Nuijamiehen yhteisö sytytti kulttuurivalot – vanha elokuvateatteri pelastui purkutuomiolta Lappeenrannassa

Kulttuuritila Nuijamies Lappeenrannassa. Kuva: Marita Räsänen

Aija Käkelä-Laine, teksti

– Nuijamiehestä tuli parempi kuin odotin. Se ei myöskään jäänyt pienen ryhmän alakulttuuripaikaksi, Aapo Stavén toteaa tyytyväisenä saapuessaan Nuijamiehen aulabaariin.

Stavén antoi huhtikuussa 2017 alkusysäyksen kulttuuritilalle. Finnkino oli ostanut Luotoloiden elokuva-alan perheyrityksen ja lupasi jatkaa Nuijamiehen ja Kino-Aulan toimintaa.

– En uskonut siihen, mutta siihen uskoin, että Nuijamiehestä tulee mainio kulttuuritila. Jos ideointi tehtäisiin jo ennakolta, meillä olisi valmiit suunnitelmat heti, kun Finnkino sulkee ovet.

Stavén kutsui taiteilija- ja kulttuurialan ystäviään Nuijamiehen maanalainen valtausarmeija -ryhmään. Aikaa valmisteluihin arvioitiin olevan vuosi, mutta elokuvateatterit menivätkin kiinni jo kolmen kuukauden kuluttua.

– Meillä oli kaikki kesken, ja Nuijamiehen elokuvateatterista jäljellä vain seinät ja kattolamput.

Aapo Stavén. Kuva: Marita Räsänen

Lappeenrannassa syntyi kulttuuriskandaali. Elokuvateatterista oli tyhjennetty kaikki, ja osa tavaroista oli viety suoraan kaatopaikalle. Tiedon tultua julki kaupunkilaisten kiinnostus heräsi.

Ryhmään oli liittynyt myös tekniikan ja tapahtumatuotannon ammattilaisia. He tekivät alustavia laskelmia siitä, kuinka paljon talon pyörittäminen maksaisi.

– Ja heti perään Teemu Myyryläinen sanoi, ettei homma näytä taloudellisesti mahdolliselta, mutta lähden mukaan, koska tämä on niin mielenkiintoista, Stavén kertoo.

Puolentoista vuoden kovan työn ja vilkkaan kaavakeskustelun jälkeen varmistui vielä, että rakennus säilyy kaupunkikuvassa.

Tuore yhdistys allekirjoitti vuokrasopimuksen elokuussa 2018. Seuraavana päivänä auto starttasi kohti Joensuuta hakemaan istuimet saliin. Avajaisia vietettiin kuukauden päästä.

Valkokangas löytyi Kouvolasta, elokuvaprojektori Luotoloilta. Luotoloiden sukutilan vintillä oli säilytetty 1960-luvulta peräisin oleva Nuijamies-kyltti ja se kiinnitettiin takaisin rakennuksen lipan päälle. Ääni- ja valotekniikkaa kaivettiin esiin ympäri Suomea.

Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvan Suomen ensi-ilta. Kuva: Marita Räsänen

Aivan kaupungin ytimessä sijaitsevan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Per Björkvall. Se valmistui vuonna 1954. Luotolat olivat pitäneet hyvää huolta rakennuksesta, ja siellä oli säilynyt 1950-luvun tunnelma. Etelä-Karjalan museo oli jo harkinnut rakennusta suojelukohteeksi, ja tänä vuonna rakennus saikin suojelumerkinnän.

Nuijamiehessä on jatkettu tilojen kunnostamista yhteistyössä museon kanssa varojen mukaan.

Uutta rakennetaan harkiten, kuten Nuija-baariin pieni esiintymislava, jossa on pöytäryhmiä silloin kun ei ole esitystä. Päälavan blackbox-seinät suunniteltiin niin, että teatteriesityksetkin ovat mahdollisia.

Esitys- ja valotekniikkaa on paranneltu, ja siitä vastaa Talasmo Oy, joka on alusta lähtien ollut mukana ensin talkoolaisena, nykyisin yrityksenä.

Yai Talasmo. Kuva: Marita Räsänen

– Nuijamies on akustisesti Suomen parhaita tiloja esiintyä, ja kaikki mikä on sallittua lain puitteissa, se tehdään Nuijamiehen eteen, Mikko Vento tiivistää.

Alkuun hallituksessa, pitkään myös puheenjohtajana ja nykyisin toimitusjohtajana työskentelevä Vento on yksittäisenä henkilönä tehnyt työtä eniten Nuijamiehen eteen.

Tilaa ei ole tarvinnut kuitenkaan markkinoida erikseen.

– Meihin otetaan yhteyttä, ja nykyisin katsotaan, onko tilaa, Vento sanoo.

– Elämä kantaa.

Erilaisia tapahtumia on ollut ykkösnimien keikoista stand up- ja teatteriesityksiin, runo- ja bingoiltoihin sekä yhteisöjen ja yritysten tilaisuuksista kaupunkilaisten syntymäpäivä- ja kastejuhliin.

Salin alakatsomossa on 155 istuinta. Nuijamieheen mahtuu parhaimmillaan 350 asiakasta, kun osa yleisöstä seisoo lavan edessä ja yläkatsomossa.

Keikat täyttävät salin viikonloput syys- ja kevätkaudella. Nuija-baari on avoinna läpi vuoden ja siellä on kesäisin myös aulabailuja. Salin toimintaa pyritään laajentamaan ympärivuotiseksi, ja tänä kesänä oli ensimmäistä kertaa kansainväliset elokuvajuhlat.

Nuijamiehessä on nähty viiden vuoden aikana yli 200 elokuvaa sisältäen myös yksityistilaisuudet.

Finnkinonkin kanssa on Vennon mukaan jo hyvät välit varsinkin sen jälkeen, kun yhtiö lahjoitti alkuperäiset lamput takaisin salin seinille.

– Finnkino teki palveluksen Lappeenrannan kulttuurielämälle. Ilman heidän toimiaan Nuijamiehen kulttuuritilaa ei olisi syntynyt, Vento jatkaa.

Aki Kaurismäen elokuvat ovat alusta lähtien täyttäneet salin, ja tänä syksynä Nuijamiehessä oli Kuolleet lehdet -elokuvan Suomen.ensi-ilta. Kaurismäki oli Ensimmäinen sytyttää valot -tapahtuman suojelija.

Mikko Vento. Kuva: Marita Räsänen

Kymmenet ihmiset ovat aktiivisesti tehneet vapaaehtoista kulttuurityötä Nuijamiehen eteen, sadat muut yksittäisinä talkoolaisina tai tukijoina.

Tällä hetkellä Nuijamiestä pyörittää kymmenkunta osa-aikaista työntekijää. Neljästäkymmenestä talkoolaisesta parikymmentä on aktiivisesti toiminnassa mukana. Nikki Korppi on yksi heistä.

– Joskus olen pari kertaa kuussa, joskus kuukauden jokaisella viikolla. Tämä on hyvä vastapaino etänä hoidettavalle virastotyölle.

Työlistan voi täyttää oman aikataulun mukaan, eikä keneltäkään vaadita tiettyä määrää talkootyötä.

Korppi arvostaa sitäkin, että toisiin talkoolaisiin voi luottaa.

– Työ tehdään Nuija-hengen mukaisesti niin kuin on sovittu.

Talkoolaiset auttavat valmisteluissa sekä ovat apuna keikan tai tilaisuuden aikana: lavan pystytystä, tuolirivien asettelua, lipunmyyntiä, aulabaarissa auttamista.

Korppi huolehtii nykyisin lähinnä esiintyjistä ja on artistien käytettävissä sekä apuna heidän saapumisestaan illan päättymiseen asti.

Talkoolaisuus alkoi koronavuonna.

– Mukaan tuleminen oli niin helppoa, etten edes muista, miten se tapahtui. Solahdin vain joukkoon.

Nikki Korppi ja Jarmo Nikku sekä Timo Pratskin. Kuva: Marita Räsänen

Nuijamiehen pääoven vieressä on lipputoimiston kaappi 1930-luvulta. Talonvastaava Paula Heino-Linnahalme löysi kaapin konehuoneen komerosta ja entisöi sen.

Kotitontuksi kutsuttu Heino-Linnahalme on ollut talossa vuodesta 2018 lähtien. Hän oli Nuijamiehen ensimmäinen vapaaehtoinen ja osallistui kädentaitajana myös remontteihin.

Heino-Linnahalme huolehtii niin siivouksesta kuin pikkukorjauksista, sisustuksesta ja somistuksestakin. Hän on kolunnut taloa ja löytänyt rakennuksen uumenista myös lamput, jotka ripustettiin Nuija-baarin peilikattoon.

Työ Nuijamiehessä on muodostunut elämäntavaksi. Monipuolinen työura ja huonekasvi- ja sisustusharrastus näkyvät Nuijamiehessä.

– Teen omaksi iloksi muutakin, kuten nyt korjailen rikkoutunutta Nuijamies-pienoisvalokylttiä.

Heino-Linnahalme vastaa talkoolaisista ja siitä, että kaikki on kunnossa, kun otetaan vastaan seuraava esiintyjä tai tapahtumajärjestäjä.

– Se on kunnia-asia, että paikat ovat kunnossa ja artistit tuntevat olonsa tervetulleiksi. Se on kivaa heillekin.

Paula Heino-Linnahalme. Kuva: Marita Räsänen

Nuijamiehen ja Kino-Aulan alkuperäistä kalustoa. Kuvat: Marita Räsänen

Myös yleisön halutaan tuntevan itsensä tervetulleeksi heti ulko-ovella.

– Kaikki menee hyvin, kun asiakkaat otetaan hyvin vastaan, järjestysmiesten esihenkilö Jarmo Kolehmainen sanoo.

Työ on Kolehmaiselle mieleistä yleisön keskellä. Asiakkaat ovat pääosin 40 vuoden molemmilta puolin, tulevat katsomaan esityksiä, käyttäytyvät hyvin.

– Ihmiset tulevat viihtymään. Järjestyshäiriöitä on harvoin.

Etelä-Karjalassa harvemmin nähdyt nimekkäät artistit vetävät asiakkaita lähikaupungeistakin, mutta yleensä yleisö koostuu paikkakuntalaisista.

Lähes aina on kanta-asiakkaita, jotka saapuvat jo paikan hyvän ilmapiirinkin takia, ja ensikertalaisia.

– Ulkopaikkakuntalaiset yllättyvät paikasta. Paikkakuntalaiset arvostavat sitä, että Nuijamies on pidetty hengissä. Sitten muistellaan yhdessä vanhoja elokuvia, joita on Nuijamiehessä aikoinaan katsottu.

Jarmo Kolehmainen (oik.) ja Pauli Vauhkonen. Kuva: Marita Räsänen

Tulevaisuus näyttää Nuija-baarin ravintolavastaavan Tytti Hirvosen mukaan hänen itsensäkin kannalta hyvältä.

Hirvonen on ollut pisimpään talossa. Hän aloitti 17-vuotiaana lipunmyyjänä Luotolan elokuvateattereissa, ja jatkoi osa-aikaisesti tarjoilijaksi valmistumisen jälkeenkin.

– Olen ollut täällä jo 13 vuotta, Hirvonen hymyilee.

Hirvonen oli vielä Finnkinossakin töissä aina loppuun asti kokien rakennuksen dramaattiset vaiheet. Kun kulttuuritila avautui, hänet pyydettiin palamaan Nuijamiehen töihin.

– Se oli hyvin tunteellinen hetki elämässä, vanhan loppu ja uuden ajan alku.

Hirvosen kuten muidenkin mukaan oman työn merkitystä lisää se, että Nuijamies on kaupunkikuvallisesti merkittävä rakennus ja ihmisille tärkeä kulttuuritila.

– Nuijamies on kaikenlaisille ihmisille hyvä paikka tulla.

Tytti Hirvonen. Kuva: Marita Räsänen

Mitä Nuijamies tarvitsee pärjätäkseen tulevaisuudessa, hallituksen puheenjohtaja Outi Katajamäki?

– Eniten tarvitsemme ihmisiä, Katajamäki vastaa.

Sillä hän tarkoittaa niin yleisöä kuin vapaaehtoisten ammattitaitoa ja asiantuntijoiden ohjausta esimerkiksi rakennuksen ylläpidossa.

Nuijamies on usein loppuunmyyty nimekkäiden esiintyjien keikoilla.

– Isot nimet vetävät, mutta se ei riitä. Yleisömäärät vaihtelevat hyvinkin paljon jopa korkeatasoisten artistien keikoilla.

Lappeenranta lähialueineen poikkeaa kulttuurin kulutustottumuksista monesta muusta alueesta Suomessa.

– Lappeenrannassa on vaikea tietää etukäteen, minkälainen kulttuuritapahtuma tai esitys vetää yleisöä. Esimerkiksi Tampere on aivan toisenlainen markkina-alue kulttuuritapahtumille. Siellä on myös paljon enemmän maksavia asiakkaita.

Kaupunkilaiset ovat monin tavoin osoittaneet arvostuksensa Nuijamiehen säilyttämistä kohtaan.

– Hyvän tahdon lisäksi toivomme, että ihmiset olisivat aktiivisempia ja tulisivat myös yleisönä paikalle.

Kulttuuritila Nuijamiehen yhdistyksellä on neljäsataa neliötä kulttuurihistoriallisesti arvokasta tilaa suojeltavana.

– Se pitää meidät koko ajan varpaillaan.

Hallitus työskentelee entistä ammattimaisemmin ja pyrkii Katajamäen mukaan ennakoimaan melkein kaiken. Se on kuitenkin haastavaa yleisön ostokäyttäytymisen takia.

Tulevaisuudessa häämöttävät katon kunnostus ja elokuvatekniikan uusiminen. Molemmat ovat isoja investointeja. Nuijamies tarvitsee sponsoreita ja tukijoita, myös valtion rahoitusta.

– Koronan jälkituoksinnassa kulttuurille lupailtiin tukea, mutta mitään ei ole tullut valtiolta.

Katajamäki seuraa mielellään keikan jälkeen salista virtaavan yleisön tyytyväisiä ja iloisia ilmeitä.

– Se on hyvin palkitsevaa. Tosin sillä ei makseta laskuja, Katajamäki naurahtaa.

Katajamäki nauttii vapaaehtoistyöstä Nuijamiehen hyväksi. Hän rohkaisee muitakin mukaan. Työ on palkitsevaa, monipuolista, kiinnostavaa, ja elähdyttävää.

Outi Katajamäki. Kuva: Marita Räsänen

Marita Räsänen Lappeenrannasta aloitti valokuvaharrastuksensa yhdessä tyttärensä kanssa vuonna 2010. Räsänen tunnetaan erityisesti muotokuvista. Hän on Saimaan kameraseuran aktiivinen jäsen. Räsänen nauttii kameran avaamasta maailmasta, kuten nyt toteuttaessaan ensimmäistä kertaa tämän kuvasarjan yhteistyössä toimittajan kanssa. Muut kuvat ovat Kulttuuritila Nuijamiehen keikkoja ja tapahtumia kuvaavien arkistoista.

Tammikuussa 2018 Nuijamies kulttuuritila järjesti tukitapahtuman Ensimmäinen sytyttää valot. Avajaiset olivat syyskuussa. Ensimmäisenä toimintavuonna oli 250 tapahtumaa, tänä vuonna jo yli 300 tilaisuutta.

Ensimmäinen sytyttää valot 27.1.2018. Kuvat: Hiski Hämäläinen

* *

Kumaus – Helka Seppälä 12.9.2021. Kuva: Yai Talasmo

Jaakko Martikainen 1.10.2021. Kuva Yai Talasmo

Stam1na 5.3.2022. Kuva: Jaakko Pylkkö

Emma Valtonen – We are still here 23.9.2022. Kuva: Jaakko Pylkkö

Ellinoora 23.4.2022. Kuva: Jaakko Pylkkö

Lisää tietoa Kulttuuritila Nuijamiehen verkkosivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua