Hurmos tutkii pyhyyttä kehollisena ja äänellisenä kokemuksena. Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin residenssiin haki pari vuotta sitten lähes sata esittävän taiteen työryhmää. Marja Skaffari kuului ryhmään, joka tuotti Työvikselle Hurmos-esityksen.
”Työryhmän jäsenet olivat valmiita astumaan kanssani tuntemattomaan ja se oli minulle ryhmän koollekutsujana arvokasta.”
Johanna Peltola, teksti
Puheenvuoroja taiteen vapaalta kentältä -juttusarjassa haastatellaan taiteen vapaalla kentällä työskenteleviä taiteilijoita eri teemoista.
Tampereen Työväen Teatterin residenssiin haki kaksi vuotta sitten lähes sata esittävän taiteen työryhmää, joista vain kahdeksalletoista pystyttiin tarjoamaan työskentelytilaa. Yksi näistä Työviksen residenssiohjelmaan vuonna 2022 osallistuneista ryhmistä tarttui aiheeseen Hurmos. Työryhmään kuuluivat ääniopettaja, näyttelijä ja joogaopettaja Marja Skaffari, muusikot Simo Laihonen ja Tapani Rinne sekä valosuunnittelija Sisu Nojonen.
Työryhmä työskenteli kesällä 2022 kolme viikkoa Tampereen Työväen Teatterilla vakituisen henkilökunnan ollessa kesälomalla. Hurmosta esitettiin Kellariteatterissa tämän vuoden helmikuussa. Esityksen valmistelu oli alkanut kuitenkin kauan ennen varsinaista residenssijaksoa.
– Olin työstänyt Hurmokseen liittyvää materiaalia jo vuodesta 2018, teoksen ohjaaja ja esiintyjä Marja Skaffari kertoo.
– Olin vuonna 2019 taiteilijaresidenssissä Ranskassa ja esitin siellä work-in-progress-esityksen teemalla Hurmos. Jatkoin työskentelyä korona-apurahalla etäyhteyksin saksalaisen ääniopettajan Waltraud Höfingerin kanssa.
Hurmos liikkuu unen ja valveen, kontrollin ja antautumisen, keveän ja raskaan, ennalta sovitun ja hetkessä improvisoidun rajamailla. Esityksen lähtökohdat ovat pyhyyden kehollisessa ja äänellisissä ilmentymissä.
Esityksen lopputulos oli monipuolinen, kuin useita pieniä esityksiä sisältä teos. Simo Laihosen ja Tapani Rinteen tuottama kiinnostava äänimaailma yhdistyi Skaffarin keholliseen työskentelyyn ja lauluun.
Esityksen tunnelma on intensiivinen ja alusta loppuun muuntuvainen. Kuva: Kari Sunnari
Residenssijakso tarjosi mahdollisuuden yhteiseen työskentelyyn ilman häiritseviä tekijöitä.
– Residenssissä tapahtuneen nopeahkon taiteellisen prosessin mahdollisti työryhmän ammattitaito ja vahva kokemus improvisaatiosta. Olin tehnyt myös mittavan pohjatyön, jolle tekeminen pystyi nojaamaan.
Skaffari kertoo työskentelevänsä voimakkaan intuitiivisesti siten, ettei asioita ole juurikaan päätetty etukäteen. Työskentely voi lähteä esimerkiksi mielessä olevista kuvista, jotka kumpuavat muistoista tai unista.
Hurmos-työryhmän esiintyvät jäsenet olivat kaikki aluksi toisilleen tuntemattomia, mutta luottamus yhteiseen työskentelyyn syntyi työryhmässä nopeasti.
– Puhuimme paljon ja teimme muutamia kirjoitustehtäviä. Improvisaatio perustui kuunteluun ja yhteiseen leikkiin, useimmiten jonkin rukoukseen liittyvän teeman ympärillä. Itselleni voimakas kokemus oli, kun menimme luontoon, ulos teatteritilasta. Hauskimpia harjoituskauden hetkiä olivat harjoitteet, joissa muusikko soittaa niin kuin ei ikinä soittaisi ja itse ohjaan niin kuin en ikinä ohjaisi, Skaffari kertoo.
Suurin este improvisaatiolle on usein virheen pelko, ja tämän myös Skaffari nimeää. Jos tekee tahallaan toisin, pääsee irti täydellisyyden tavoittelusta.
Työryhmä videoi suurimman osan harjoitteistaan. Harjoitustaltioinnit mahdollistavat ohjaajalle asioiden näkemisen ulkopuolelta.
– Työryhmän jäsenet olivat valmiita astumaan kanssani tuntemattomaan ja se oli minulle ryhmän koollekutsujana arvokasta.
Tapani Rinne loi esityksen äänimaailman yhdessä Simo Laihosen kanssa. Kuva: Kari Sunnari
Vapaalla kentällä on toisinaan haastavaa löytää harjoitus- ja esitystiloja. Projektin rahoituksen järjestäminen ei ole sekään aina helppoa, kun taiteilija hakee henkilökohtaisen työskentelyapurahan lisäksi rahoitusta koko hankkeelle.
Mahdollisten työryhmän sisäisten apurahakausien yhteensopivuus ei ole myöskään aina taattua. Toisinaan voi olla niin, että jollakin työryhmän jäsenellä on työskentelyapuraha päällä, kun taas osa työryhmästä voi joutua työskentelemään ilman rahoitusta. Tämä ei ole tietenkään ideaalia.
Joskus taiteilija voi päättää osallistua johonkin projektiin ilman rahoitusta, koska pitää sitä inspiroivana tai muuten ammatillisesti kiinnostavana.
– Tämä projekti oli meille mahdollinen, koska saimme Taiteen edistämiskeskukselta (Taike) apurahan harjoituskaudelle (1 kk). Valosuunnittelijalle ei ollut apurahaa ja hän tuli fyysisesti mukaan vasta viimeisellä viikolla, helmikuussa 2024, Skaffari kertoo.
– TTT:n kanssa tekemäämme sopimukseen kuului optio kolmesta esityksestä. Harjoitusaika oli palkatonta, mutta esityksistä maksettiin esityskorvaus ja esitysoikeudet.
– Residenssistä oli meille hyötyä siten, että saimme käyttöömme ison talon resursseja. Ääniajo ja tekninen apu oli olennaista. TTT:n valokuvaaja otti hienot kuvat, olimme esillä TTT:n markkinoinnissa. Tärkeää oli, että työryhmämme Helsingistä tulleet jäsenet saivat matkakorvaukset ja asumisen talon puolesta. Tuotannollisesti asiat sujuivat loppua kohden yhä paremmin.
Esityksen markkinoinnissa oli omat haasteensa, koska TTT:n ohjelmisto on niin laaja. Työryhmä hoiti osittain markkinointia itse omien sosiaalisen median kanaviensa avulla.
Esitys sisälsi myös klovneriaa ja fyysistä teatteria. Kuva: Kari Sunnari
Tampereen Työväen Teatterin residenssistä tekee kiinnostavan muun muassa se, että se sijaitsee suuren kaupungin keskustassa. Usein residenssit ovat asutuskeskuksien ulkopuolella, mikä voi tehdä niistä vaikeasti saavutettavia esimerkiksi perheellisille taiteilijoille. Lyhyemmät residenssijaksot oman arjen lähellä voivat olla inspiroivia ja toimivia taiteilijan työtä tukevina rakenteina.
Olisi toivottavaa, että taidelaitosten sisäisille residenssijaksoille löytyisi jatkoa. Esittävän taiteen puolella se voisi synnyttää parhaimmillaan vuoropuhelua vapaan kentän ja teattereiden vakituisen henkilökunnan välille.
Hurmoksen tulevista suunnitelmista Skaffari kertoo näin:
– Jatkossa pyrimme saamaan Hurmoksen kiertueelle. Nyt meitä on jo kyselty muutamiin paikkoihin Suomessa ja ulkomailla. Esityksen tekeminen oli nautinnollista, ja ehdottomasti haluamme jatkaa sen parissa. Meillä on taltiointi ja markkinointiin tarkoitettu video. Niitä lähdetään nyt tarjoamaan vierailukohteisiin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näin kirja syntyy: Matka Maahisten valtakuntaan -lastenkirjan kirjoitustyö ja joukkorahoituskampanja
KIRJALLISUUS | Tässä artikkelissa Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen kertoo teoksensa syntyvaiheista ja kuinka se päätyi julkaistavaksi.
Teko-, tuki- vai tuhoäly?
ESSEE | Tekoäly puskee osaksi sinunkin elämääsi, halusit tai et. Ohessa katsaus siihen missä alan kehitys rymistelee maaliskuussa 2024.
Kolumni: Vapaa-ajasta kateellinen hallitus kostaa köyhille ja työttömille – ja tukee samalla harmaata taloutta
KOLUMNI | ”Suojaosan poistaminen ei ole kulttuurin rahoituksen leikkaus, vaan se on kulttuurin tekemisen edellytyksiin kohdistuva leikkaus.”
Uulussa soivat sitar, jouhikko ja banjo – Kulttuuriosuuskunnan 20-vuotisjuhlavuosi on ollut täyttä tohinaa
KULTTUURITOIMIJA | Tamperelainen etnomusikologien sekä kulttuurialan ammattilaisten yritys ei aja enää vain kansan- ja maailmanmusiikin asiaa. Laidat ovat leveämmällä, Petra Käppi kertoo.
