Yiorgos Slunga. Kuva: Ulla-Maija Svärd
KUVATAIDE | Ratinassa kukoistaa elokuun loppuun asti taide. Voimakatu 11 on jatkoa viime kesän suositulle Tullin Pinnikatu 47:n purkutaidetalolle.
”Rakennus on valmistunut 1997, ei ole sisäilmaongelmia, talo on ehjä. Tämä pitäisi säästää.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Voimakatu 11 on jatkumo viime kesän suositulle Tullin Pinnikatu 47:n purkutaidetalolle. Tämän kesän hankkeen osalliset eivät vaan halua puhua purkutaiteesta, koska rakennuksen hävittämisessä ei heidän mielestään ole järjen hiventä.
Sen sijaan nimitys on muutos.art-taidetalo.
– Meille tämä oli liiankin hieno paikka. Kaikki ehjää ja lattioissa Viking-laivojen tyylistä kokolattiamattoa, sanoo taidetalon taidekoordinaattori Yiorgos Slunga Upeartista.
Näyttelyn pääteos on Teemu Mäenpään Tässäkin olisi voinut olla puu. Työ kurottaa aulassa kerroksiin. Kuvan henkilö on taidetalon taidekoordinaattori Yiorgos Slunga. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Rahapaineita
Upeart oli ainoa hakija tämän kesän projektiin. Senkin osallistuminen oli hilkulla rahallisista syistä.
Tampereen kaupunki tuki 15 000 eurolla, mutta tämä summa ei vielä ratkaissut asiaa, vaan hankkeesta perääntyminen oli lähellä. Kun Pirkanmaan Kulttuurirahasto antoi 40 000 euron kärkihankeapurahan, oli pakko jatkaa, mutta lipputuloriskillä mennään taloudellisesti.
– Meillä Upeartissa on periaate, että taiteilijat saavat aina korvauksen, sanoo Yiorgos Slunga eli tuttavallisemmin Joro.
Marja Kolu: Kaikki katoaa valkoiseen. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Alexander Salvesen: Solastalgia. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Aikataulupaineissa
Kävimme Voimakadulla avajaisviikon maanantaina. Yiorgos Slunga oli stressaantunut ja väsynyt, kaikki oli kovin kesken. Töitä on tehty öitä myöten.
Toisen kerran kävimme juhannusviikolla tiistaina, kun yleisöavajaisista oli vain kolme päivää. Ihme oli tapahtunut vajaassa viikossa: kaikki oli valmista.
Aikataulullisesti näin iso taideprojekti oli oikeastaan mahdoton, mutta toteutui silti.
Nino No: Lepotila. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Jussi TwoSeven: On the run (Ursus Arctos). Kuva: Ulla-Maija Svärd
Harri Lundelin: Sellutehtaan alueesta Hiedanranta. Kuva: Ulla-Maija Svärd
– Tämä syntyi neljässä kuukaudessa. Haukkasimme todella ison palan, kun halusimme koko talon täyteen taidetta. Vastaavan kokoista museonäyttelyä tehdään hyvinkin 24 kuukautta, Slunga arvioi.
Upeartin ei olisi ollut mikään pakko ottaa taiteen haltuun koko kolmea kerrosta jokaista nurkkaa myöten, mutta sitten iski kunnianhimo.
Taideteoksia on sisätiloissa 50. Suurin osa on installaatioita. Mukana on myös joitain vaikuttavia videoteoksia.
Slungan mukaan kunnianhimo ulottuu myös taiteellisen sisältöön. Ei ole tyydytty roiskimaan maalia seinille, vaan laatu on ollut edellä. Toki taiteen määräkin on kunnianhimoinen.
Näyttely venäläisestä tuhoutuneesta kalustosta, Pyhän Mikaelin aukio Kiova. Kuva: Mykola Synelnykov
Venäjän miehityksen jälkiä Borodyankan kylässä, Kiovan alueella. Kuva: Oleksiy Samsonov
Nainen on piiloutunut lemmikkinsä kanssa kiovalaiseen metrotunneliin 18.3.2022. Kuva: Oleksiy Samsonov
Alakerrassa on kaksi galleriaa. Toisessa on pysäyttäviä ukrainalaisten ammattivalokuvaajien otoksia sodasta. Toinen galleria on kahvilan yhteydessä. Alakertaan ja kahvilaan on vapaa pääsy.
Toinen ja kolmas kerros ovat laajoja. Käyntiin pitää varata pari tuntia aikaa, eikä se ole yhtään liikaa. Enemmänkin aikaa kuluu sujuvasti.
Tilalle asuintaloja
Voimakatu 11 puretaan ensi keväänä. Tässä ei ole Yiorgos Slungan mielestä järkeä.
Rakennus on tehty vuonna 1997. Se on ehjä, moderni, sisään voisi muuttaa heti, ei ole sisäilmaongelmia. Rakennukselle voi nähdä uusiokäyttömahdollisuuksia.
– Tämä on täysin kunnossa oleva kiinteistö, eikä purkamisessa ole mitään järkeä, eikä se on ympäristön kannalta järkevää. Siksi me emme nyt puhu purkutaidetalosta. Minun mielestäni purkaminen on haaskausta. Saman mielipiteen jakaa koko ryhmämme.
Mammu Rauhala: Kahvitaukokeskusteluja. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Kaupungin omistama
Kiinteistön omistaa kaupunki. Rakennus on entinen Sähkölaitoksen toimistorakennus. Rakennuksessa on ollut yhdessä vaiheessa Tampereen seudun keskuspuhdistamo Oy:n toimitiloja. Tamperelainen-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan kaupunki ei saanut uusia vuokralaisia.
Asemakaavan mukaan tilalle on tulossa 6–10-kerroksisia asuintaloja, joissa on asunnot 400 asukkaalle. Aikaisemmin ajatus oli keskittää tähän kohtaan toimistotiloja, mutta niiden rakentaminen on sittemmin siirtynyt Ratapihankadun tienoille.
Kaupunki luovutti kiinteistön taideprojektille korvauksetta. Sopimukseen kuuluu 15 000 euron korvaus palvelun tuotantoon.
– Alun perin oli tieto, että rakennus puretaan jo syksyllä. Nyt tieto on, että se on ajankohtaista keväällä. Aikataulullisesti olisimme voineet miettiä taidenäyttelyä lokakuun loskaan, mikä olisi helpottanut aikataulupaineita, mutta Suomi on kesänäyttelyjen maa. Optiossa on kaksi lisävuotta, mutta en osaa sanoa, haluammeko Upeartissa niitä, sanoo Slunga.
Voimakatu yhdestätoista voi sanoa, että se on televisiosta tuttu. Se nimittäin on Koskinen-sarjan elokuvien poliisilaitos. Koskisen tekijät halusivat keväällä olla vuokralla muutaman kuukauden pidempään ja Upeart jousti, koska se sopi heille.
Jukka Hakanen: Hässäkkä no:5. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Jan Anderzén: Kuolemaasi on sata miljoonaa ajan yksikköä (Nuotit). Kuva: Ulla-Maija Svärd
Tampere vetää
Upeartille Tampere oli mieleinen paikka. Itse asiassa hankkeeseen tuskin olisi lähdetty, jos paikka olisi ollut jossain syrjäisemmässä paikassa. Tampereella on vetovoimaa kulttuurialalla.
Minä mietin ääneen, onko viime kesän purkutaidetaloprojekti raivannut tietä pilottina vai onko käynyt niin, että viime kesän kuherruskuukaudet uuden äärellä ovat vieneet terää kokemukselta ja saaneet ajattelemaan, että tämä on jo nähty.
Vastauksen saamme elokuun lopussa, kun lippukassa on laskettu. Kilpailu on varmasti kovaa. Fiskarsissa on biennaali. Porvoossa on triennaali. Mänttä on aina vierailun arvoinen. Keravalla on purkutaidetalo, mutta taiteellisesti täysin erilainen kuin Ratinassa. Joka tapauksessa samojen katsojien sielusta kamppaillaan.
Mikko Paakkonen: Colossus (after IDLES). Kuva: Ulla-Maija Svärd
Viivi Kiiskinen: Taukotila. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Tämän kesän hanke on, kuten viime kesän pilottikin, Operaatio Pirkanmaan käynnistämä. Operaatio Pirkanmaa vie eteenpäin kulttuuripääkaupunkihaussa syntyneitä ideoita.
Kesällä 2023 osana Operaatio Pirkanmaan ohjelmistoa pilotoitiin Tullintorin kupeessa purkutaidetalo Pinni47. Siellä vieraili kahdessa kuukaudessa 20 000 kävijää.
Pinni 47 on jo purettu ja sen tilalle tulee Toasin opiskelija-asuntoja.
Sen jälkeen, kun Voimakadun avaimet olivat kädessä helmikuussa, Upeart on ollut omillaan. Upeart on erikoistunut julkisen taiteen tuotantoihin.
– Hakemuksia projektiin mukaan tuli 450. Valintaprosessi eteni niin, että valinnat ilmoitettiin tekijöille juoksevasti sitä mukaa, kun ne tehtiin. Viimeiset valinnat tehtiin kaksi viikkoa ennen avajaisia ja valintoja tehdään vielä kesällä, kertoo Slunga.
Tietoisuuden tiloja, olemisen virtoja – Arttu Niemisen videoteoksia. Kuva: Ilkka Vuorinen & Kiia-Bettina Heikola / Upeart
Anne-Mari Kivimäki, Tanjalotta Räikkä ja Perttu Sinervo: Tulkoon valo. Kuva: Ilkka Vuorinen & Kiia-Bettina Heikola / Upeart
Arvot mukana
Näyttely pohtii ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta. Voimakadun arvot ovat luonnon kunnioittaminen, kierrätys ja kestävä kehitys.
Tämä näkyy teoksissa. Niissä on esimerkiksi käytetty kiinteistöstä löytyneitä esineitä. Vähemmän on seinille ripustettavaa taidetta, pääpaino on installaatioissa. Lisäksi on työpajoja, esimerkiksi Mielen ry:llä on sellainen.
Pääteos on Teemu Mäenpään aulasta kerroksiin kurottuva työ Tässäkin olisi voinut olla puu.
– Ajatuksissa on järjestää elokuussa pihalle kaksi keskustelutilaisuuksia, joissa asiantuntijat pohtivat, miten päästään kestävämpään kaupunkikehitykseen ja mikä on taiteen ja kulttuurin merkitys tulevaisuuden kaupunkirakenteessa. Miten päästäisiin tilanteeseen, jossa ei enää purettaisi käyttökelpoisia rakennuksia. Mitä tulee tilalle kaupoista auttamatta tyhjeneviin kaupunkikeskustoihin, Slunga sanoo.
Aake Salonen on taidetalon kahvilayrittäjä. Kahvilaan on vapaa pääsy. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Kahvila avoin tila
Kahvilatilassa on vuosia sitten ollut ravintolatoimintaa. Tilassa on hienot ikkunat, se on tyylikäs ja seinillä on galleria, jossa on Tampereen taiteilijaseuran jäsenten töitä.
Kahvilayrittäjä Aake Salonen on aloittanut uransa 4H-yrittäjänä kahvikärryn kanssa. Siitä hän eteni tekemään palveluja yrityksille ja juhliin.
– Australialainen asiakas oli suositellut minua Upeartin tuottajalle Olli Kulkille, joka otti yhteyttä. Mietin yhden yön ja suostuin, Salonen kertoo.
Kahvila on muuten avoin tamperelaisille ja muillekin, sen kun kävelee ovesta sisään.
Tulo-ohje
Voimakadulle on kätevintä tulla kevyen liikenteen tunnelista, joka on Ratinan kauppakeskuksen parkkihallin sisäänajon vieressä. Saavutettavuus on hyvä.
Parkkitilaa on hyvin lähituntumassa Ratinassa ja Koskikeskuksessa.
Muutos.art on Upeartin kehittämä konsepti, joka tutkii muuttuvien kaupunkitilojen aktivoimista taiteen ja kulttuurin keinoin.
Voimakatu 11 avoinna 31.8.2024 asti. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
Puolassa on nähtävillä uskomattoman hieno suomalaisen taidegrafiikan katselmus – Aurora Borealis Gdanskissa
KUVATAIDE | Yli neljänkymmenen suomalaistaitelijan työt ihastuttavat Gdanskin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoiden lomassa jouluaatonaattoon asti.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.
