa Forssan Palloseuraa vastaan. Lopputulos 7–1 puhui puolestaan.

– Tukahdutimme keskialueen ja FoPSin hyökkäykset kuin lumpeenlehdet merenpinnan Kaivannon klassikkomaalauksessa Kun meri kuolee, Oja muistelee.

– Ihan kivuttomasti homma ei toki mennyt. Murskavoitosta huolimatta jäi kaihertamaan, etteivät kaikki pelaajat olleet ihan ”samalla sivulla” Kimmon pelikirjan suhteen. Esimerkiksi Emilin [keskushyökkääjä Välilä] ketjun rohkea avauspeli ammensi selvästi myös Laila Pullisen räjäytystekniikalla luomista kuparireliefeistä sekä laajemminkin Maaliskuulaisten estetiikasta – ryhmä, johon Kaivanto toki itsekin kuului. Pinnat jäi kotiin, mutta kaltaiseni kuraattorin silmään joukkuesuoritus oli turhan räikeä.

Olikin selvää, että pelaajien olisi jatkossa saatava yhä laadukkaampaa ja kokonaisvaltaisempaa koulutusta kuvataiteesta ja taidehistoriasta. Tähän löytyi yhteistyökumppaniksi Sara Hildén Akatemia, jonka luennoilla Tapparan A-junnut ovat kuluvan kauden aikana kuluttaneet penkkiä.

– Aika nopeasti homma asettui uomiinsa. Parin viikon intensiivikurssin jälkeen ne kaikkein tyhmimmät kysymykset Simbergin luurankojen symboliikasta tai Caravaggion chiaroscuron salaisuudesta oli kahlattu läpi ja päästiin syvempien kysymysten äärelle. Ja siinä sitten alkoi kiekkokin löytää tietään reppuun, Oja kertoo.

* *

Sallisen vääristetyt linjat

Jääkiekko on nopea peli, jossa menestytään tekemällä nopeita ratkaisuja. Monimutkaiset taktiset ohjeet saattavat mennä pelin tiimellyksessä ohi korvien kokeneeltakin pelaajalta.  Varmimmin pelaaja ymmärtääkin yksinkertaisia, muutaman sanan komentoja, sellaisia kuin ”kakkos-yv Sam Vanni” tai ”lisää Cy Twomblya avauspeliin”.

– Nämä ovat helvetin tehokkaita ohjeita, edellyttäen että pelaajalla on vähintään kansanopistotason tietämys kuvataiteen historiasta ja yleisesti ottaen kehittynyt estetiikantaju, AI-koordinaattori Kaunis kiroilee.

Mitä sitten tarkoittaa pelata kuin – vaikkapa Tyko Sallinen?

– Sallinen, joo, hän kuuluu meidän kikkapankkiin, Oja nyökkää ja alkaa naputella tablettiaan.

– Se perustuu Sallisen maalausten tunnusomaisiin vääristettyihin linjoihin ja kulmiin. Tarkoituksena on käyttää tätä vääristystä hyväksi vastustajan hämmentämiseksi ja luoda tilaa maalintekopaikoille…

Hetken mumistuaan Kaunis näyttää toimittajalle tablettinsa ruudulta ”Pelikirja Kaivannon” sivua 298. Otsikko kuuluu: ”Tyko Sallinen: Vääristävät linjat / hyökkäys”.

”Kun hyökkäys lähtee liikkeelle, hyökkääjät pyrkivät hyödyntämään Sallisen maalausten vääristettyjä linjoja ja kulmia. He pyrkivät luomaan epäsymmetrisiä hyökkäyskuvioita, joissa vastustajan puolustus joutuu venymään epäluonnollisiin asentoihin.”

– Tämä nyt on vain yksi esimerkki, Oja sanoo ja jatkaa naputtelemista.

– Jos pitää esimerkiksi pelata varman päälle, voidaan ottaa Werner Holmberg tai joku muu 1800-luvun maisemamaalari, mutta jos taas haetaan viime hetken tasoitusta ja täytyy ottaa riskejä niin…

Nyt ruudulla lukee: ”Jackson Pollock: Kaaos ja spontaanius / tekstuurit ja kerrostumat”.

”Pollockin maalauksille on ominaista kaaos ja spontaanius. Joukkueen pelaajat pyrkivät olemaan arvaamattomia vastustajalle ja reagoivat nopeasti tilanteisiin. Joukkue voi myös hyödyntää nopeita hyökkäyksiä tavalla, joka muistuttaa Pollockin maalausten dynaamisuutta.

 

Pollockin maalauksissa on usein monia kerrostumia ja tekstuuria. Taktiikka voi perustua samanlaiseen kerrostuneisuuteen, jossa joukkue muodostaa erilaisia ​​kerroksia kentällä ja pelaa erilaisilla nopeuksilla.”

Jackson Pollock toimii parhaiten pelien loppuhetkillä tasoitusmaalia jahdatessa.

* *

Tappara-taide syyniin

Kaudella 2023–2024 Tapparan A-juniorit aikovat ”pelata läpi” länsimaisen taidehistorian koko kaanonin.

– Jokaisessa pelissä jokainen ketju saa jokaiseen erään pelattavakseen uudeen taiteilijan, ja seuraavaan peliin sitten uusi satsi. Edetään taidesuunnittain, että vaikkapa KalPaa vastaan keskitytään pointillismiin tai piktorialismiin, Kaunis kertoo.

– Joo, tässä kartoitetaan kauden aikana ihan kylmästi että mikä taide on hyvää ja mikä ei, kun ei sitä koskaan tiedä, Oja komppaa kaveria.

– Ei voi sanoa, että Dalí tai Picasso tai joku trendikäs… niin kuin Hilma af Klint, tuottaisi automaattisesti kaukalossa jäätävän huikeeta tulosta vain siksi, että ne on niin kuuluisia. Se voi ihan hyvin olla joku obskuurimpi nimi joka toimii, joku Juan Gris tai Joseph Alanen tai mikä hyvänsä ITE-taiteilija.

Vesa Kauniksen [Kauniin] mukaan kuvataiteen hyödyntämistä tekoälyvalmennuksessa aiotaan tulevaisuudessa tarkastella myös urheilijoiden näkökulmasta. Ketkä jääkiekkoilijat ovat olleet lahjakkaita kuvataiteilijoita ja miksi? Ja minkälaisia taktisia oivalluksia heidän teoksiinsa kätkeytyy?

Tapparan seurahistorian pintapuolisestikin tunteva havahtuu heti ymmärtämään, että tutkittavaa riittää – Oiva Oijennuksen naivistiset akvarellit, Pertti Koivulahden groteskit savipäät, Tommi Haapsaaren prerafeliittitutkielmat ja Jukka Alkulan ponnistukset ympäristötaiteen saralla ilmeisimpinä esimerkkeinä.

– Itseäni kutkuttaa kovasti myös Luciano Borsaton huippuunsa kehittämä raapekartonkitekniikka. Ja väitänpä, ettei Hannu Kamppurin torjuntaprosentti olisi koskaan noussut niin korkeaksi ilman hänen lähes virheetöntä formalistisen muotokielen hallintaansa.

Tapparan edustusjoukkue on hajauttanut ensi kesän harjoitusleirit Bilbaoon, Firenzeen, Pariisiin, New Yorkiin ja Amsterdamiin.

– Museokortit on niin sanotusti leimattu, Kaunis hirnuu.

– Ryhdymme seuraamaan nykytaidetta mahdollisimman laajalla skaalalla, vanhoja mestareita unohtamatta. Voitot piirretään tästedes yksi siveltimenveto kerrallaan.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua