Ryhmäkuvassa nansotalolaisia. Kuva: Ulla-Maija Svärd
KULTTUURITILAT | Koska taiteilijoiden työtilat ovat Tampereella niukka luonnonvara, on iso joukko hakeutunut Nokialle entisen Nanson tekstiilitehtaan suojiin.
”Sain täältä isomman tilan ja alemman vuokran.”
– kuvataiteilija Sauli Iso-Lähteenmäki
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Muutama vuosi sitten iso joukko taiteilijoita joutui pulaan. Tampereella Pyynikin Trikoon tehtaan työtiloista tuli lähtö, koska tilat menivät muuhun käyttöön.
– Etsimme tuloksetta porukalla uusia tiloja Tampereelta, mutta se ei onnistunut. Kuulimme Nansotalosta, ja täällä kaivattiin lisää kulttuurialan ihmisiä. Tänne Nokian Nansotaloon meitä hakeutui 18, kertoo kuvataiteilija Sauli Iso-Lähteenmäki, joka oli keskeinen henkilö neuvotteluissa Nansotalon vetäjän Juha Berglundin kanssa.
Berglund on kiinteistön pääomistajia neljän serkkunsa kanssa ja Nanson Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja.
Raakatilaan sain vaikuttaa
Siitä ei ainakaan ole haittaa, että Nansotalon kolmannessa kerroksessa entisessä ompelimossa oli raakatilaa, johon sai vaikuttaa.
Katto on suhteellisen korkealla, äänieristys on kunnossa, tilat ovat siistit, valoa riittää suurista uusista ikkunoista, valaistus on uusittu ja vuokrataso on edullinen.
Sauli Iso-Lähteenmäki kiittelee sitä, että Nansotalossa ymmärretään kulttuurin päälle. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Sauli Iso-Lähteenmäen teos. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Sauli Iso-Lähteenmäen työhuonekumppanina on vaimo Minna Iso-Lähteenmäki, kuvataiteilija. Hänen töissään on jännittäviä, omaperäisiä kukkia.
Iso-Lähteenmäet ovat äskettäin muuttaneet Nokialle, jotta työmatka lyhenisi. Nansotalosta on löytynyt harrastusmahdollisuuksia, kuten taiji. Urheiluhierojakin olisi, jos paikat menevät jumiin. Silloin tällöin voi kuulla, kun orkesteri harjoittelee.
Monenlaista käyttöä ja oma ravintola
Nansotalossa on myös työvoimaviranomaisten tiloja. Liikuntayrityksiä on useita. Talossa on ravintola, Herkkutupa, jossa saa lounasta ja jota käytetään häiden ynnä muiden juhlien järjestämiseen.
Minna Iso-Lähteenmäen teos. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Pyynikin Trikoon yhteisön säilyttäminen oli porukalle tärkeää. Nyt työhuoneita on paitsi kolmannessa kerroksessa myös toisessa kerroksessa, joka oli ennen toimistotilaa.
Osa Nansotalosta on 1950-lukulaista, osa ennen sotaa rakennettua, ja jäljellä on yli satavuotiaan metalliverstaan osia.
Kahdeksantoista Trikoolta lähtenyttä taiteilijaa on edelleen mukana Nansotalon kuvioissa ja lisää on tullut perästä sekä muista osoitteista.
– Minä arvioin, että kohta meitä taidemaalareita, graafikkoja, valokuvaajia, tekstiilitaiteilijoita ja keraamikkoja on liki 40, Sauli Iso-Lähteenmäki sanoo.
Pitkät, kolmen vuoden vuokrasopimukset
Sauli Iso-Lähteenmäki maalaa ja tekee grafiikkaa sekä julkisia teoksia, esimerkiksi Vuoreksen Isokuusen päiväkodin alumiinireliefi on hänen.
Minna Iso-Lähteenmäki maalaa.
Pyynikiltä tuli lähtö keväällä 2020. Juuri ennen koronaa karkauspäivänä Trikoolla ehti vielä olla avoimet ovet. Rakennus saneerattiin uuteen käyttöön. Paljon oli puhetta asbestiongelmista, mutta ne oli ratkaistu jo tätä ennen.
– Ehdin olla Pyynikillä 22 vuotta. Asuimmekin siinä vieressä, Sauli Iso-Lähteenmäki kertoo.
– Täällä Nansotalossa työhuoneiden vaihtuvuus on ollut aika pientä. Halusimme heti tehdä pitkät, kolmen vuoden vuokrasopimukset. Täällä on helppo toimia. Isännöitsijän ja muun henkilökunnan kanssa yhteistyö sujuu. Täällä on mukavaa, koska omistajat tajuavat näitä kulttuuriasioita, eikä niitä tarvitse selitellä.
Saulin ja hänen vaimonsa työhuoneelta lähdemme pienelle kierrokselle kolmanteen kerrokseen ja poikkeamme myös toisessa kerroksessa. Kaikki eivät ole paikalla. Osa käy muissa töissä ja käyttää työhuonettaan iltaisin tai viikonloppuna.
Merja Lampinen teki työhuoneellaan uusintapolttoja. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Tässä Merja Lampisen hunajapurkki, jonka sisään mahtuu kaupan ruma purnukka. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Merja Lampinen teki uusintapolttoja
Keraamikko Merja Lampisen päivä kuluu uusintapolttojen parissa. Näin täytyy tehdä, jos on edes hiuksenhieno raita kupissa.
Hän ehti olla Pyynikillä 17 vuotta. Merja asuu Lempäälässä niin ihanassa talossa, että muutto ei tule mieleen.
Hänen astiansa ovat tuttuja ravintola C:stä, joka on lopettamassa. Merjan keramiikkaa myydään Taito-Shopissa Tampereella ja hän käy Oriveden Suvidesign-tapahtumassa.
– Opetin keramiikkaa kansalaisopistoissa. Olen ollut Kangasalla, Pirkkalassa ja Orivedellä opettamassa. Orivedellä olin pitkään, liki 20 vuotta. Tilaustöitä teen teepuoteihin. Joskus määrä on viisi kappaletta, joskus viisikymmentä.
Silja Merikalliolla oli työn alla sorvauksia. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Tässä Silja Merikallion uniikkitöitä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Silja Merikalliolla oli sorvauspäivä
Merja Lampisen naapurina on keraamikko Silja Merikallio. Siljalla on sorvauspäivä.
–Teen eläinten tuhkauurnia, lisäksi minulla on uniikkitöitä. Julkista taidetta on esimerkiksi Sorin ratikkapysäkin teos.
Silja oli Pyynikillä vuodesta 1998 eli 22 vuotta. Hänellä on ollut työhuone myös Nahkatehtaalla ja Finlaysonilla.
Matti Kurosesta on mukavaa kokeilla erilaisia tekniikoita. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Matti Kurosen työ. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Matti Kurosella on humoristinen titteli
Seuraavassa ovessa lukee ”Matti Kuronen, sekotekniikka”. Kurosella on juttukeikkamme aikana näyttely Tukkateekissä Tampereella. Se on erikoinen kampaamogalleria. Jutun paikka sekin.
– Olen kuvataiteilijana tutkija. Tutkin mielelläni uusia aiheita ja materiaaleja. Pyrin myös kehittelemään aivan uusia, minulle sopivia tekniikoita. Tästä johtuen teemat ja materiaalit luonnollisesti vaihtuvat aika-ajoin. Työskentelytekniikkani ovat moninaiset, maalaus, kuvanveisto, installaatiot ja erilaiset sekatekniikat. Nuorempana aiheet tulivat enemmän ympäristöstäni, jota halusin muokata oikeudenmukaisemmaksi ja paremmaksi paikaksi elää. Vanhemmiten aiheet ovat alkaneet tulla enemmän eletyn elämän kokemuspohjalta. Suodatan kyllä aiheita usein huumorilla, Kuronen kertoo.
Nansotalolla Kuronen on osunut tuttuihin porukoihin, sillä hänkin on ollut ennen Pyynikillä.
Leena Kivipelto on tuonut yhteistilaan naisfiguurejaan. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Leena Kivipellon työ. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Leena Kivipelto on tuonut yhteistilaan näytteille keraamisia naisfiguureja, joilla on korkkarit jalassa, leveähkö lantio ja terävät piikkikasvot, kuten afrikkalaisissa veistoksissa.
– Lasitteet teen itse. Haluan, että niissä on tietynlaista karkeutta, hän mainitsee.
Meri Westlin iloitsee siitä, että Nansotalossa on katto korkealla ja valoa. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Pikilinnassa oli katto liian matalalla
Taidemaalari Meri Westlin työskenteli ennen Tampereella Pikilinnan sisäpihalla. Eräänä päivänä hän sai tarpeekseen siitä, että työtilan katto oli liian matalalla. Koronan aikana hän teki töitä paljon mökillä Ikaalisissa ja hän maalaa siellä edelleenkin kesäisin, kun Nansotalon ateljeessa on kesäisin kova valo.
– Kuulin, että täällä on yksi tila vapaana ja pääsin tänne. Nansotalossa on korkea katto ja luonnonvaloa. Täällä näkee, jos harmaata pitää vielä taittaa. Asun Raholassa, joten minulla on kuuden minuutin junamatka. Tämä yhteisö on rakas, Westlin toteaa.
Töitään hän sanoo kasvistoksi. Niittynätkelmä saattaa olla hänen käsissään neliönmuotoinen. Hän pohtii myös sitä, mitä on tulevaisuudessa. Kaikki muuttuu toiseksi, joten voi olla, että Suomessa kasvaa ananaksia.
– Kerran yksi kävijä halusi vain istua ja saada väriterapiaa töistäni.
Westlinin ”kasvistoja” oli viime kesänä Mältinrannassa. Ensi kesänä hänen töitään on Kemiön saarella ja kesäkuussa yhteisnäyttelyssä.
Leena Hyttinen on tyytyväinen Nansotalon vuokratasoon. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Leena Hyttinen kiittää vuokratasoa
Leena Hyttinen muutti Nansotaloon vuosi sitten Hatanpään valtatieltä, jossa hän jakoi työtilan.
– Tämä työhuone on isompi kuin ajattelin, mutta ei se haittaa, koska täällä on edullinen neliöhinta. Tampereella monesti pyydetään kymmentä euroa neliöstä, se on liian kova hinta. Bussi ja juna tuovat Nansotalon viereen, joten sijainti on hyvä.
Leena Hyttisellä on edessään näyttelysuma, Hän on menossa Oulun taidegalleriaan pitämään yksityisnäyttelyä, joulukuussa hänen töitään on galleriassa Jyväskylässä ja sitten Helsingissä ryhmänäyttelyssä.
Saara Vallineva kiittää Nansotaloa rauhallisuudesta. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Saara Vallineva on keräilijäluonne
Saara Vallinevan työhuone on Nansotalon toisessa kerroksessa. Hän teki töitä aikaisemmin Tampereella Tahmelan huvilan yläkerrassa, sitä ennen Pyynikin Trikoolla.
– Kolmanteen kerrokseen oli muutettu vuotta ennen kuin minä tulin. Täällä on rauhallista, hän kertoo.
Vallineva on keräilijä. Laatikostoissa on vaikka mitä, itsetehtyjä pienenpieniä kastelukannuja ja eläinhahmoja, kaikki hyvässä järjestyksessä. Niitä kuviin asettelemalla hän on tehnyt esimerkiksi lastenkirjoja.
– Hyväntekeväisyysprojektina tehtiin kolmiosainen lastenkirja Bangladeshiin, ensimmäinen osa ilmestyi ensin suomeksi ja kaksi bengaliksi. Helmikuussa pääsin käymään Bangladeshissa, tämä oli kolmas matka sinne.
Saara Vallinevan luonnos. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Luonnoskirjoissa on suomalaisia maisemia, vaikkapa Pyynikin mäntyjä ja Irlannin merimaisemia. Irlannissa Vallineva on käynyt monta kertaa. Irlannin matkoista on syntymässä kirja.
– Irlannin matkakohteessani puhutaan vielä iirin kieltä. Olisi aika hienoa, jos kirja käännettäisiin iiriksi.
Lattialla on hahmotelma jouluasetelmasta, joka tulee Tampere-Seuran ikkunoihin muuttuvaksi joulukalenteriksi.
Yhdellä tasolla on pieniä kehyksiä, joissa on lasipaloja. Ne ovat kyyneliä tai pisaroita. Saa nähdä, mitä niistä kehittyy.
Avoimet ovet 26. marraskuuta
Emme ehtineet marraskuisena päivänä likikään kaikkiin työhuoneisiin. Tekstiilitaiteilija Niina Hiltunen valmistautui Kädentaidot-messuille, joten hän oli kesken pakkauspuuhien, kuvattavaa ei oikein ollut.
Järjestään jokainen sanoi, että voi voi kun työhuoneessa on sotkuista. Ei ollut, ja työhuoneiden kuuluukin olla luovuuden tilassa.
Tekin pääsette kurkistamaan työhuoneisiin, sillä Nansotalossa järjestetään Nansotalon Joulu -tapahtuma lauantaina 26.11.2022 kello 11–17. Silloin voi poiketa katsomassa, miten työhuoneissa ollaan ja eletään. Autolla Tampereelta matka sujuu 17 minuutissa, ja junat ja bussit tuovat lähelle, joten Nansotaloon on helppo mennä. Osoite on Tanhuankatu 2, Nokia.
Tämän jutun kirjoittaja on saanut Pirkanmaan Kulttuurirahastolta tukea journalistiseen työskentelyyn.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.
Myös Banksyn näyttelyä tarjottiin – Galleria Rankan uusin ripustus resonoi ajan epävarmuuden kanssa
KUVATAIDE | Uusiin tiloihin Helsingin Meilahdessa muuttaneen Galleria Rankan taiteilijakollektiivi odottaa monen muun kulttuurin kentällä toimivan tavoin pienellä kauhulla avustuspäätöstä vuodelle 2025.
