Band of Weedsin äänitaide syntyy yhteistyössä kasvien kanssa. Kuva: Juho Liukkonen
KUVATAIDE | Ihminen saa jäädä Helsinkin Biennalessa sivuosaan ja tilalle nousevat eläimet, vesi, kasvit, hyönteiset, mineraalit ja muut elolliset.
Seppo Metso, teksti
Kolmatta kertaa järjestettävä taidekatselmus Helsinki Biennale (8.6.–21.9.2025) on julkistanut taiteilijansa. Teemana on tulevana kesänä Suoja: Pinnan alla ja yläilmoissa, joksikin tullen ja jonnekin kuuluen.
Biennaalin pääpaikka on sotilaskäytöstä vapautunut Vallisaari. Teoksia tulee myös Esplanadin puistoon ja Helsingin taidemuseoon HAMiin.
Kesäkuussa avautuva näyttely on Helsingin kaupungin ja lukuisten sponsoreiden suurhanke, jonka tavoitteena on tehdä katselmuksesta yksi maailman tunnetuimmista. Ihan pienestä tavoitteesta ei ole kyse: vastaavia taidetapahtumia on maailmalla kolmisen sataa. Helsinki Biennaalin valtti on urbaanin ympäristön ohella ainutlaatuinen saaristoluonto. Vuoden 2025 budjetti on noin neljä miljoonaa euroa, josta valtaosan maksaa Helsingin kaupunki.
HAMin ja Helsinki Biennaalin johtaja Arja Miller kertoo, miten tapahtumaa on kävijä- ja vaikuttavuustutkimusten perusteella kehitetty. Teokset sijoitetaan kahden eri pituisen kävelyreitin varrelle, videoita on vähemmän kuin kaksi vuotta sitten ja ahtaisiin bunkkereihin tulee teoksia, jotka mahdollistavat nopeamman kierron.
Saareen pääsy on edelleen ilmaista. Edestakaisen lauttamatkan hinta Eteläsatamasta Vallisaareen on pudonnut puoleen eli noin kymmeneen euroon. Ennen muuta tavoitteena on innostaa tavallisia ihmisiä nykytaiteen pariin.
Biennaali tehdään kestävästi herkän luonnon ehdoilla. Uutena sisätilana saarella on käytössä Aleksanterin bunkkeri, joka on yksi saaren monista puolustusrakennelmista.
Uusia tapoja elää rinnakkain
Näyttelyn kuratoivat Kati Kivinen ja Blanca de la Torre.
– Vallisaaren monimuotoisen ympäristön, ilmastokriisin ja biodiversiteetin katoamisen keskellä biennaali kutsuu ajattelemaan suojaa hoivaavana tilana, jossa kaikki elämänmuodot voivat kukoistaa. Tavoitteena on luoda uusia tapoja elää rinnakkain maailmassa, jossa tarvitaan enemmän ymmärrystä ja empatiaa, sekä inspiroida positiivisia ympäristötoimia, he sanovat.
Näyttelyn kuraattorit Kati Kivinen ja Blanca de la Torre. Kuva: Seppo Metso
Mukana on 37 taiteilijaa ja taiteilijakollektiivia, jotka edustavat 30 kulttuuria erityisesti Pohjoismaista, Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta. Tekijöissä on sellaisia taidemaailman kiintotähtiä kuin tanskalais-islantilainen Olafur Eliasson ja japanilainen Yayoi Kusama.
Brasilialaisen Ernesto Neton tuoksuvia puutarhateoksia on nähty aiemmin muun muassa Kiasmassa Hän tarkastelee taiteessaan materiaalien, eliölajien ja luonnonvoimien välisiä suhteita. Luvassa on veistos, kunnianosoitus Vallisaaren linnuille.
Luvassa on myös kasvien omaa ”laulua”, kun Band of Weeds -yhtye muuttaa kasvien sähköiset impulssit kuultaviksi ääniksi. Yhtye haluaa kiinnittää huomiota ”kasvisokeus-ilmiöön” eli ajatukseen, että kasvit ovat muita eliöitä vähempiarvoisia ja pelkkiä hyödykkeitä.
Janne Nabb ja Maria Teeri (nabbteeri) rakentavat installaation lahoamisen ja hajoamisen teemasta. Teos hyödyntää saarelta löytyvää kasvimateriaalia, tippuneita oksia ja pystyyn kuolleita talventörröttäjiä.
Salaperäisistä äänitiloista tunnettu Hans Rosenström valmistaa katsojan liikkeestä aktivoituvan äänten kokoelman, joka jäljittelee Vallisaaren luonnon ääniä.
Näyttelyn muut taiteilijat ja taitelijaryhmät ovat Maria Thereza Alves, Ana Teresa Barboza, Sissel M Bergh, Sara Bjarland, Saskia Calderón, Edgar Calel, Tania Candiani, Regina de Miguel, Carola Grahn, Tue Greenfort, Kalle Hamm & Dzamil Kamanger, Tamara Henderson, Gunzi Holmström, Katie Holten, Ingela Ihrman, Geraldine Javier, Aluaiy Kaumakan, Kristiina Koskentola, Jenni Laiti & Carl-Johan Utsi, LOCUS / Thale Blix Fastvold & Tanja Thorjussen, Otobong Nkanga, Giuseppe Penone, Laura Põld, Marjetica Potrč, Kati Roover, Paul Rosero Contreras, Raimo Saarinen, Pia Sirén, Theresa Traore Dahlberg, Nomeda & Gediminas Urbonas sekä Juan Zamora.
”Euroopan coolein taidefestivaali”
Ulkomaisen median kiinnostus Helsinki Biennaalia kohtaan on suurta. Ainutlaatuinen merellinen ympäristö ja ajan unohtama saari on jotain, mitä muilla ei ole tarjota. Tunnettu Time Out -julkaisu otsikoi, että Helsinki biennaali voisi olla ”Euroopan siistein uusi taidefestivaali”. The Telegraph kirjoitti tapahtumapaikka Vallisaaren ja muiden Helsingin lähisaarten olevan ”Skandinavian parhaiten varjeltu salaisuus”.
Kanadalaiset Janet Cardiff ja George Bures Miller rakensivat vuonna 2021 Vallisaareen vanhan lehmuskujan siimekseen ääni-installaation Forest (for a thousand years…). Kuva: Maija Toivanen / HAM / Helsinki Biennaali 2021
Suurten taidetapahtumien yhteydessä puhutaan yllättävän vähän niiden hiilijalanjäljestä tai ympäristövaikutuksista, vaikka itse teokset aihetta käsittelisivät. Helsinki biennaali on sikäli poikkeuksellinen, että sillä on ympäristövastuuohjelma. Kun katsoo mitä ulkomainen media kesän 2023 biennaalista kirjoitti, huomaa että ajatus biennaalista ekologisesti kestävänä ja vastuullisena tapahtuman on pantu merkille.
Italian johtava talous- ja rahoituslehti Il Sole 24 Ore muistutti, ettei maailmanlaajuinen innostus järjestää taidebiennaaleja osoita hidastumisen merkkejä ja vaikka tapahtumien kestävyydestä puhutaan paljon, aiheen käsittely jää usein puheen tasolle. Helsingissä sen sijaan on toisin: biennaali on asettanut itselleen tehtäväksi toimia edelläkävijänä ekologisesti kestävän mallin luomisessa.
Myös tiede- ja kulttuurilehti Artribune korosti, että Helsinki Biennaali pyrkii haastamaan perinteiset taidebiennaalien rakenteet ja etsimään radikaalimpia tapoja ymmärtää maailmaa ja sen tulevaisuutta.
Artnet-julkaisun mukaan Helsingin Biennaali voi ylpeillä monilla konkreettisilla toimilla ympäristövaikutustensa vähentämiseksi.
”Ehkä vieläkin radikaalimpaa on se, kuinka saaren karut luonnonolosuhteet ja alkeellinen infrastruktuuri ovat pakottaneet kuraattorit ja taiteilijat innovoimaan. Biennaali ei pyri muokkaamaan ympäristöään väkisin steriilin täydelliseksi, vaan se tarjoaa tapoja sopeutua maailmaan sen sijaan, että yrittäisimme hallita ja muokata sitä loputtomiin. Tämä lähestymistapa palkitsee meidät – teokset ympäröi vastustamattoman villi ja kaunis maisema, sen sijaan että ne olisi ripustettu jälleen yhdelle valkoiselle seinälle.”
Biennaalin vuosien 2025–2027 merkittävin tukija on Jane ja Aatos Erkon Säätiö. Tänä vuonna tukea ovat lisäksi antaneet Tiftö Foundation, Saastamoisen säätiö ja John Nurmisen Säätiö, Museovirasto, sekä monet kansainväliset säätiöt ja rahastot sekä useiden eri valtioiden suurlähetystöt Suomessa.
Tapahtuman Pääyhteistyökumppaneita ovat Metsähallitus ja Helsingin Sanomat.
Helsinki Biennale avoinna 8.6.–21.9.2025.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vahvoja tunteita, metaforia ja symboliikkaa – Vuosisadan maisema Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa
KUVATAIDE | OP Ryhmän Taidesäätiön kotimaisen taiteen kokoelmasta koostetussa näyttelyssä on mukana maalauksia ja veistoksia niin kultakauden taiteilijoilta kuin abstrakin taiteen tekijöiltä.
Rauno Rintasen taide on ajattelua, keksimistä ja tekemistä – Ajatusjälkiä-näyttely Nokian taidetalolla
HENKILÖ | ”Olen ollut aika pahoissakin paikoissa, semmoisissa missä ihmiset ovat ilkeimmillään. Että jos joku nyt sanoo, että mun taulu on ihan paska, ei se harmita mua sen enempää.”
Vapriikin Seitsemän sisarta kuljettaa meidät yhteisille juurillemme näyttäen, kuinka taide on jo aikojen alusta ollut erottamaton osa ihmisyyttä
KUVATAIDE | Aboriginaaliryhmän kuratoima ja valvoma Songlines-näyttely seitsemästä sisaresta on nähty ennen Vapriikkia Pariisisissa, Berliinissä ja Plymouthissa – sekä tietysti Canberrassa.
Öljyn lumo ja tuho – Monira Al Qadirin näyttely Kiasmassa
KUVATAIDE | Näyttely muistuttaa kiusallisesti, että öljy on syvemmällä jokaisen elämässä kuin päivittäin tulee ajatelleeksi. Mikromuovin muodossa se on tunkeutunut itse kunkin elimistöön.