Oletko jo kuullut nosteessa olevasta iFusionismista? En minäkään

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta.

Kulttuuritoimitus saa paljon postia. Jostain syystä italialaisen Lauran vinkki iFusionismista jäi mieleeni. Oliko taidemaailman aallonharjalla ilmiö, joka oli mennyt suomalaiselta kulttuurikentältä täysin ohi?

iFusionismi on nykytaidetta edustava tyylisuunta, joka sekoittaa kaunotaidetta ja katutaidetta kulutuskulttuurin symboliikkaan. Tyyliä on sovellettu ainakin puupiirroksiin, Giclée-grafiikkaan ja taidemaalaukseen. Termin i-kirjain viittaa ikonisuuteen, internetiin ja yksilöön, kantasana sekoittumiseen ja ”ismi” kubismiin, surrealismiin ja futurismiin.

Tyyliä on kutsuttu myös taidekentän liikkeeksi. Väite on kuitenkin hataralla pohjalla, sillä tyyliä harjoittaa vain yksi taiteilija, italialaisbelgialainen Fenzolini eli Fabio Romano. Se tuo mieleen MONGO-ilmiön, joka viittaa yhden ihmisen kansalaisjärjestöön (ts. My Own NGO). Fenzolinin MYAT (ts. My Own Art Trend) ilmentää vastaavaa yksilökeskeisyyttä.

IFusionismin nousukiito on myös kyseenalaista. Gallerioissa ja museoista Fenzolinin töitä ei ole nähty, sillä suuntaus leviää vain verkossa. Toisessa tilanteessa galleriajärjestelmän ohittaminen voisi näyttäytyä radikaalina kentän rakenteiden ravisteluna. Fenzolinin tapauksessa kyse on kuitenkin muusta.

IFusionismi on ennemminkin tuotekonsepti kuin taideilmiö. Sen leviäminen kaupallisilla digialustoilla ei siten ole kovin ihmeellistä. Erikoista sen sijaan on taidediskurssin käyttäminen markkinoinnin välineenä.

Sisustusta vai taidetta?

Fenzolinin teoksia löytyy useilta taidemyyntisivustoilta. EBayssa Fenzolinin teokset on luokiteltu poptaiteeksi. Niissä onkin 1950–1960-luvuilla Britanniassa ja Yhdysvalloissa muotoutuneen suuntauksen vakiinnuttamia visuaalisia tunnusmerkkejä. Poptaiteen protestihenki töistä kuitenkin puuttuu.

Poptaide ammensi 1900-luvun puolivälin massakulttuurista ja kritisoi taiteen elitismiä. Fenzolinin työt ovat osa kulutuskulttuuria ilman avantgardistisia piirteitä. IFusionismi on läpensä kaupallinen vaihtoehto ”vanhalle” taiteelle: Fenzolinin taide on koettavissa vain somessa, myyntisivustoilla sekä ostettuna.

Onkin vaikea ymmärtää iFusionismia julkisen taiteen kontekstissa. Fenzolini tekee taidetta kuluttajille. IFusionismi lupaa yksityisen taide-elämyksen. Koti tai konttori korvaa gallerian.

IFusionismi sekoittaa paitsi tunnistettavia modernin taiteen tyylejä, myös taiteen ja palvelumuotoilun. Etsyssä Fenzolinin töitä pääsee sovittamaan seinälle digistailaustyökalun avulla. Originaaliteoksen hinta on 37 000 euroa. Myynnissä on myös huokeampia Limited Edition -teoksia. Korkea hinta viestii, että Fenzolini sopii kalliiseen makuun. Luksusteos on investointi ja statussymboli.

Sisällöllisesti Fenzolinin työt ovat kuitenkin lähinnä kädenlämpöisiä replikoja sellaisista teoksista, jotka ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa arvostettuna taiteena. Teokset näyttäytyvät taiteena, sillä ne lainaavat ”ikonisia mestariteoksia” ja tunnistettavia poptaiteen keinoja. Niissä on enemmän vanhaa kuin uutta.

Teokset kuitenkin myyvät. EBayssä Fenzolinin töitä oli ostettu yli 550 kappaletta tammikuuhun mennessä. IFusionismi näyttää onnistuneen markkinalogiikan valjastamisessa taidemyyntiin. Viitteet korkeataiteeseen sekä Fenzolinin futuristinen silaus vetoaa taidekuluttajayleisöön ja lunastaa lupauksen uniikista taideteoksesta kotisohvan yllä.

Fenzolinin taiteen markkinaehtoisuus saa kysymään, onko iFusionimi pikemminkin sisustusta kuin taidetta. Taiteella on myös yhteiskunnallisia tehtäviä, joita Romanon tuotannossa on vaikea havaita. Anonyyminä pysyttelevällä Banksyllä on tyystin toisenlainen ote taiteen tuotteistamiseen ja taidesijoittamiseen.

Vuonna 2018 Banksyn teos Girl With Balloon myytiin huutokaupassa 1,4 miljoonalla dollarilla. Heti kaupanlyönnin jälkeen itsekäynnistyvä leikkuri tuhosi puolet teoksesta. Myöhemmin teos nimettiin ja myytiin uudelleen 25,4 miljoonalla dollarilla. Ei ole tietoa, kenelle rahat päätyivät.

Lainaamisen etiikasta

Valju sisältö ei ole ainoa iFusionismia vaivaava ongelma. Se myös vahvistaa taiteen neromyyttiä ja lainaa ilman lupaa.

Suurin osa myyntialustoilla näkyvistä Fenzolinin taiteesta kierrättää 1900-luvun länsimaiseen taiteen kaanoniin miellettyjen taiteilijoiden teoksia. Fenzolinin teoksissa on viitteitä esimerkiksi Edward Munchiin, Paul Cézanneen, Roy Lichtensteiniin, Andy Warholiin ja Banksyyn. Samalla Romano asemoi itsensä valkoisten miestaiteilijoiden jatkumoon, joka on nykyään epäuskottava eurooppalaisen taiteen tarinana.

Fenzolini jäljittelee suvereenisti edeltäjiensä tyyliä sekä teosaihioita. Työtapa ei muodosta tekijänoikeusongelmaa, sillä alkuperäisteoksia ei kopioida sellaisenaan. Toimintatapaa voi kuitenkin pitää eettisesti kyseenalaisena.

Taiteilija ei aina kerro, mitä lähdeteosta hän tulkitsee. Myynnissä on muun muassa kasvoprofiili intiaanipäähinettä kantavasta miehestä, mikä herättää kysymyksen kulttuurisesta omimisesta eli itselle vieraan kulttuurin piirteiden hyväksikäyttämistä. Fenzolini ei vaikuta ymmärtävän valta-asemaansa taiteilijana eikä arvostavan päähineen laajempaa kulttuurisidonnaista merkitystä.

Vaikka taiteellinen ilmaisu ammentaisikin puoli vuosisataa vanhasta tyylistä, ei taiteilija voi tuudittautua ajatukseen, että mikä joskus oli hyväksyttävää, olisi sitä nytkin. Teokset tulee suhteuttaa oman aikansa keskusteluun taiteen etiikasta.

Pulmallista on myös viitata Banksyyn, joka itsekin vastustaa taiteellaan rahastamista. Banksyn teosten irrottaminen katutaiteen kontekstista ja kehystäminen eliittitaiteeksi vaikuttaa halpamaiselta. Fenzolini tekee vallan järjestelmien kritiikistä salonkikelpoista sekoitusta.

Ikkuna ajan henkeen?

Vaikka iFusionismi on vain marginaalinen yhden miehen projekti, se kertoo myös laajemmin taidemarkkinoiden muuttuvista rakenteista. Verkkopohjainen taidemyynti sekä sosiaalinen media ovat helpottaneet erityisesti kaupallista taiteilijuutta.

Maailmalla taidemyynti on siirtynyt pitkälti taidevälitys- ja huutokauppasivustoille. Lista on pitkä: Etsy, Artsy, Singular, Saachi Art, Catawiki ja niin edespäin. Oman verkkokaupan voi pystyttää muutamalla klikkauksella. Suomen suurin kuvataiteen myyntisivusto Taiko perustettiin vuonna 2016 palvelemaan taidekeräilijöitä, sisustajia ja taidetta lahjaksi ostavia.

Myös nykytaiteen organisaatio Framen syksyllä 2025 teettämä selvitys peräänkuuluttaa uusien liiketoimintamallien ja digitaalisten palvelujen kehittämistä kotimaisten taidemarkkinoiden elävöittämiseksi. Selvityksen valossa Fenzolini näyttää tienraivaajalta, jonka ansaintalogiikka on ajassa kiinni. Innovatiivisuus rajoittuu kuitenkin lähinnä taidemyyntiin.

IFusionistisista teoksista puuttuu riski. Estetiikka on vanhaa ja siten turvallista. Kanonisoidun taiteen versiointiin nojaava tekniikka vaikuttaa laskelmoidulta ja henkii uusliberalistista eetosta sekä siihen kytkeytyvää yksilökeskeistä taidekäsitystä.

Lisäksi Fenzolinin taidesuuntaus on lähellä 1950-luvun Yhdysvalloissa yleistynyttä poliittisfilosofista suuntausta, fusionismia, paitsi etymologisesti myös aatteellisesti. Konservatiivinen suuntaus yhdisteli vapaita markkinoita, sosiaalista konservatismia ja interventionismia. Myös Trumpin toimintaa on tulkittu fusionismin nykymuotona.

Toisaalta on kiistanalaista, missä määrin taide on aiemminkaan ollut autonomista. Ehkä Fenzolinin taide edustaa yhtä ITE-taiteen nykyhaaroista. Ehkä sisällöllisesti varman päälle pelaava, vahvaan henkilöbrändiin nojaava digitaalisen palvelumuotoilun trendi on kuvataidemarkkinoilla uusi musta?

Lopuksi vielä yksi kysymys: miksi ihmeessä Fenzolini on antanut omalle taidetyylilleen nimen?

En löydä vastausta, mutta minulla on hyvä veikkaus: iFusionismi on kuin hashtag, joka elää pidempään kuin symbolialkuiset verrokkinsa. Se on huomion naulaaja, johon lankesin.

Suvi Baloch

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua