Outi Heiskanen ja Markus Jäntti Hyvinkään taidemuseossa vuonna 2011. Kuva: Anne Rajala
MUISTOKIRJOITUS | ”Outi Heiskanen loi oman erityisen maailmansa kuvataiteessaan. Eläinlääkärin tyttärenä hänellä oli läheinen ja lämmin suhde eläimiin”, Irmeli Heliö kirjoittaa.
Akateemikko Outi Heiskanen loi oman erityisen maailmansa kuvataiteessaan ja grafiikassaan – oman pensastuulikansansa. Eläinlääkärin tyttärenä hänellä oli läheinen ja lämmin suhde eläimiin, ja eläimet ovatkin hänen teoksissaan vahvasti läsnä.
Outin huumorintaju ja lapsenmielisyys säilyi läpi hänen elämänsä. Kun Outi astui huoneeseen, hänen karismansa täytti tilan valovoimaisella, ilakoivalla ja sydämellisellä tunnelmalla.
Outi Heiskanen oli omaleimainen, yllättävä ja epäsovinnainen. Hän oli taiteilijana uraa uurtava ja raivasi naistaiteilijoille tietä tasapuolisempaan asemaan. Matkat Aasiaan, etenkin Tiibetiin, olivat tärkeitä. Niin myös perhe, ja välillä hän poti huonoa omaatuntoa matkustelujensa takia niin vaimona kuin äitinä. Matkat olivat kuitenkin välttämättömiä taiteen tekemiseen.
Kuvaaja Seppo Ahava, Outi Heiskanen ja Markus Jäntti kortinpeluussa. Kuva: Irmeli Heliö
* *
Taidegraafikkona Outi ehti saavuttaa lähes kaiken mahdollisen, arvostusta tuli ulkomaita myöten. Näyttelyitä oli paljon ja usein niihin kuuluivat performanssit ja erilaiset esiintymiset avajaisissa. Outin tiennäyttäjä ja merkittävä esikuva oli Pentti Kaskipuro, mestari K.
Outi teki paljon yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Hän opetti nuoria kuvataiteilijoita ja teki yhdessä grafiikkaa Janne Laineen kanssa. Viimeisten vuosien suurin projekti oli oman Oheis-taidekodin perustaminen Vehmaalle, Outin lapsuudenkotiin.
Irmeli Heliö ja Outi Heiskanen vuonna 2014. Kuva: Seppo Ahava
* *
Minulla oli kunnia tutustua Outiin, kun tein viisi vuotta seurantadokumenttia (Outi ja Markus – Yhteispeliä, 2017) hänestä ja hänen oppipojastaan, nuoresta Markus Jäntistä. Aina kun tapasimme, ensin oli pelattava tiettyä korttipeliä. Outi rakasti korttipelejä ja sudokuja.
Kun viimeisiä kuvauksia tehtiin vuonna 2014, oli muistisairaus jo edennyt. Puhuttiin paljon hengellisistä asioista ja Outin matkoista. Tapaamisesta jäi lämmin muisto. Outin tapa tervehtiä oli nenättely.
Hyvää matkaa Outi, mestari on poissa.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
