Kollektiivin taiteilijat leirinuotion ympärillä Punkaharjun ensimmäisellä metsäleirillä vuonna 1998. Kuva: Forest Camp -kollektiivi
KUVATAIDE | Juha van Ingenin, Pasi Karjulan, Antti Keitilän, Markku Kivisen ja Marko Vuokolan muodostama Forest Camp -kollektiivi on toiminut vuodesta 1998, jolloin se perustettiin Punkaharjulla. Kollektiivin juhlanäyttely avautuu Voipaalan taidekeskuksessa kesäkuun alussa. Valkeakosken näyttelyssä on mukana laaja kokoonpano valikoituja teoksia.
Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella avautuu kesäkuussa poikkeuksellinen juhlanäyttely. Toiminnanjohtaja Hanna Kress lupaa, että näyttely tulee poikkeamaan siitä mitä taidekeskuksen tiloissa on totuttu näkemään.
Forest Camp -kollektiivin 25-vuotisjuhlanäyttelyn (8.6.–1.9.2024) sijoittaminen Voipaalan taidekeskuksen tiloihin onkin ainutlaatuinen kolmiulotteisen ja tilapäisen taiteen näyttelyprojekti.
Leiritulesta kaikki alkoi
Forest Campin jäsenet ovat tehneet pitkät ja monipuoliset urat taiteilijoina. He ovat tehneet tahoillaan muun muassa mediataidetta, kuvanveistoa ja dokumentaatiotaidetta.
Marko Vuokola avaa ryhmän perustamista kaksikymmentäviisi vuotta sitten.
– Punkaharjun kerho on syntynyt lähinnä Pasi Eerik Karjulan aloitteesta, kun hän oli menossa Suomen Metsämuseoon tekemään näyttelyä. Tuolloin me kaikki teimme aika selvästi ympäristötaidetta. Tavoite oli tehdä klassista ympäristötaidetta. Meillä oli mahdollisuus käyttää Suomen Metsämuseon verstasta. Näin siirryimme yhteiselle tielle. Kaikki hoitivat sooloduuninsa ensin, mutta sen jälkeen pääpaino siirtyi yhdessäoloon ja nuotion äärellä taiteesta puhumiseen.
”Forest Camp on laboratorio tai aivoriihi, jossa kaikki on mahdollista. Ryhmän kokoontumisissa puidaan ja puretaan estoitta maailman ilmiöitä ja etsitään taiteen- ja kuvantekemisen rajoja. Usein päädytään ratkaisuihin, jotka tuntuvat raikkailta, yllättäviltä ja totuttuja toimintatapoja kyseenalaistavilta”, kollektiivi kertoo tiedotteessaan.
Kuvittele nuotio
Tuli ja nuotio ovatkin kuuluneet tiiviisti kollektiivin tuotantoon. Tuli ja noki näyttelevät Voipaalankin näyttelyssä roolia ryhmän tekemissä hiilipiirustuksissa.
– Nuotion äärellä keskustellaan ihan mistä vain ja ajankohtaisesta maailmantilanteesta. Idea ja tekoprosessit ovat keskeisessä osassa.
Sen sijaan Ikuinen leirituli (2021) on aineeton taideteos, joka saa voimansa sen näkevän mielikuvituksesta.
”Teos kutsuu pysähtymään hetkeksi ja kuvittelemaan, että nuotio palaa. Ikuinen leirituli saa polttoaineensa muinaisista ja moderneista tarinoista, kulttuureista, aineettomuudesta ja kollektiivisesta tietoisuudesta. Mielikuvituksen voimalla toimiva teos on ekologinen ja huoltovapaa, ja sitä ymmärretään yli kulttuurirajojen”, kollektiivi kertoo kotisivullaan.
Teosten materiaaleina on käytetty tulta, hiekkaa, mahlaa, suolaa, tervaa, löydettyjä objekteja ja valokuvia.
Forest Campin Kakutus Mohnista, Virosta vuodelta 2006. Kuva: Forest Camp -kollektiivi
Kollektiivi tunnetaan kakutuksistaan
Forest Camp tunnetaan erityisesti Kakutus-interventioistaan. Kakutus-hiekkaveistokset rikkovat kuvanveistotaiteen rajoja. Näitä on esillä Voipaalassa dokumentaatioina ja liikkuvana kuvana. Voipaalaan tulee kakutuksista kestävämpiäkin versioita. Niitä jäsenet kutsuvat ”kestokakuiksi”, sillä ne pysyvät kasassa.
– Näin katsoja pystyy ikään kuin aistimaan rannankin.
Aiemmin hiekkakakuista toteutettavia ympäristötaideteoksia on nähty Helsingissä, Punkaharjulla, Puumalassa, Mohnin saarella Virossa, Jurmalassa Latviassa, Madridissa Espanjassa, Acciarolessa Italiassa, New Yorkissa ja Cheng Chaun saarella Hong Kongissa.
Kakutus-veistokset tuovat taiteen osaksi katuelämää ja arkea uudella tavalla. Kakutuksien tavoittena on nostaa esiin uusia, erilaisia näkökulmia taiteeseen, laajentaa käsitystä kuvanveistosta ja hälventää taiteiden välisiä raja-aitoja. Paikkasidonnaisuus ja katoavuus luonnehtivat suurta osaa kollektiivin taiteesta.
Forest Camp -kollektiivin jäseniä Voipaalan miljöössä. Vasemmalta laskien kuvataiteilijat Markku Kivinen ja Marko Vuokola sekä Antti Keitilä. Kuva: Mari Loponen
Villa Nova vielä kesken?
Näyttely sisältää laajan kattauksen kollektiivin taidetta, mukaan lukien installaatioita, liikkuvia kuvia ja objekteja. Instaallatioista mukana ovat hirsikalusteet, jotka kulkevat nimellä Villa Nova. Teoksella on pitkä taiteellinen historia.
– Ne ovat olleet mukana ARS06-tapahtumassa sosiaalisen taiteen projektina. Ne olivat ensin paikassa Villa Nova, joka oli kodittomien alkoholistien koti. Siellä sai merkkailla ja kaivertaa pöytiin juttuja. Teos oli vieraskirjamainen ratkaisu.
Teos oli esillä Kiasman takaikkunassa installaationa sekä ympäristötaideteoksena asuntolan vieressä Myllypurossa.
– Se on vielä avoin kysymys, onko teos jo valmis, vai voiko siihen vielä kaivertaa lisää.
Forest Campin näyttelyssä on taideobjekteja. Näyttelyyn tulevista esineistä mielenkiintoinen on Ikuinen syksy. Se on kivi, joka on maalattu kärpässieneksi. Kollektiivi ei ole itse maalannut sitä, vaan he ovat löytäneet sen.
– Kyseessä on erään aikaisemman taiteilijan projekti. Hän oli hylännyt teoksen, joten se on otettu uudelleen käyttöön taideobjektina. Taideobjekteihin kuuluvat myös mahlasta valmistettu viini ja teos Maailman kallein hajuvesi.
Katoava teos, säilyvä painoarvo
Monessa Forest Campin teoksessa on luovuttu säilyvyyden tavoittelusta. Katoavuus on ominaista monille sisätiloihin laadituille installaatioille, jotka on tehty taidekeskuksen tiloihin, kuten myös kakutus-interventioille. Tästä huolimatta teos, idea ja suunnitteluprosessi ovat olleet kestäviä.
Kakutuksista kritiikin A Recipe for Sand Cakes kirjoittanut Pontus Kyander toteaa, että Forest Campin tapauksessa heidän hankkeensa näyttävät ikään kuin kasvavan ajan myötä. Hankkeissa on käsitelty muutamia mainiten puun polttamista, vuorovaikutusta kodittomien kanssa, kutistetun näyttelytilan luomista ja mahlaviinin valmistusta kaadettavista koivuista.
Jälkeenpäin ajateltuna teemat muuttuvat yhä sosiaali- ja ympäristötietoisemmiksi. Teosten kyky imeä itseensä uusia merkityksiä osoittaa usein niiden vahvuutta. Kyander toteaa kritiikissään, miten monet muut poliittiset ja ympäristötaiteen teokset ovat niin innokkaita käsittelemään aiheitaan, että ne kuolevat pois yhdessä niiden syiden kiireellisyyden kanssa. Forest Campin projektit mahdollistavat päinvastaisen liikkeen. Ne kasvattavat painoarvoaan ajan myötä.
Taiteilijat tekivät Voipaalan Ilkka-ateljeehen hiekkakakuista koostuvan väliaikaisen taideteoksen. Kuva: Mari Loponen
Forest Camp -kollektiivin 25-vuotisjuhlanäyttely aukeaa Voipaalan taidekeskuksessa yleisölle lauantaina 8.6.2024.
Samanaikaisesti Voipaalan Ilkka-ateljeen kesänäyttelyiden sarjan avaa Valkeakoskella asuva hollantilainen taiteilija Loes van Dorp näyttelyllään What a Silly Sister. Kartanokahvilassa avautuu italialaisen valokuvaajan ja arkkitehdin Simone Gheran näyttely Dancer Inside, jossa tanssi ja arkkitehtuuri kietoutuvat yhteen ainutlaatuisella tavalla.
Forest Camp 25 Voipaalan taidekeskuksessa (Sääksmäentie 772) Valkeakoskella 8.6.–1.9.2024. Näyttely avoinna ti–su klo 11–18.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
Puolassa on nähtävillä uskomattoman hieno suomalaisen taidegrafiikan katselmus – Aurora Borealis Gdanskissa
KUVATAIDE | Yli neljänkymmenen suomalaistaitelijan työt ihastuttavat Gdanskin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoiden lomassa jouluaatonaattoon asti.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.
