Korutaide rikkoo perinteistä käsitystä korusta ja käyttää kaikkia taiteen muotoja

Anna Rikkinen Beadsor Timber. Puiset esineet, vaijeri. Kuva: Pia Maria Rautio

Nykytaiteeseen sijoittuva korutaide on nuori taiteenala. Se syntyi 1940-luvulla ja saapui 1950- ja 1960-luvun taitteessa yksittäisten suomalaisten taiteilijoiden mukana Keski-Euroopasta.

Koruja on ollut aina, ja jokaisella on selkeä näkemys siitä, mitä koru on. Korutaide liitetään usein kuitenkin perinteiseen käsitykseen korusta tai korumuotoiluun. Korutaide poikkeaa myös muista taiteenaloista.

– Korutaide tulee sisältö edellä ja tekijä määrittää itse teoksensa muodon, kertoo korutaiteilija ja Korutaideyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Tuupanen.

Korulla on kuitenkin omia tunnusmerkkejä, joilla teoksen tunnistaa korutaiteeksi. Korun perinne liittyy usein kehoon.

– Korutaiteen yksi voimavaroista on se, että taideteos on puettavissa ylle. Samalla se kommentoi kehoa mittasuhteillaan. Koru on pieni tai suuri, kevyt tai raskas suhteessa kantajaan, ja sitäkin kautta taiteilija viestii jotain.

Eija Mustonen Curly Sleeves 2022. Uushopea ja kupari. Mallina Pilvi Naakka. Kuva: Jesse Pylsy

Eija Mustonen Long Mittens 2022. Uushopea ja kupari. Mallina Pilvi Naakka. Kuva: Jesse Pylsy

* *

Teoksen kanssa voi myös lähteä ulos, ja katsoja saattaa kohdata sen kadulla.

– Yleensähän taide tarvitsee jonkin tilan tullakseen esille. Korutaide ei tarvitse vitriinejä. Esitystapoja on monia.

Korutaideteos voi olla myös valokuva tai video siitä hetkestä, kun koruteos on syntynyt. Esimerkkinä Tuupanen kertoo vuonna 2015 tehdystä videoteoksesta, jossa kiinalainen taiteilija Jing He valitsi puussa kiinni olevan oksan, teroitti sen pään ja kiinnitti oksan rintaansa sekä asettautui seisomaan puun viereen. Puusta tuli tekijänsä rintakoru teosnimeltään Potential Pin.

– Monet teokset hyppivät eri taiteen muotojen välillä, ja se tekee korutaiteesta mielenkiintoista.

Materiaali voi olla mitä tahansa, mikä vain palvelee sisältöä.

– Korutaiteessa on yhä arvometalleja, mutta ne saatetaan liittää hyvinkin arkisiin asioihin kuten vanupuikkoihin. Tanskalaisen Rikke Lunnemannin vanupuikkojen materiaalina olivat kulta ja helmet. Kultaiset vanupuikot kommentoivat maailman muoviroskaongelmaa.

Tarja Tuupanen Galleria Pihaton näyttelyssä syksyllä 2022. Kuva: Jukka Kosonen

Tarja Tuupanen About Ornament 2022. Marmori, alabasteri, lanka. Kuva: Lassi Rinno

* *

Tarja Tuupasen omissa teoksissa materiaalina on kivi ja erityisesti marmori. Hän kiinnostui siitä nähdessään, kuinka kivestä kaiverrettiin sormusta.

– Oivalsin, että kivi ei ole niin kömpelö materiaali kuin kuvittelin.

Uusimmissa töissään Tuupasen aiheena on Pohjoismaissa harvoin nähty koristeellinen ornamentti. – Sitä ihaillaan yhä antiikkiesineissä, mutta modernismin aikaan siitä tuli melkeinpä rikos.

Hän on kaivertanut ornamenttimaisia teoksia kaulakoruina tai rintakoruina, osa on isompia veistosmaisia teoksia. Mukaan hän on liittänyt kappaleita valmiista esineistä. Ornamenttiin liittyy erityisesti toisto.

– Onko mikä tahansa asia toistettavissa ornamentin tavoin. Missä on koristeen ja taiteen ero, miten sitä voi käsitellä nykykorussa, jotta se säilyy kiinnostavana, Tuupanen kertoo teostensa taustalla olevista kysymyksistä.

Kivi on kantanut Tuupasta pitkälle. Hän osallistui opintojensa päättyessä Hollannissa Galleria Marzeessa pidettyyn näyttelyyn, ja samalla avautuivat ovet korutaiteilijana.

Tuupanen osallistuu monen muun korutaitelijan tavoin vuosittain kansainvälisiin näyttelyihin. Lisäksi hän on ollut valitsemassa taiteilijoita korutapahtumiin. Yksi merkittävimmistä on ollut hollantilaisen korumuseo CODAn järjestämä näyttelykokonaisuus, jossa esiteltiin 32 suomalaisen korutaiteilijan teoksia.

– Monet suomalaiset korutaiteilijat ovat tunnetumpia maailmalla kuin Suomessa.

Suvi Tupola Mänty 2, 2022. Männyn neulaset, juuttikangas, nahka, puuvilla, hopea. Kuva: Suvi Tupola

Maria Kiialainen The healing parasite 2020. Kupari, emali, silkki. Kuva: Jonna Rutanen

* *

Euroopassa on useita merkittäviä korutaiteen gallerioita, mutta Suomessa korutaiteen eteen ovat työskennelleet yksityishenkilöt. Lappeenrannasta käsin toimiva Korutaideyhdistys on perustettu vuonna 2005 edistämään korutaidetta sekä muotoilua Suomessa ja kansainvälisesti. Jäseniä on tällä hetkellä 122.

Yhdistys ylläpitää Etelä-Karjalan taiteilijaseuran kanssa Taidekeskus Itää. Taidekeskus on toiminut viisi vuotta.

Korutaideyhdistys kerää korutaiteen kokoelmaa pääosin jäsenten lahjoituksista. Kokoelma ja taiteilijoiden esittelyjä on nähtävillä yhdistyksen nettisivuilla. Maaliskuussa on teosmyyntinäyttely Helsingissä Kaapelitehtaan Valssaamossa.

– Kun kymmenen vuotta sitten aloitimme, emme myyneet yhtään koruteosta. Nykyään valtion taideteostoimikunta käy ostoksilla osastollamme. Se on merkittävä virstanpylväs korutaiteelle.

Saimme myös muutama vuosi sitten muotoilun valtionpalkinnon, Tuupanen kertoo.

Koru07-tapahtuma Etelä-Karjalan museo Lappeenranta 2021–2022. Kuva: Jukka Kosonen

* *

Yhdistys vastaa nykyisin kansainvälisen korunäyttelyn toteutuksesta Suomessa. Koru1-tapahtuma järjestettiin vuonna 2003, ja tänä keväänä avautuu haku ensi vuonna järjestettävään Koru8:aan.

Teoksia tulee ympäri maailmaa.

Mitä erityispiirteitä on suomalaisessa korutaiteessa?

– Korutaiteessa ei ole selkeitä raja-aitoja eri maiden taiteilijoiden välillä. Koulutus vaikuttaa kulttuuria enemmän teoksiin. Suomalainen korutaide on kuitenkin suurempaa, reippaampaa muihin verrattuna. Suorasukaista taidetta, jossa ei sievistellä, Tuupanen tiivistää.

Maria Nuutinen Etäyhteys 2021. Kehokoru, emaloitu kupari, nauha. Kuva: Jukka Kosonen

* *

Koruihin liittyy perinteisesti kauneus ja koristeellisuus. Korutaiteessa niitä tuodaan kuitenkin esiin aivan uudessa roolissa. Maria Nuutinen on korutaiteilijana paneutunut kauneuskäsityksiin ja koristautumiseen sekä käyttäytymiseen parikymmentä vuotta.

– Usein aihe syntyy arkisesta oivalluksesta. Sen jälkeen lähden miettimään, miten saan sen tehtyä. Tekeminen on osa ajatteluprosessia. Käytän luovasti erilaisia materiaaleja ja tekniikoita ja yhdistelen niitä teoksiini.

Joskus teokset saattavat mennä sananmukaisesti ihon alle.

Työhuoneen seinällä on valokuvateos Beauty and the Beast. Papiljotit päässä oleva pitkäkyntinen vanhempi nainen ahtaa tekohampailta näyttävää tekokynsirivistöä suuhunsa.

– Ihminen on sokea omalle ulkonäölleen. Varsinkin viihdeohjelmissa näkyy samaan muottiin muokkautuneita naisia

Ihmisen käyttäytyminen, sen rajoitukset sekä vuorovaikutus ovat myös tärkeitä teemoja.

Nuutinen pukee päälleen koruteoksen, jossa on nauhojen päissä emaloidut kädet. Teos muistuttaa kosketuksen tärkeydestä.

Maria Nuutinen Beauty and the Beast 2017. Pigmenttivedos alumiinikomposiittilevy. Kuva Maria Nuutinen

* *

Vuorovaikutus korostuu teoksissa, joihin Nuutinen toivoo yleisön osallistuvan. Surija-nimisestä valokuvateoksesta lähtee nyörit, joissa on kyyneltulva puuhelmistä. Näyttelyissä ihmiset ovat voineet pujottaa helmen nyöriin ja luovuttaa surunsa Surijalle.

Maria Nuutinen valmistui kivimuotoilijaksi vuonna 2001 ja sen jälkeen korutaiteilijaksi. Kuvataiteen jatko-opinnot lisäsivät mahdollisuuksia taiteilijana. Työnsä hän kokee rajattomana.

– Vierastan taiteilijuuden lokerointia, Nuutinen jatkaa.

Jenni Sokura Galleria Pihaton näyttelyssä Take away -sarja 2021. Kuva: Jukka Kosonen

* *

Korutaiteelle on turha yrittää piirtää selkeitä rajoja. Korutaiteen monipuolisuus luo korutaiteen lehtorin Jenni Sokuran mukaan mahdollisuuksia, mutta samalla vaikeuksia määritellä, mikä on korutaidetta ja mikä taas ei.

– Siksi näyttelyissä on hyvä lukea teosesittelyt. Taiteilija itse määrittää, miten teosta katsotaan.

Sokura on työskennellyt opettajana opiskeluvuosistaan lähtien, alkuun Imatralla, nykyisin LAB-ammattikorkeakoulussa Lappeenrannassa, jonne alan ammattikorkeakoulutason opetus on keskittynyt.

Vuosien aikana hän on kokenut, että opettajan on turha määritellä korutaidetta. Nuoret vievät omaa ajatustaan korutaiteesta itse eteenpäin.

– Opetuksessa korostuu tekninen osaaminen. Materiaalit ovat tarkkaan harkittuja. Korutaide liittyy aina kehoon, ihmiseen ja yhteiskuntaan. Se on hyvä pitää mielessä, vaikka teos ei olisikaan perinteinen sormus tai rintakoru.

Ovatko kaikki opiskelijoiden työt olleet korutaidetta?

– Joskus opiskelija on ajatellut tekevänsä jotain ja siitä tuleekin jotain muuta. Esimerkiksi on ajatellut valokuvaa, ja kun se on valmis, kyseessä onkin ehkä tilateos tai installaatio.

– Tekijän pitää itse tunnistaa.

Jenni Sokuran teos Take away -sarjasta 2021. Kuva: Jukka Kosonen

* *

Korutaide on tuonut eri taiteenalojen tekijöille uusia mahdollisuuksia. Valimot ovat vähentyneet Suomessa ja perinteisten veistosten valmistus on kallistunut.

– Voi olla vapauttavaa isommankin teoksen tekijälle kokeilla korutaidetta taidemuotona. Parin sentin teos voi olla myös vakuuttava ja vaikuttava.

Teoksen koko ja paino voivat olla osa sisältöä. Viime vuosina Sokura on myös pohtinut teosten painon lisäksi eri materiaalien kerroksellisuuta ja teosten kannettavuutta.

Sokuran teokset ovat raskaita ja tarvitsevat kantamista varten nahkahihnat. Perinteessä on Sokuran mukaan joskus jotain samaa. Se laahaa välillä mukana, mutta sen kanssa on vain elettävä.

Take away -sarjan kämmenen kokoisten teosten taustalla on kiireinen elämäntapa.

– Kiireen keskellä ihminen ei välttämättä edes huomaa, mitä kaikkea hän kantaa mukanaan, kunhan se on keveä ja kompaktin kokoinen.

Opettaja ja oppilas, Jenni Sokura ja Maiju-Alina Hannula valupajassa. Kuva: Jukka Kosonen

* *

Maiju-Alina Hannula asettelee opiskelukaverinsa Perttu Jaakkolan päälle teostaan Muistutus. Siinä on käytetty materiaalina useita erilaisia kivilajeja, muun muassa krysokollaa, kuukiveä, lapis lazulia ja malakiittia.

Suurempiin kivikappaleisiin on kiinnitetty koukut, joiden ansiosta ne voi asetella raskaaseen teräsketjuun monin eri tavoin.

– Teos kuvastaa korallien vaalenemista saasteiden ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Teos on nimensä mukaisesti muistutus tästä, Hannula kertoo.

Hannula ja Jaakkola ovat toisen vuosikurssin opiskelijoita. Ennen opintoja korutaide oli heille täysin tuntematon taiteensuunta.

– Hannula on niin innostunut korutaiteesta, että tietää jo nyt käyvänsä kaikki mahdolliset kurssit.

– Korutaiteessa ei ole rajoja, on vapaus tehdä mitä tahansa. Ainakin kun Jenniltä kysyy, Hannula sanoo ja katsoo opettajaansa. Molempia hymyilyttää.

Maiju-Alina Hannulan oppilastyö Muistutus 2023 mallina Perttu Jaakkola. Kuva: Jukka Kosonen

Teoskuvat ovat taiteilijoiden ja valokuvaaja Jukka Kososen arkistoista. Lappeenrannassa työskentelevä Kosonen on ottanut haastattelukuvat. Hän on viime vuosina kuvannut useimmat Etelä-Karjalan taiteilijaseuran ja Korutaideyhdistyksen näyttelyt.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua