Kalevan Navetta on komea, lähellä keskustaa ja kätkee sisälleen monenlaisia palveluita. Taidetta vierastavien on jatkossa hyvin vaikea perustella näkemystään, niin ylivoimaisen hieno keskiviikkona 11.3.2020 avattu keskus on.
Kirsi Haapamatti, teksti ja kuvat
Jenni Latva / Seinäjoen taidehalli, kuvat
Seinäjoki on pikkukaupunki, jolla on ehkä pienuutensa vuoksi usein vähän uho päällä. Onhan se julistautunut avaruuden pääkaupungiksikin. Kaupungissa ei kuitenkaan ole kauppahallia, kunnollista kävelykatua eikä taidemuseota, joita ainakin moni junantuoma pitää ”oikean” kaupungin osina.
Askeleen lähemmäs tuota viimeistä otettiin viimeistään tänään, kun Kalevan Navetta avasi ovensa. Varsinaista taidemuseota kaupunki ei vieläkään saanut, mutta melko lähellä ollaan. Seinäjoen taidehalli sai uudet tilat Kalevan Navetan sisältä.
– Tämä on toteutunut unelma, Seinäjoen taidehallin näyttelykoordinaattori Sanna Karimäki-Nuutinen sanoi avajaisten alla.
– En pysty peittelemään innostustani.
Ja miksi pitäisikään? Taidehalli piti majaansa ennen matalassa, kellariksi kutsutussa rakennuksessa, joka oli Seinäjoen keskustassa, mutta kuitenkin hieman piilossa. Tilojen mataluus aiheutti vuosien mittaan useita hankaluuksia. Suurikokoisia töitä ei sinne aina voinut näytteille ottaa.
Kalevan Navetta on 130-vuotias historiallinen, vastaremontoitu rakennus Seinäjoella. Seinäjoen kaupunki on vuokrannut 70 prosenttia sen tiloista käyttöönsä. Kuva: Kirsi Haapamatti
Uusien tilojen avaruudesta on nyt otettu kaikki irti. Kalevan Navetta -keskuksen avajaisissa taidehalli esittää kaksi näyttelyä.
Nice to (finally) meet you on kolmen pohjoismaisen taiteilijan yhteinen. Halli-tila sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa. Sinne astuessa on hetken hieman hukassa. Tila on hämärä, melkein pimeä. Kuin yhteisestä sopimuksesta ihmiset hiljentyvät, tilassa on jotain mykistävää.
Äänimaisema tulee islantilaistaiteilija Sigurdur Gudjónssonin videoteoksista. Toisessa katsellaan kaivon pohjalla nousevaa ja laskevaa vedenpintaa, toisessa kasetin magneettinauhan verkkaista liikettä. Molempien katseleminen on rauhoittavaa, vähän hypnoottistakin. Jotain, jota jatkuvan kuvavälkkeen häiritsemä näköaistimme kaipaa, väitän.
Nice to (finally) meet you on pohjoismaisten taiteilijoiden näyttely. Vasemmalla islantilaistaiteilija Sigurdur Gudjónssonin videoteos ja oikealla norjalaisen Hanne Friisin tekstiiliteos. Kuva: Jenni Latva
Norjalaisen Hanne Friisin työt näyttävät betonilta, mutta ovat kangasta. Kangas materiaalina sopii erityisen hyvin vasta remontoidun rakennuksen historiaan. Aikanaan se palveli myös verkatehtaana. Navettana Kalevan Navettaa ei käytetty koskaan, vaikka se sellaiseksi alun perin suunniteltiin.
Tanskalainen Julie Stavald on niinikään tuonut tilaan suurikokoisia töitään. Hänen materiaaleinaan ovat kipsi ja teräs.
Nice to (finally) meet youn on kuratoinut Laura Köönikkä.
Taiteen uudet yleisöt
Kalevan Navetan tavaramerkiksi on noussut kolmannen kerroksen suuri, pyöreä ikkuna. Ikkuna on inspiroinut rakennuksen logoakin. (Taidehallin väellä näki muuten logosta tehtyjä korvakoruja – toivottavasti niitä on myynnissä pohjakerroksen käsityömyymälässä.) Ikkunahuoneessa on hieman kirkollinen tunnelma, mutta ei pahalla tavalla näin kirkkoon kuulumattomankaan mielestä. Tilassa on taidegraafikko Petra Koiviston Notes-näyttely.
Koiviston työt ovat suurikokoisia monotypioita.
– Opin pitämään isoista töistä Kuvataideakatemia-aikoinani. Näiden tekemiseen tarvitaan suurta grafiikanprässiä. En halunnut opintojen jälkeenkään luopua suurten teosten tekemisestä, joten otin lainan ja ostin työhuoneelleni oman prässin. Maksan sitä vieläkin, mutta olen onnellinen, Koivisto kertoo.
– Tämä näyttely jännittää ihan eri tavalla kuin mikään aikaisempi. Eivät Helsingin-näyttelyt näin paljon ole kuumottaneet, Koivisto jatkaa.
Petra Koiviston Notes-näyttelyn maisema- ja kukkagrafiikat täyttävät Vintti-tilan. Koiviston työt syntyivät yhtä aikaa rakennuksen remontin edetessä. Kuva: Kirsi Haapamatti
Samaa sanoo kuvanveistäjä Tiina Laasonen, jonka puuveistoksia Seinäjoen kaupunki osti pysyväksi teokseksi taloon. Kerroksesta toiseen jatkuva Kerä-veistos koristaa porrastasanteiden kattoa ja seiniä.
Koivisto ja Laasonen ovat paikallisia taiteilijoita, Koivisto asuu Jalasjärvellä ja Laasonen Seinäjoella.
– Kyllähän se eri tavalla jännittää, kun on esillä kotiyleisölle. Kummasti tämä stressaa enemmän kuin yleensä. Useimmiten stressi loppuu, kun ripustus on valmis, Laasonen sanoo.
Seinäjokelaistaiteilija Tiina Laasosen Kerä on kaupungin taidekokoelmiin hankittu, Kalevan Navetan pysyvä teos. Kuva: Kirsi Haapamatti
Taiteilijat arvelevat, että Kalevan Navetasta tulee suosittu paikka.
– Uskon, että jatkossa taidetta tulevat katsomaan muutkin kuin ne, jotka ovat tottuneet tulemaan kuvataiteen äärelle. Saadaan uutta yleisöä tämän ansiosta, Koivisto sanoo.
Tiina Laasonen on samoilla linjoilla.
–Täällä on ravintolakin. Nyt on vihdoin paikka, jonne voi todella tulla viihtymään pitkäksikin aikaa.
Uudessa kulttuurikeskuksessa toimii taidehallin taidelainaamo, käsityökauppa, ravintola, taitokeskus ja työpajoja. Kalevan Navetan tiloihin onkin suunnitteilla monikirjoista käyttöä jatkossakin. Siitä esimerkkinä vaikkapa taidejooga: Vintti-tilan puulattialla joogataan Petra Koiviston taiteen keskellä.
Avajaisiltana Vintillä nähtiin tanssia (Kaisa Mansikka, tanssiopisto Miloffin esitys). Avajaisia rytmittivät myös tulisirkusryhmä Flamma, muusikko Pekko Käppi ja flowtaideryhmä MoDe.
Seinäjoen taidehalli muutti innostuneessa tunnelmassa Kalevan Navettaan. Taidehallin Sanna Karimäki-Nuutisen vierellä avajaisnäyttelyn taiteilija, norjalainen Hanne Friis. Kuva: Kirsi Haapamatti
