Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän taiteilijat tapasivat Pekilolla viime syksynä. Kuva: Marko Marin

Katri Kovasiipi, teksti

Tulevana kesänä Mäntän kuvataideviikot ei keskity pelkkään kuvataiteeseen. Luvassa on nimekkäitä tekijöitä myös klassisen musiikin ja jazzin, kirjallisuuden, teatterin ja performanssin alueilta.

Teosten on tarkoitus kommunikoida keskenään ja astua perinteisten taiteenlajien määrittelyjen ja rajoitusten yli. Erityistä teemaa ei tälle vuodelle ole nimetty. Yhteistyö, heittäytyminen uusille tekemisen alueille ja uusien töiden tekeminen tiettyyn, yhteiseen tilaan ovat olleet kaiken tekemisen ydintä.

Kuraattori Markus Kåhren mukaan kuvataideviikkojen suunnittelu ja rakentaminen on kommunikoiva prosessi, jossa taiteilijoilta vaaditaan heittäytymisen kykyä. Tavoitteena on, että teokset kohtaavat toisensa samassa ajassa ja tilassa. Osa teoksista kommentoi toisiaan vahvastikin.

Nyt ratkaisevassa roolissa on taiteilijoiden kokeilunhalu ja uskallus astua omassa tekemisessään uusille alueille, joilla he eivät ole voineet toimia varman päälle.

– Melkein kaikki työt, jotka tulevat tänne ensi kesäksi, on tehty juuri tänne. Kaikkia taiteilijoita yhdistää palava halu lähteä tekemään jotain uutta ja kiinnostavaa.

Taide on työtä tilan ja vastaanottajan kanssa

Taiteilijoita ja taiteilijaryhmiä näyttelyyn on tulossa 25, yhteensä taiteilijoita on mukana 38. Etenkin muusikot ovat kokonaisuudessa vahvasti edustettuina. Kåhre korostaa, ettei ensi kesänä Pekilossa koettava musiikki ole mitään ”tauluille soittamista”, vaan sekin on Pekilon tilaan kietoutuvaa. Pyrkimys on luoda äänitila – ei konsertteja, vaan jatkumo. Osa musiikkiteoksista soi tilassa kaiken aikaa, joku ottaa mahdollisesti haltuun koko rakennuksen ja joku voi soida määräajoin.

Vaikka tapahtuma on nimeltään kuvataideviikot, vahva muiden taiteenlajien läsnäolo saa selityksensä: Kåhre ei usko esimerkiksi kuvataiteen rajoihin.

– Taiteessa on eri kieliä, eri tapoja kommunikoida yleisön kanssa. Me kaikki taiteilijat teemme kuitenkin työtä jollain tavalla tilan ja vastaanottajan kanssa, ja on kiinnostavaa mennä eri taiteenalojen välitiloihin. Nuoret tekevät tätä koko ajan, on syntymässä uusia taidemuotoja, sanoo Kåhre.

– Jos kävelemme kadulla, joka puolelta tulee ärsykkeitä – muodostamme niistä jonkinlaisen yhtenäisen kuvan. Myös taiteessa moninaisuudesta tulee parempi kuva tästä ajasta, kun kaikki voivat tehdä sitä, mikä on omasta mielestä tärkeätä nyt.

Usko taiteen ilmaisuvoimaan

Kåhre toteaa myös kammoavansa sitä, että teoksia intellektualisoidaan ja niistä selitetään jotain, mitä teoksissa ei välttämättä kuitenkaan näy. Hän korostaa, että taiteen sisältö tulee kommunikaatiosta katsojan ja teoksen välillä.

Myös yhteisen teeman puuttumisella on tarkoituksensa. Kåhre halusi antaa taiteilijoille paljon tilaa ja vapautta tehdä omia teoksiaan. Hän määrittelee metodinsa paluuksi taiteen ilmaisuvoimaan uskomiseen.

– Kuraattorina en itse halua olla sisällön luoja, vaan sisältö tulee taiteilijoilta, jotka tuntevat toisensa ja keskustelevat keskenään.

Kuraattori Markus Kåhre haluaa antaa kuvataideviikkojen taiteilijoille paljon tilaa ja vapautta astua rohkeasti myös uusille taiteen tekemisen alueille. Kuva: Marko Marin

Taiteilijat pääsivät tutustumaan toisiinsa jo viime syksynä, kun he kaikki kokoontuivat ideoimaan ja suunnittelemaan Mänttään tulevia teoksia. He ovat päässeet toistensa vaikutuspiirissä myös astumaan omien vahvuuksiensa ulkopuolelle ja kokeilemaan jotain sellaista tekemistä, joka ei ole heille ilmaisumuotona kaikkein tutuinta ja itsestään selvintä.

– Joillakin mukaan kutsutuista taiteilijoista oli teosajatus jo ensimmäisten tapaamisten yhteydessä, mutta kun taiteilijat ovat tavanneet viime syksystä lähtien Pekilon tilassa, ei yksikään alkuperäinen teosidea ole pysynyt ennallaan, Kåhre paljastaa.

Ensi kesän kokonaisuudella on siis vielä kasvunvaraakin, ja ensi viikolla taiteilijoiden on taas tarkoitus kokoontua jatkamaan teosten suunnittelua Mänttään.

Pieniä paljastuksia tulevasta kesästä

Teokset keskittyvät Pekiloon, mutta koettavaa on tulossa myös Mäntän kirkkoon ja Taavetinsaareen. Niihinkin tulevilla teoksilla on yhteys Pekiloon.

Taavetinsaaren ottaa tilana haltuun taiteilijaryhmä Artemisia Vulgaris, jonka muodostavat taiteilijat Mi Duncker (Helsinki), Anne Hiekkaranta (Loksa), Niina Lehtonen Braun (Berliini), Mimosa Pale (Horb) ja Ilona Valkonen (Loviisa). Ryhmän työskentelyssä on keskeistä, että sen jäsenet astuvat tuttujen työtapojensa yli, tarttuvat uusiin välineisiin ja oppivat toisiltaan uusia taitoja. Tavallaan he mentoroivat toisiaan uusille työskentelyn alueille.

Ryhmän prosessia voi seurata äskettäin perustetun Instagram-ryhmän _artemisiavulgaris_ kautta.

Etäyhteyksillä Mäntän kuvataideviikkojen tiedotustilaisuudessa oli taiteilijoita mukana myös Berliinistä, Loviisasta ja Helsingistä. Kuva: Katri Kovasiipi

Kuvanveistäjä Man Yau tekee Tapionsaliin tapettia muistuttavan installaation, joka käsittelee eksotisointia. Hän ei halua vielä paljastaa teoksesta enempää, mutta mainitsee, että työstää teosta eri materiaalein ja tekniikoin yhdistäen eksotisoinnin historiallisia konventioita omakokemukselliseen näkökulmaan.

Tilkuista ja kankaista veistoksia ja seinävaatteita ompeleva Pauliina Turakka Purhonen on ollut Mäntän kuvataideviikoilla viimeksi mukana vuonna 2017. Nyt häneltä on tulossa eri kokoisia teoksia useisiin Pekilon tiloihin. Vaikka jokainen teos on itsenäinen, yhdessä ne muodostavat tilallisen jatkumon, josta katsoja voi muodostaa oman tarinansa.

Markus Kåhre sekä taiteilijakaksikko Siiri Hänninen ja Tara Valkonen asettuivat kuvattaviksi Pekiloon jo valmistuneen Jussi Nivan teoksen Big Surface edustalle. Kuva: Katri Kovasiipi

Taiteenlajit ylittävää yhteistyötä tekevät säveltämistä edustava Tara Valkonen ja arkkitehtuuria edustava Siiri Hänninen. Yhteistyö on alkanut ideoiden heittelystä, ja lopputuloksena koetaan tiettyyn tilaan suunniteltu ääni-installaatio, jossa on mukana visuaalinen ja esteettinen näkemys. Teoksen musiikkiin ei ole tulossa dramaturgillisesti alkua ja loppua, vaan se soi jatkumona.

Jussi Nivan teos Big Surface on jo valmiina paikallaan Pekilossa. Paikkasidonnaisena maalauksena se ottaa tilaa haltuun rakennuksen ylätasolla ja kolmelta seinustalta. Luvassa olevassa kuvataideviikkojen kokonaisuudessa, jossa teokset kommunikoivat keskenään ja jopa kommentoivat toisiaan, myös Nivan teos kaipaa kuitenkin ympärilleen muutkin kuvataideviikoille tulossa olevat teokset. Vasta sitten se on valmis koettavaksi.

Katri Kovasiipi

Mäntän kuvataideviikkojen päänäyttelytila Pekilo on avoinna 12.6.–31.8.2022 joka päivä (myös juhannuksena) klo 10–18. Pekilo, Tehtaankatu 21, 35800 Mänttä.

Mäntän kuvataideviikot

Taiteilijat kesällä 2022

• Henna Aho
• Artemisia Vulgaris (Niina Braun, Mi Duncker, Anne Hiekkaranta, Mimosa Pale & Ilona Valkonen)
• Lauri Astala
• Antti Auvinen
• Elina Brotherus
• Radoslaw Gryta
• Emma Helle
• Emil Holmström
• Siiri Hänninen & Tara Valkonen
• Mikko Innanen
• Lasse Juuti
• Petri Kumela & Antti Lötjönen
• Eriikka Maalismaa
• Kalle Nio
• Nio Rautiainen Toikka (Leena Nio, Taneli Rautiainen & Jenni Toikka)
• Jussi Niva
• Eeva Park
• The Post Collective (David Kozma, Saku Kämäräinen, Pietu Pietiäinen & Bita Razavi)
• Kati Raitinen & Christian Lindblad
• Vesa-Pekka Rannikko
• Pasi Rauhala & Lauri Wuolio
• Laura Ruohonen
• Päivi Takala
• Pauliina Turakka Purhonen
• Man Yau

Lisätietoa taiteilijoista täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua