Karjalan kielen päiväksi on vakiintunut 27. marraskuuta.
KOLUMNI | Suomes pruaznuijah karjalan kielen päiviä 27. kylmykuudu. Sen kunnivokse pietäh karjalan kielen nedälie, konzu joga päivy on karjalan kielen päivy. Tällä viikolla jokainen päivä on karjalan kielen päivä.
”Nykymaailmassa monikulttuurisuus on, pysyy ja laajeneekin. Kyse on ihmisoikeuksista.”
Yllä on parin lauseen verran livvinkarjalan kieltä, joka kuului lapsuudessani jokaiseen päivään. Minusta tuli kuitenkin suomen kieltä käyttävä kirjoittaja. Vaihtoehtoa ei ollut, sillä mitään opetusta ei lapsille karjalaisen suvun omalla kielellä annettu.
Nykymaailmassa on huipputärkeää, että Suomi juhlii karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Sen kunniaksi pidetään yksi karjalan kielen viikko, jolloin kaikki päivät ovat karjalan kielen päiviä.
Suomessa herättiin karjalan kielen vakavaan uhanalaisuuteen vasta 1900-luvun lopussa. 2000-luvun alussa eräät tahot ryhtyivät tekemään urakalla töitä saadakseen karjalan aseman kohenemaan.
Jonkinlainen voitto oli, kun Suomessa puhuttu karjala otettiin mukaan Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan peruskirjaan 27. marraskuuta vuonna 2009. Oli vihdoin syytä juhlaan.
Samasta vuodesta alkaen Itä-Suomen yliopistossa on voinut opiskella karjalan kieltä ja kulttuuria sivuaineena. Vuonna 2021 yliopisto sai vastuulleen karjalan elvytystehtävän.
On ilahduttavaa nähdä, miten nuori polvi, monet Karjalan evakoiden jälkeläisiä jo useammassa sukupolvessa, ovat ottaneet karjalan elvyttämisen omakseen. Työtä todellakin riittää!
* *
Karjalan kieli on itämerensuomalainen kieli, jota puhutaan Suomessa ja Venäjällä. Karjala on suomen lähin sukukieli, jonka päämurteet ovat varsinaiskarjala ja livvinkarjala.
Koin aikoinaan 1990-luvun alussa suuren hämmästyksen matkustettuani Aunuksen kaupunkiin ja kuullessani mummojen puhuvan samaa livvinkarjalaa, jota kotonani olin oppinut.
Yhtä ihmeellistä oli toisella matkalla pärjätä karjalalla keskellä Venäjää Tverin alueen kylissä, minne karjalaiset vaelsivat 1600-luvulla. Pitkään venäjän paineen alla ollut kieli on pysynyt hengissä. Nyt yhteydet ovat taas poikki, mutta karjalaa pystyy tuskin mikään mahti tappamaan ainakaan heti.
Venäjän puolella karjalankielisiä on noin 25 000 ja Suomessa noin 10 000. Kieltä ymmärtää kuitenkin vähintään 100 000 ihmistä. Tätä todistaa Amanda Kauranteen Sydänjuurilla-ohjelma, joka löytyy Yle Areenasta.
Ohjelman vieraana on Loimolan Voima -duo eli Mika ja Niko Saatsi. Suistamolaisjuuriset veljekset puhuvat varsinaiskarjalan etelämurretta ja toimittaja suomea, mutta kovinkin sujuvalta keskustelu kuulostaa. Toki karjalassa on outoja sanoja, mutta puhujat suomentavat niitä sopivasti.
Sydänjuurilla-ohjelmassa soi kuuntelijoiden toivemusiikki. Kappaleet osoittavat, miten laaja kirjo karjalaista musiikkia on tehty ja lisää syntyy koko ajan. Käy ilmi, että kyse ei ole mistään tekohengityksestä vaan elävästä kulttuurista.
Zoom on koronavuosien aikana noussut yhdeksi karjalan kielen pelastajaksi. Viime aikoina on pidetty lukematon määrä seminaareja, konsertteja, keskusteluklubeja ja suoranaisia kielikursseja, joihin on löytynyt osallistujia ympäri Eurooppaa. Ei tarvitse matkustaa mihinkään päästäkseen opetukseen.
* *
Karjalan kielen viikon tiistaina Suomen eduskunta sai käsiteltäväkseen esityksen saamelaiskäräjälaista annetun vanhentuneen lain muuttamisesta. Mitä yhteistä saamelaisilla ja karjalankielisillä on?
Saamelaisilla on status Euroopan ainoana alkuperäiskansana. Karjalaiset kutsuvat itseään alkuperäiskansaksi Karjalan tasavallassa Venäjällä, mutta Suomessa näin ei ole. On vain kielivähemmistö.
Sekä saamelaiset että karjalankieliset ovat olleet mukana laajassa suomalais-ugrilaisten kansojen yhteisössä, jossa toimivat myös suomalaiset, virolaiset ja unkarilaiset sekä joukko Venäjällä asuvia vähemmistökansoja.
Saamelaisia on pidetty keskenään riitelevinä ryhminä, joille on epäselvää jo sekin, kuka on saamelainen. Samoin karjalaisaktivistit tunnetaan keskinäisestä torailustaan, mutta heidän piireissään ei syynätä sukupuita yhtä tarkasti.
Saamelaisilla on omalla alueellaan itsehallinto, jonka tilaa uusi lakiesitys koettaa korjata kieli- ja jälkeläiskriteeriä korostaen. Pakkosuomalaistaminen koskee molempia vähemmistöjä, mutta käsittelyssä olevassa lakiesityksessä ei ole kyse siitä, kuka on saamelainen, vaan vaaliluetteloasiasta.
Karjalaisjuuriset kuitenkin vasta toivovat kielilakia, jonka odottavat parantavan karjalankielisten asemaa Suomessa. Karjalan kieli on tunnustettu ei-alueellisena vähemmistökielenä, kun taas saamelaisilla on oma tunnustettu itsehallinto omalla kotiseutualueellaan.
Siinä missä vanhan karjalaissukupolven tavoitteena oli sopeutua ja sulautua muiden suomalaisten joukkoon, näyttää nuori polvi tavoittelevan vahvaa tunnustusta omalle erityislaadulleen.
Nykymaailmassa monikulttuurisuus on, pysyy ja laajeneekin. Kyse on ihmisoikeuksista.
Aila-Liisa Laurila
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme kohtaamista Kirsin kanssa – sohvalta kirkon penkkiin
KOLUMNI | Kirsi Kunnas syntyi 100 vuotta sitten. Mitä jos juhlisimme lauantaina lukemalla kaikki ääneen hänen runojaan?
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Kuunnelmia kansalle, tai unohdetun taidelajin ylistys
RADIO | Alkutalven ajanvietteeksi voi suositella sukellusta radiokuunnelmien ihmeelliseen maailmaan. Yle Areenan mahdollistama intensiiviperehdytys herättää ajatuksia tästä ylenkatsotusta taiteenlajista.
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
