Merja Palinin luontoteemaisia kuoseja. Kuva: Aila-Liisa Laurila

Aila-Liisa Laurila

Metsien historia ulottuu 400 miljoonan vuoden taakse. Metsät kuhisevat elämää mikroskooppisen pienistä öttiäisistä valtaviin karhuihin, kauriisiin ja hirviin. Metsät ovat eläinten koti ja ihmiselle ne antavat voimia ja parantavat. Ehkä metsät ovat myös ihmisen alkukoti.

Joillekin metsät ovat sijoituskohteita ja puupeltoja, mutta eivät taiteilijaryhmälle Merja Palin, Nina Ruokonen ja Helena Vaari. He huolestuivat metsien tuhoutumisesta ja luonnon monimuotoisuuden katoamisesta.

Kolmikko päätti tehdä jotakin metsien hyväksi. Syntyi Metsätöitä-näyttely, joka on esillä kevätkauden ajan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa Kangasalla. Se tarjoaa erilaisiin tarkoituksiin tehtyjen teosten kautta raikkaan henkäyksen metsäisiin tunnelmiin.

Luontokuvat ja -aiheet ovat olleet kolmikon sydämellä jo pitkään. Yhteisenä lähtökohtana on Marja Kurki oy, jonka kautta he tutustuivat noin 20 vuotta sitten. Kukin on sittemmin jatkanut matkaa omaan suuntaansa ja nyt on käsillä jo työurien 30-vuotisen juhlinnan aika.

Helena Vaari on ehtinyt pitää kaikkiaan kymmeniä yksityis- ja yhteisnäyttelyitä taide- ja kirkkotekstiileillään.

Helena Vaarin antependium eli alttarivaate on lainassa Pyhtään keskiaikaisesta kirkosta. Kuva: Aila-Liisa Laurila

* *

Kangasalalainen Merja Palin tunnetaan monipuolisena taideteollisena suunnittelijana. Palinin upeat luontoaiheiset painokankaat kuuluvat Eurokangas oy:n valikoimiin. Lisäksi hän on suunnitellut kuoseja monenlaisiin tuotteisiin eri tahoille, muun muassa Havi oy:lle ja Karto oy:lle. Tuoreimpiin kuuluu Valkeakosken nimikkovillapaita.

Käsityömestari ja tekstiilitaiteilija Helena Vaari on tehnyt kirkko- ja taidetekstiilejä peräti 36 vuoden ajan. Kangasalan näyttelyyn ovat tekstiilejään lainanneet Asikkalan, Nastolan ja Pyhtään seurakunnat. Tekijän kirkkotekstiilejä on lukuisissa kirkoissa kautta maan kaikkiaan noin 300.

Nina Ruokonen on kuvataidekasvattaja ja taideteollinen tekstiilisuunnittelija, joka pitää sydämenasianaan lasten ja nuorten ympäristötietoisuuden vahvistamista.

Kolmikko on pyytänyt mukaan myös Kelosound oy:n perustajan Kirsi Ihalaisen, joka keskittyy luontoäänien nauhoittamiseen ja äänimaisemien hyödyntämiseen stressin poistajana ja rentouttajana.

Helena Vaarin taidekirjonta Puiden sormenjälkiä (2023) on tehty ompelukoneella ja se kuvaa puiden vuosirenkaita. Sammalportaat (2023) puolestaan osoittaa, mitä neulalla ja langoilla voi saada aikaan. Kuva: Aila-Liisa Laurila

On suunnittelijoilta kerrassaan loistoidea koota voimat yhteen Metsätöitä-teeman ympärille. Näin on saatu kokoon kattava ja monipuolinen kokonaisuus ääntä, katseltavaa, koettavaa ja ostettavaakin.

Myytävät tuotteet ovat tarjolla näyttelyn yhteyteen perustetussa Ikimetsäpuodissa, jonka tuotoilla tuetaan suomalaisia ikimetsiä. Yhtenä näyttelyn kumppanina on suojeltavien maa-alueiden ostoon varoja keräävä Luonnonperintösäätiö.

* *

Museon pohjakerroksessa näyttelytilaan astuttaessa silmän vangitsee suuren osan seinää peittävä Merja Palinin Ikimetsä-kuosi Kaukametsä hirvineen, lintuineen ja ilveksineen. Se varmistaa, että kokonaisuuden teema ei jää epäselväksi.

Pian paljastuu mykistävä monipuolisuus. Vastakkaiselle seinälle on ripustettu Helena Vaarin pieni, pehmeyttä kuiskiva Sammalportaat-teos (2023) ja pitsimäisen hentoa haurautta heijastava Puiden sormenjälkiä (2023).

Metsän äänet tuo kokonaisuuteen mukaan nurkassa nököttävä Kirsi Ihalaisen soiva kelopuinen elämyskaiutin Pikkukelo (2023). Pölkkyyn saa koskea ja työntää korvan kylkeen!

Seinällä on Marja Palinin Kotimetsä-kollaasi ja vasemmalla hänen printtikuosinsa Sammalpeti (2020) ja Linnunlaulu (2021). Kuva: Aila-Liisa Laurila

Kakkoskerroksessa voi käydä halaamaan luontoääniä soivaa Mammuttikeloa (2023). Sen vierellä pääsee osallistumaan kevään aikana rakentuvan yleisötaideteoksen tekemiseen, jonne erityisesti lapset ovat tervetulleita.

Toisen kerroksen näyttelytila on jaettu osiin kunkin taiteilijan omaa tuotantoa varten. Töitä yhdistävät luontoaiheet, mutta toteutustavaltaan ja tarkoitukseltaan ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että on ollut viisasta sijoittaa teokset omiksi kokonaisuuksikseen.

Lattiasta kattoon ulottuvat Merja Palinin printtikuosit suodattavat ikkunasta tulvivaa valoa kuin koti-ikkunoiden verhot. Katsoja voi valita oman suosikkinsa Riekonmarjasta, Arboretumista, Linnunlaulusta tai muista.

Helena Vaarin kirkkotekstiilit hehkuvat valkoisen, vihreän, punaisen ja violetin väreissä. Pehmeissä, erilaisin langoin ommelluin kasvein kuvioiduissa tekstiileissä näkyy Raamattuun viittaavaa symboliikkaa. Vaari maalaa uskomattomia kuvioita eri värisin langoin ompelukoneella.

Pyhtään kirkon antependiumissa eli pitkässä alttarivaatteessa yhdistyvät värit ja valkoinen, kun kuviona on pihlajan vuodenaikoja kuvaava reunus valkoisessa kankaassa. Työhön on ommeltu lankaa 20 kilometrin verran.

Kieltämättä kirkkotekstiilit jäisivät vähän irrallisiksi näyttelyssä, ellei niiden yhteyteen olisi liitetty valokuvia töiden todellisesta sijainnista seurakuntatiloissa.

* *

Kimmo Pyykkö -museossa on kevään mittaan näyttelyyn liittyvää ohjelmaa. Esimerkiksi 11.3.2023 on erityinen Metsäpäivä, jolloin paikalla ovat kirjailija Anni Kytömäki, taiteilija ja tutkija Raisa Foster ja Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg.

Metsätöitä on esillä Kimmo Pyykkö -taidemuseon 1. ja 2. kerroksessa 21.5.2023 asti. Aprillipäivänä 1.4 julkaistaan Helena Vaarin kirja Neula siveltimenä.

* *

Taiteilijat

• Merja Palin, vuonna 1967 syntynyt kangasalalainen taideteollinen suunnittelija.
• Nina Ruokonen, vuonna 1974 syntynyt Kauniaisissa asuva kuvataidekasvattaja ja taideteollinen tekstiilisuunnittelija.
• Helena Vaari, vuonna 1963 syntynyt hollolalainen tekstiilitaiteilija ja käsityömestari.
• Kirsi Ihalainen, vuonna 1982 syntynyt espoolainen äänitaiteilija.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua