Nick Cave (vas.), Thomas Houseago, Pinault Collection -museon näyttelykuraattori Caroline Bourgeois sekä Brad Pitt virallisessa poseerauksessa.
KUVATAIDE | Maailmankuulu brittikuvanveistäjä Thomas Houseago esittelee Sara Hildénin taidemuseossa häikäisevän kattauksen uusia veistoksiaan ja maalauksiaan. Yllätyksenä näyttelyssä on mukana myös Houseagon ystävien, muusikko Nick Caven ja Hollywood-tähti Brad Pittin teoksia.
Arto Murtovaara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Musiikin ja elokuvataiteen saralla tunnetuiksi tulleet supertähdet Nick Cave ja Brad Pitt tuovat nyt ensimmäistä kertaa näytteille kuvataidettaan – teoksia, jotka ovat syntyneet dialogissa brittiläisen kuvanveistäjän Thomas Houseagon (s. 1972) kanssa.
Ehkäpä juuri tästä syystä Sara Hildénin taidemuseossa avautuvan näyttelyn sisältöä – Houseagon osuutta lukuun ottamatta – on varjeltu tarkemmin kuin valtionsalaisuuksia. Henkilökunta on ollut vaitiolovelvollinen, julkisuuteen nimet on paljastettu melkeinpä valaa vastaan ja tiedotustilaisuuteenkin pääsivät vartioitujen porttien läpi vain ne, jotka olivat asianmukaisesti tarkastettuina listalla.
Thomas Houseago on ollut Sara Hildénin ”hankintalistalla” jo pitkään, hän taisi itse mainita kymmenen vuoden projektista. Jännityksen voi siis suorastaan aistia, kun näyttelyn päätähteä odotettiin saapuvaksi edesmenneen taidemesenaatin nimeä kantaviin saleihin.
Kokonaisuus itsessään juhlistaa vapautumista pandemian aiheuttamasta eristäytyneisyydestä sekä luovuuden ja – niin kuin kaikki kolme näyttelyn taiteilijaa kukin omissa esittelyissään toivat esille – ystävyyden voimaa.
Thomas Houseago.
“Hello guys”
Englannin Leedsissä syntynyt Houseago on saanut taideoppinsa pääosin Britanniassa, mutta on asunut pitkään Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Hänellä on nykyisin myös Yhdysvaltain kansalaisuus.
Houseago purjehti lopulta ensimmäiseen saliin sinisissä farkuissa, valkeassa villatakissa, valkeassa paidassa ja harmaissa sneakereissä, kahvikuppi kädessään. Siitä alkaa vauhdikas, hyvin ilmeikäs ja monipuolinen tanssi halki väkevän näyttelyn. Houseago selittää lähes teos teokselta niiden syntyhistoriaa, taustaa ja sen kautta omaa taiteellista prosessiaan, ajatteluaan.
Parin viime vuoden aikana Houseago on löytänyt maalaamisen vapauttavan voiman. Näyttelyssä on esillä suurikokoisia ja ilmaisuvoimaisia Visions-sarjan maalauksia, jotka ovat syntyneet ulkoilmassa. Niiden aiheita ovat luonto, maisema, kosminen ykseys ja elämän kiertokulku.
Thomas Houseago tanssii kahvikuppinsa kanssa läpi näyttelyn. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Houseago sanoo näiden suurten maalausten olevan osa parantumis- ja toipumisprosessia. Hän puhuu suuresta traumasta ja sanoo, ettei olisi pelastunut siitä ”ilman Nickiä”, ystävyyden apua. Nick Cave oli sanonut Houseagolle: jos teet (maalaat) kukan, teen laulun. Pienestä kuvasta versoi nopeasti isoja kuvia.
Pääaulassa Houseago esittelee ”pysyvät, toistuvat teemansa”, luurangon, kävelevän miehen ja pöllön. Tilassa on pronssisen pöllön (Lechuza), Kultaisen kävelijän sekä Näkyoppaan lisäksi kuuluisa varhaisempi teos Squatting Man – Kyykistynyt mies (2005), hänen omaa fyysistä hahmoaan kuvaava kipsivalos, joka voidaan tulkita kovaksi ja tyhjäksi kuoreksi, jonka sen asukas on luonut yltään.
Alakerran suurikokoinen Cast Studio (2018) on näyttelyn pääteoksia. Veistos toimi niin performanssinäyttämönä kuin keskustelufooruminakin. Houseago sanoi, että se on näyttelyn alku, mistä kokonaisuus ponnistaa.
Nick Cave. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Good seeds
Nick Caven teossarja The Devil – A Life kuvaa 17 kohtauksessa paholaisen elämää viattomuudesta kokeneisuuteen ja oman kuolevaisuuden kohtaamiseen. Se on hänen ensimmäinen laaja kuvataiteellinen teoskokonaisuutensa. Figuriinit ovat 15–50 senttimetriä korkeita hahmoja, jotka Cave on muotoillut käsin, maalannut ja lasittanut kahden viime vuoden aikana.
Sarjan ilme viittaa viktorianaikaisiin Staffordshiren keramiikkakoristeisiin, joita Cave keräilee. Hän kertoo isoäidillään olleen tällaisia brittiveistoksia. Cave sanoo palanneensa teoksissaan lapsuuden aikaiseen harrastukseensa; hän teki keramiikkaa 15–16-vuotiaana koulunsa keramiikkapajassa. Ensimmäinen teoksista syntyi päivä hänen äitinsä kuoleman jälkeen, kaksi vuotta sitten.
”I got totally lost on this”, Cave sanoo. Hän korostaa sarjan teosten olevan hyvin henkilökohtaisia, niin kuin laulutkin ovat, mutta eri tavalla.
Brad Pitt. Kuva: Ulla-Maija Svärd
”Tarvitsemme toisiamme”
Elokuvatähti Brad Pitt kertoo tavanneensa Houseagon yli kuusi vuotta sitten ja puhuu keskinäisestä yhteydestä. Pitt sanoo Caven musiikin ja Houseagon taiteen inspiroivan häntä. Houseago puskee ja kannustaa ystäviään, mutta vuorovaikutus on kaikkinensa tärkeää.
”Uskon, että me tarvitsemme toisiamme”, Pitt sanoo.
Myös Pitt esittelee teos teokselta veistoksiaan, vaikka sanookin ujostelevansa niitä. Caven lailla hän korostaa useimpien teostensa henkilökohtaisuutta.
Pittin veistoksista henkilökohtaisin on Slave To Our Vices (2017), jossa paheiden ruuvipenkissä on hän itse.
Thomas Houseago – WE with Nick Cave & Brad Pitt Sara Hildénin taidemuseossa 18.9.2022–15.1.2023.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuvaamaton valokuvanäyttely ja kysymättömiä kysymyksiä – maistereiden lopputyönäyttely Valokuvataiteen museossa
VALOKUVATAIDE | Aalto-yliopiston päättötyönäyttely Image Being 2025 esittelee 14 nuorta valokuvaajaa ja tutkii mahdollisuuksia käyttää kameraa ilmaisemiseen, todistamiseen ja löytämiseen.
”Euroopan siistein taidefestivaali” – Helsinki Biennaali 2025 antaa tilaa muille elollisille
KUVATAIDE | Ihminen saa jäädä Helsinkin Biennalessa sivuosaan ja tilalle nousevat eläimet, vesi, kasvit, hyönteiset, mineraalit ja muut elolliset.
Vahvoja tunteita, metaforia ja symboliikkaa – Vuosisadan maisema Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa
KUVATAIDE | OP Ryhmän Taidesäätiön kotimaisen taiteen kokoelmasta koostetussa näyttelyssä on mukana maalauksia ja veistoksia niin kultakauden taiteilijoilta kuin abstrakin taiteen tekijöiltä.
Vapriikin Seitsemän sisarta kuljettaa meidät yhteisille juurillemme näyttäen, kuinka taide on jo aikojen alusta ollut erottamaton osa ihmisyyttä
KUVATAIDE | Aboriginaaliryhmän kuratoima ja valvoma Songlines-näyttely seitsemästä sisaresta on nähty ennen Vapriikkia Pariisisissa, Berliinissä ja Plymouthissa – sekä tietysti Canberrassa.