Hanna Vihriälä: Pohjanlumme, 2018. Saimaa Stadiumi, Mikkeli. Kuva: Harri Heinonen
KUVATAIDE | Muut ehdokkaat 50 000 euron arvoiseen pohjoismaiseen kuvataidepalkintoon ovat Jani Ruscica Suomesta, Ragna Bley Norjasta ja Roland Persson Ruotsista.
”Tieto mukaan pääsystä oli yllättävä ja häkellyttävä. Luulin sitä ensin huijausviestiksi.”
Seppo Metso, teksti
Ars Fennica 2025 -palkintoehdokkaat on julkistettu ja heidän joukossaan on tamperelainen kuvanveistäjä Hanna Vihriälä. Ensi vuoden Lokakuussa nähdään millaisen näyttelyn hän ja kolme muuta ehdokasta saavat aikaan. Muut ovat Jani Ruscica Suomesta, Ragna Bley Norjasta ja Roland Persson Ruotsista.
Ehdokkaat valitsi palkintolautakunta. Yksi mukaan valituista saa Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiön Ars Fennican 50 000 euron palkinnon. Kuka hän on, siitä päättää taideasiantuntija Mami Kataoka, Mori Art Museumin ja National Center for Art Researchin johtaja Tokiosta.
Ars Fennica 2025 -ehdokkaat: Roland Persson, Jani Ruscica, Hanna Vihriälä ja Ragna Bley. Kuva: HAM / Maija Toivanen
Vaihteeksi ehdokasnäyttely pidetään HAMissa Helsingissä. Entisen tennishallin suuri kaarihalli tarjoaa erilaiset mahdollisuudet kuin Kiasman sokkelot, joissa joka toinen vuosi järjestettävä katselmus on pääosin järjestetty viime vuosina. Palkintolautakunnan jäsen, HAMin johtaja Arja Miller muistuttikin julkistustilaisuudessa, että lautakunta katsoi valinnoissaan paitsi yksityisten taiteilijoiden ominaislaatua, myös sitä millaisen yhteisnäyttelyn he tuottaisivat.
Tuo valintakriteeri onkin hyvä pitää mielessä näyttelyn valmistuttua, sillä tekijöiden aiempien näyttöjen perusteella vaikuttaa, että juuri tilallisuus on heitä eniten yhdistävä tekijä.
Ars Fennica -palkinto on Suomen suurin kuvataidepalkinto ja merkittävä muutenkin. Vaikka eurooppalaisissa palkinnoissa on useita vajaan 100 000 euron summia, esimerkiksi Lontoon Tate Britainin jakama arvostettu Turner-pääpalkinto on vain 29 000 euroa.
Ars Fennica -palkinnon yhtenä tavoitteena on luoda tekijöille kansainvälisiä yhteyksiä. Kun katsoo aiempia palkittuja, tässä on myös onnistuttu. Näyttelyn tiedotus kaikkineen on hoidettu vaihe vaiheelta niin tehokkaasti että ehdokkaiden saama julkisuus sataa kaiken kuvataiteen laariin.
Hanna Vihriälä yllättyi
Kuvanveistäjä Hanna Vihriältä kertoi tunnelmistaan Kulttuuritoimitukselle ehdokasjulkistuksen jälkeen.
– Tieto mukaan pääsystä oli yllättävä ja häkellyttävä. Luulin sitä ensin huijausviestiksi, hän sanoo.
– Taiteilijana tämä on valtavan iso huomionosoitus, ja on huikeaa olla tämmöisessä porukassa ehdolla. On iso juttu myös, että on tullut nähdyksi jollain tavalla mitä itse ei ole hahmottanut.
Vihriälä asuu ja työskentelee Tampereella. Hänellä on jo vuosikymmeniä kestänyt ura, ja hän on tehnyt useita julkisia teoksia. Katseita kerää muun muassa Turun Aboa Vetus Ars Nova -museon edessä massiivinen Norsuaukio-graniittiveistos, joka on kuusi metriä pitkä ja liki yhtä korkea.
Hanna Vihriälä kokee osallistuvansa nyt enemmän ryhmä- kuin palkintonäyttelyyn. Kuva: Paula Ollikainen
HAMin näyttelyhallia Vihriälä kuvailee inspiroivaksi.
– Näyttely tehdään ennen muuta yleisölle. Tässä työssä on tosi tärkeää, että ihmisille tulee tutuksi erilainen taide, eihän tätä kukaan itselleen tee. Taiteen tekeminen on kommunikaatiota, ja tämä on mieletön mahdollisuus päästä kertomaan ja välittämään niitä tunteita, mitä omalla taiteella haluan tuoda esille.
Näin palkintolautakunta kuvaa Vihriälän teoksia:
”Teosten kantava voima on materiaalin tuntu. Hän käyttää niiden valmistamiseen epätavallisia materiaaleja, kuten irtomakeisia, soraa ja akryylihelmiä, jotka hän pujottaa teräslankoihin valtaviksi riippuviksi ja ilmaviksi teoksiksi. Valmistus on vaativaa käsityötä: yhdessä teoksessa voi olla jopa 350 000 akryylihelmeä, joista muodostuu tiivis, mutta eloisa pinta. Teoksille on luonteenomaista vastakohtien välinen jännite: kestävä ja hauras, kova ja pehmeä.”
Ruscican merkit ja symbolit
Jani Ruscica: No Dot on the I, 2022. Installaatio Helsingin Taidehallissa. Kuva: Patrik Rastenberger
Toinen ehdokas Suomesta, Jani Ruscica, piti keväällä 2022 Helsingin taidehallissa näyttelyn, jossa tutut merkit ja symbolit haastoivat tilan arkkitehtuuria. Ruscica tunnetaan myös mediataiteilijana.
Näin palkintolautakunta:
”Ruscica työskentelee liikkuvan ja painetun kuvan, kuvanveiston sekä esitystaiteen keinoin. Taiteilijan työskentelylle keskeistä on merkitysten kerroksellisen, liukuvan ja epävarman luonteen tarkasteleminen: teoksissa asiat muuttavat jatkuvasti muotoaan, ne venyvät, taipuvat ja ylittävät totuttuja ajallisia, tilallisia ja kehollisia rajoja. Tutulta vaikuttavat fragmentaariset merkit ja kuvat tuntuvat lipeävän Ruscican teoksissa, muuttuvat lukukelvottomiksi ja antavat tilaa kokemukselliselle ja määrittelemättömälle.”
Roland Persson: Mouth of Meduza, 2018. Silikoni. Kuva: Sofia Olander
Ulkomaisista ehdokkaista ruotsalainen Roland Persson on ollut useammankin kerran esillä Suomessa, muun muassa Finlayson Art Areassa, Amos Rexissä, Helsingin Galleria Contemporaryssa.
Näin luonnehditaan Perssonia:
”Luonto näyttäytyy hänen maalauksellisissa silikoniveistoksissaan ja suurissa installaatioissaan samanaikaisesti tuhoisana ja rakentavana. Hänen todellisuuskuvauksiinsa sekoittuvat surrealistiset, unenomaiset elementit. Kasvit ja eläimet vaikuttavat usein siltä kuin ihminen olisi vääristänyt ja pahoinpidellyt niitä. Persson hyödyntää työssään esineitä tai luonnon fragmentteja, joihin hänellä on erityinen suhde tai joiden parissa hän on kasvanut. Teokset voivat myös käsitellä henkilökohtaisesti latautuneita tarinoita tai fantasioita.”
Ragna Bley: Slip, Sun-Dream, 2019. Akryyli kankaalle. Kuva: Helene Toresdotter. Taiteilijan ja Tukholman Moderna Museetin luvalla.
Tuntemattomin ehdokas suomalaisyleisölle on norjalainen Ragna Bley. Palkintolautakunnan mukaan hänen suurikokoisille maalauksilleen ovat ominaisia orgaaniset ja muuttuvat muodot, jotka antavat tilaa sattumalle ja hallitsemattomuudelle.
”Teokset häilyvät esittävän ja hahmottoman välimaastossa. Bleyn äärimmäisen kokeellinen tuotanto käsittää myös veistoksia ja performansseja, joiden keskeisiä tekijöitä ovat kieli ja teksti. Tilallisuudella on suuri merkitys Bleyn teoksia katsottaessa. Maalaukset voivat esimerkiksi keinahdella tilassa selät vastakkain teräslangoille ripustettuna, mikä luo niiden tarkastelemiselle ja kokemiselle toisenlaiset ehdot.”
Palkintolautakunnassa olivat Arja Millerin lisäksi Kuvataideakatemian dekaani, Kiasman entinen johtaja Leevi Haapala, kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila sekä puheenjohtajana Leena Niemistö.
Ars Fennica 2025 -näyttely tulee esille HAMiin Helsinkiin 24.10.2025–15.3.2026.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Upea Taidevaltakunta ’24 -biennaali ja Hämeenlinnan Taiteiden yö yllättivät runsaudellaan
TAPAHTUMA | Elokuinen lämmin ja pimenevä ilta tarjoaa oman kehyksen taiteiden yölle. Matkustamisen tunnelmaan pääsee jo naapurikaupungissa, jos sitä ei tunne kovin hyvin.
Ateljeemalli, valoisuusasteikko ja mestarikopiot – Lauri Lounela soveltaa opetuksessaan harvinaista klassista realismia
KUVATAIDE | Lauri Lounela käyttää klassiseen perinteeseen pohjautuvaa opetusmetodia, jotta hän saisi opiskelijan oppimaan piirustuksen ja maalauksen visuaalista hahmottamista ja näkemisen taitoa.
Suomen vanhimpiin kesänäyttelypaikkoihin lukeutuva Kuhmalahden Taidepappila elää ja voi hyvin
KUVATAIDE | Taiteen kosketus tuntuu hyvältä Taidepappilan iholla. Tämän kesän näyttelyn on kuratoinut Taidepappilan toiminnanjohtaja, taidemaalari Aaron Helo.
Vuonna 2027 Oriveden taidehelmi Purnu täyttää 60 vuotta – mutta onko toimintaa enää mahdollista edes jatkaa?
KUVATAIDE | Taidekeskus Purnua uhkaa pysyvä sulkeminen, koska se ei saa perustoimintaansa avustusta. Toiminnan muuttaminen ympärivuotiseksi voi olla avain Purnun pelastamiseen.
