Mitä merkitsee taiteen tukemisen ja kulttuuriperinnön yhdistäminen samaan virastoon?

KAVIn elokuvateatteri Helsingin Sörnäisissä. Kuva: Saana Saarinen

Saana Saarinen, teksti ja kuvat

Kun Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) yhdistyivät vuoden alussa Taide- ja kulttuurivirastoksi, kaksi erilaista aikajännettä asetettiin saman organisaation alle. Mitä tämä tarkoittaa taiteen tekijöille ja suomalaiselle kulttuurille? Uuden organisaation työntekijät kertovat yhdistymiseen liittyvistä vaikutuksista ja näkökohdista.

Yhdistyminen tapahtui hallinnollisesti sujuvasti ja lähes huomaamatta. Palvelut jatkuvat, arkistot pysyvät avoimina ja apurahajärjestelmä toimii entiseen tapaan. Silti muutos on merkittävä. Ensi kertaa taiteen rahoittaminen, mediakasvatus, audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen ja kansallisen elokuva- ja mediahistorian säilyttäminen toimivat saman viraston sisällä.

Taide- ja kulttuurivirasto syntyi osana opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyshallinto 2030 -uudistushanketta, jossa hallintoa kevennetään ja virastoja yhdistetään. Kulttuurin kentällä muutos herättää kuitenkin laajempia kysymyksiä kuin organisaatiokaavioiden uudelleen piirtämisen: miten elävä taide ja arkistoitu kulttuuri asettuvat suhteeseen, kun niitä ohjataan saman strategian puitteissa?

”Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) ovat yhdistyneet vuoden alussa Taide- ja kulttuurivirastoksi. Virasto toimii taiteen ja kulttuurin, mediakasvatuksen ja turvallisen mediaympäristön edistämiseen sekä audiovisuaalisen kulttuurin arkistointiin ja tuntemuksen edistämiseen liittyvissä tehtävissä. Yhdistyminen ei aiheuta muutoksia palveluissa, mutta osa yhteystiedoista vaihtuu.” (Taide- ja kulttuuriviraston verkkosivuilta)

Taide- ja kulttuuriviraston ensimmäisenä pääjohtajana on aloittanut Emilie Gardberg. Hän kertoo Taide- ja kulttuuriviraston tehtävistä ja tavoitteesta:

– Uusi virasto vahvistaa taide- ja kulttuurialojen asemaa yhteiskunnassa, kun yhdistetyt resurssit voidaan kohdentaa yhä vaikuttavammin alan edistämiseksi.

Uudessa virastossa toimii neljä substanssiosastoa: taiteen ja kulttuurin verkostot, taiteen ja kulttuurin rahoitus, AV-kulttuuri sekä mediakasvatus ja ikärajat. Henkilöstöä on saman verran kuin aiemmin.

Substanssiosaaminen tarkoittaa ammatillista ydinosaamista ja kokemuksen kautta kehittyvää syvällistä ymmärrystä.

Apurahat ja arkistot

Mitä tapahtuu, kun kaksi merkittävää suomalaista kulttuurialan toimijaa lyö hynttyyt yhteen ja perustaa uuden viraston? Virasto kuulostaa hieman virallisemmalta kuin molempien aiemmat määreet eli keskus ja instituutti, vaikkakin selkeyttää tilannetta. Maallikon korvissa sana ”virasto” ikään kuin lisää valtakunnallista merkittävyyttä. Taide ja audiovisuaalisuus liittyvät käytännössä tavan takaa toisiinsa, kun ajatellaan vaikkapa elokuvia, näytelmiä ja muita kuvan ja äänen yhdistelmiä luovan toiminnan saralla.

Tutustuttuani tietokirjan kirjoitustyön puitteissa KAVIin parisen vuotta sitten, olin ihastuksissani. Elokuvien ystävänä olin iloisesti yllättynyt nähdessäni, että Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa KAVIn arkistossa on valtaisat kokoelmat kiinnostavia elokuvia ja että niihin pääsee tutustumaan KAVIn oman elokuvateatterin näytännöissä.

Nykyisessä Taide- ja kulttuurivirastossa on vaihtuvia näyttelyitä elokuvista, joita viraston arkistossa on useilta eri vuosikymmeniltä.

Hieno yllätys oli myös instituutin ainutlaatuinen, monipuolinen kirjasto, jossa on mittava kokoelma elokuva-alaan sekä muuhun audiovisuaaliseen tuotantoon liittyvää kirjallisuutta. Sain merkittävästi apua KAVIn suunnittelija Timo Leskiseltä, joka paitsi auttoi etsimään ja löytämään arkistosta audiovisuaalista aineistoa kirjaani varten, myös tutustutti arkiston mahdollisuuksiin. Olin ällistynyt upeasta ja monipuolisesta arkistosta, joka on toiminut ja toimii myös Taide- ja kulttuurivirastossa monipuolisesti kansalaisia palvelevana keskuksena.

Nykyisen Suomen Taide- ja kulttuuriviraston kirjasto entisen KAVIn tiloissa on huomattavan laaja ja monipuolinen. Sen tilat ovat miellyttävät ja monikäyttöiset.

Taike eli Taiteen edistämiskeskus (ent. Taiteen keskustoimikunta) puolestaan on ollut erityisesti taiteen eri ammattilaisten tuntema instituutio, jonka merkitys kulttuurin ja sen tekijöiden tukijana on ollut huomattava. Taiteen alalla työskenteleville Taiken myöntämät apurahat ovat mahdollistaneet lukemattomia taiteen kulttuurihankkeita ja edistäneet eri taiteenalojen ammattilaisten mahdollisuuksia toteuttaa työtään. Sekä KAVIn että Taiken työntekijät ovat merkittävä osa yhteiskunnan virallista kulttuuritoimintaa, kuten uusia hankkeita sekä arvokkaiden audiovisuaalisten tuotantojen säilyttämistä.

Mistä kansalainen löytää palvelut?

Taike ja KAVI toimivat nyt siis Suomen Taide- ja kulttuurivirastona, lyhenteellä KUVI (kuvi.fi), jonka tehtävä on alkuvaiheessa ”tiedottaa organisaatiosta, vastuuhenkilöistä ja yhteystiedoista”. Helsingin Sörnäisissä on uusi kiinnostava yhteinen päätoimipiste Taiken siirryttyä KAVIn monipuolisiin tiloihin.

Taiteen ja kulttuurin rahoitusosaston johtaja, Henri Terho, kertoo, että myös vanhat verkkosivut (taike.fi, kavi.fi), ovat edelleen toiminnassa. Henri Terho toimi aiemmin Taiteen edistämiskeskuksessa taiteen tukemisen päällikkönä. Terho jatkaa:

− Kuvi.fi on keskitetty paikka, josta löytyy tietoa uudesta, yhdistyneestä taide- ja kulttuurialan virastosta. Virasto toimii taiteen ja kulttuurin, mediakasvatuksen ja turvallisen mediaympäristön edistämiseen sekä audiovisuaalisen kulttuurin arkistointiin ja tuntemuksen edistämiseen liittyvissä tehtävissä. Yhdistyminen ei aiheuta muutoksia palveluissa, mutta osa yhteystiedoista vaihtuu.

Terhon mukaan molempien organisaatioiden lakisääteiset tehtävät ja toiminnot jatkuvat muuttumattomina uudessa virastossa. Muutoksen myötä nykyiset valtion taidetoimikunnat ja alueelliset taidetoimikunnat lakkaavat.

− Taide- ja kulttuurineuvosto tekee päätökset apurahoista ja palkinnoista. Työskentely-ympäristö muuttui yhdistymisen myötä. Isompi organisaatio tarkoittaa rakenteeseen liittyviä muutoksia. Johtoryhmätyöskentelyn luonne ja organisaatiokulttuuri ympärillä todennäköisesti muuttuvat, Terho arvelee.

Suomen Taide- ja kulttuurivirasto sijaitsee Helsingin Sörnäisissä Kaikukadulla, entisissä KAVIn tiloissa, joiden arkkitehtuurissa on monia kiinnostavia piirteitä, kuten kuvan ikkunakoriste. Uuden viraston tilat sijaitsevat entisen Elannon pääkonttorin tiloissa. Vuonna 1928 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Väinö Vähäkallio, avustajanaan arkkitehti Ragnar Wessman.

”Taide- ja kulttuuriviraston kirjastossa voi lukea elokuva- ja audiovisuaalisen alan lehtiä eri puolilta maailmaa ja katsoa digitoituja elokuvia ja tv-ohjelmia katselupäätteillä. Leikearkistoon kerätään lehtileikkeitä kotimaisesta ja ulkomaisesta elokuvasta. Kirjasto toimii KAVIn tutkijasalina, jossa voi perehtyä KAVIssa säilytettävään arkistoaineistoon.”

Miksi virastot yhdistetään?

Henri Terho valistaa, että Taide- ja kulttuuriviraston perustaminen on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyshallinto 2030 -uudistusta. Uudistus sisältyy pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan.

− Uudistuksessa yhdistetään hallinnonalan yksittäisiä virastoja suuremmiksi yksiköiksi hallinnon keventämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi. Hallinnonalan tehtäviä hoitaa vuoden 2026 alusta viisi virastoa aiemman 11 sijaan. Sivistyshallintoon luodaan yhtenäisiä toimintamalleja ja kehitetään virastoille yhteisiä palveluita. Uudistuksella myös vahvistetaan sivistyshallinnon vaikuttavuutta.

Maallikkoa mietityttää, mitä muutoksia yhteiskunnan kannalta odotetaan tapahtuvan nyt, kun KAVI ja Taike ovat yhdistyneet. Terho vastaa:

− Taiteen ja kulttuurin edistämisen kannalta viraston yhteiskunnallinen merkitys toivottavasti kasvaa, kun virasto on suurempi. Yhteiskunnan kannalta oleellista on se, miten virasto pystyy jatkamaan jo Taiteen edistämiskeskuksessa alkanutta poikkihallinnollista yhteistyötä. On tärkeää, että taiteen ja kulttuurin merkitys tunnistetaan myös muilla hallinnonaloilla. Taide- ja kulttuurivirasto lienee aikaisempaakin luontevampi yhteistyökumppani.

Entä mitkä asiat uudessa työnkuvassa innostavat Terhoa eniten?

− Ammattilaisten työskentelymahdollisuuksien turvaamisen keskiössä ovat taiteen valtionavustukset ja taiteilijoiden toimeentulon kysymykset. Minulle tehtävä on lähes kutsumus: pyrin ja pystyn varmistamaan vapaan taiteen mahdollisuutta nyt ja tulevaisuudessa. Meidän tavoitteemme on varmistaa Suomessa laadukas ja elinvoimainen taiteen vapaa kenttä. Toivon, että sen yleisösuhde on elävä ja vahva. En ajattele niinkään suomalaisia viraston käyttäjinä. Meidän tehtävämme on mahdollistaa laadukas taide ja sen saatavuus.

Tehtävämme on tukea taidekentän muutosta ja nähdä siihen liittyvät mahdollisuudet. Oleellista on koko ajan elävä ja jatkuva keskusteluyhteys alan toimijoiden kanssa. Työni perustuu aivan kaikessa siihen, että luotan vertaisarviointiin päätöksentekomenetelmänä.

Mikä pysyy, mikä voi vahvistua?

Kasvatustieteen tohtori, Mediakasvatus ja ikärajat -osaston johtaja Leo Pekkala Taide- ja kulttuurivirastosta kertoo, mitä uusia mahdollisuuksia ja asioita Taiken ja KAVIn yhdistyminen merkitsee mediakasvatuksen ja ikärajojen kannalta.

− Kuvaohjelmalaissa, jossa säädetään ikärajoista, halutaan taata ikärajoihin liittyvien päätösten riippumattomuus. Uudessa virastossa mikään ei muutu ikärajojen osalta. Myös mediakasvatuksen tehtävät säilyvät samana kuin KAVIn aikana. Taide- ja kulttuurivirasto hoitaa edelleen sille kuuluvat tehtävät, ja tulee toivottavasti vahvistumaan tulevaisuudessa.

− Mediakasvatus ja ikärajat -osaston näkökulmasta keskitymme samoihin asioihin kuin tähänkin asti. Suomalaisille kulttuuriin osallistumisen mahdollisuudet ovat yhdistymisen jälkeen osastomme näkökulmasta samoja kuin aiemminkin. Järjestämme esimerkiksi mediataitoviikon ja monia muita tapahtumia ja kampanjoita.

Leo Pekkala toteaa, että Taide- ja kulttuurivirasto on isompana toimijana vahvempi kuin kumpikaan aikaisemmista virastoista erikseen.

− Uusien työkavereiden kanssa tulee toivottavasti myös uusia ideoita kaikkien toimintaan. Muuten täällä toteutuvat samat oman osaston tehtävät kuin aiemminkin, koska teemme todella tärkeää työtä niin ikärajojen kuin mediakasvatuksen ja medialukutaidon edistämisessä, Leo Pekkala summaa.

Jatkuvuus säilyy, yhteistyö vasta rakentuu

Radio- ja televisioarkisto yksikön arkistopäällikkö Mervi Leino-Niemelä uskoo, että kaikki radio- ja televisioarkiston työt siirtyivät sellaisinaan uuteen virastoon. Näin ollen työ pysyy kaikilla osaston työntekijöillä samana.

− Tehtävämme ovat lakisääteisiä, joten ne on tavallaan helppo siirtää virastosta toiseen. Vaikka uuteen virastoon yhdistyy kaksi hyvin erilaista ”taloa”, haluamme alusta lähtien olla yksi yhtenäinen virasto. Teemme kovasti työtä sen eteen. Ei pakottamalla, mutta pieninä arjen tekoina. Tiedostamme, että se vie aikaa, mutta ajatuksissa tavoite on hyvä olla alusta lähtien.

Leino-Niemelä kertoo, että Radio- ja televisioarkiston yksikössä tallennetaan suomalaista radio- ja televisio-ohjelmavirtaa.

− Arkistoimme myös vanhoja ohjelmia sekä lakisääteisinä että vapaaehtoisina talletuksina. Itse toimin arkistopäällikkönä ja vedän siis radio- ja tv-arkiston toimintaa ja toimin esimiehenä. Työstäni Taide- ja kulttuurivirastossa odotan yllätyksiä. Monet ovat sanoneet, että Taikella ja KAVIlla ei ole lähtökohtaisesti kauheasti yhteistä, mutta ehkä paljastuu jokin asia, jota voimme alkaa tehdä yhdessä. Mielessäni on heti esimerkiksi tilastointi, jota entisessä Taikessa on tehty ihan ammattimaisesti. Sieltä saamme omiin toimintoihimme varmasti hyvää mallia.

Leino-Niemelä arvelee, että suomalaisia voisi entistä enemmän osallistaa Taide- ja kulttuuriviraston käyttäjiksi mainostamalla Radio- ja tv-arkiston (RTVA) materiaalin saatavuutta.

− Meillä on todella paljon materiaalia, joka on aivan tavallisen kansalaisen saavutettavissa, sekä tv- ja radiomateriaalia että leffoja. Samoin kirjasto on ensiluokkainen, varsinkin sen elokuva-aiheinen aineisto. Suuri osa aineistosta on ilmaiseksi tutkittavissa. Lisäksi Kino Regina tarjoaa tasokasta, ammattitaidolla kuratoitua, kohtuuhintaista elokuvakokemusta.

KAVIn oma elokuvateatteri Kino Regina sijaitsee Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Reginassa esitetään monipuolisesti elokuvakulttuuria ja elokuvahistoriaa, jopa viitenä päivänä viikossa, keskimäärin kolme näytöstä päivässä.

Kavin tiloissa on pidetty monia elokuvataiteeseen liittyvä näyttelyitä. Kotimaisen elokuvan laajat kokoelmat sisältävät paljon visuaalista aineistoa.

− Suurten klassikoiden rinnalla Kino Reginassa nähdään niin nykyelokuvaa kuin taide- ja vaihtoehtoelokuvaakin. Tunnettuus on kaiken a ja o. Odotan, että isompi virasto on myös isommin esillä. Siten saamme näkyvyyttä ja siten kansalaiset löytävät meidät entistäkin paremmin, Mervi Leino-Niemelä muistuttaa.

Kulttuuriperintö eläväksi ja löydettäväksi

Elokuva-arkiston arkistointipäällikkö Tommi Partanen tarkentaa, että hänen keskeiset työtehtävänsä ovat pysyneet entisellään myös Taide- ja kulttuuriviraston palveluksessa.

− Arkistoalalla jatkuvuus on keskeisin tavoite. Pyrkimys on siis jatkaa hyvin toimivaa suomalaisen elokuvakulttuurin säilyttämistä. Vastuunjakaminen omassa yksikössä sekä helpottaa töiden sujumista että omaa työtaakkaani. Keskeinen tavoitteeni on, että elokuvat ovat saatavilla entistä helpommin. Monilta osin vanhat elokuvat ovat jo nykyään helposti saavutettavissa Elonet-sivuston kautta, mutta tavoitteena on laajentaa siellä olevien elokuvien määrää.

− Jo nyt toimiva yhteistyö talon sisällä digitaalisten palvelujen ja TV-arkiston kanssa on mahdollistanut arkistomateriaalien esittämisen meidän omissa näytöksissämme sekä festivaaleilla. Sitä voi aina kehittää ja laajentaa. Toivottavasti saamme myös paremmat resurssit palvella elokuvateattereita perinteisillä elokuvanäytöksillä. Yksi tärkeä osa-alue on myös elokuvatutkimuksen avustaminen arkistomateriaaleissa.

Tommi Partanen kokee työtehtävien entisen Taiken henkilöstön kanssa olevan kaukana toisistaan, mutta hän toivoo epävirallisempaa yhteistyötä henkilötasolla. Suomalaisten osallistamista Taide- ja kulttuuriviraston käyttäjiksi hän edistäisi rakentamalla yleisöä kiinnostavia dokumenttituotantoja sekä avustamalla hankkeita arkistomateriaaleilla. Kulttuurin edistämiseksi tulevaisuudessa Partanen näkee Elokuva-arkiston tehtävänä tehdä tunnetuksi elokuvaa taidemuotona ja historian lähteenä.

Kotimaisen elokuvan huomattavan laajat ja tasokkaat elokuva-aineistot uudessa Taide- ja kulttuurivirastossa rakentuvat KAVIn toteuttamalle vuosikymmenten työlle. Kuvassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvan juliste ja Filmiauran myöntämät Jussi-palkinnot ohjaaja Edvin Laineelle ja käsikirjoittaja Väinö Linnalle vuonna 1965.

− Elokuva on ollut keskeinen taidemuoto yli 100 vuotta, eikä sen suosiossa ole näkyvissä muutosta, vaikka levitystavat muuttuvat. Väestön ikääntyessä uskon vanhan materiaalin arvostuksen nousevan. Onneksi myös nuorempi polvi on löytänyt vanhat elokuvat. Meidän tulee arkiston ylläpitäjinä pitää niistä huolta, mutta samalla myös nostaa niitä julkisuuteen.

Osaaminen laajenee

Audiovisuaalisen kulttuurin edistämisen päällikkö Marjo Kovanen kertoo nykyisistä tehtävistään uudessa Taide- ja kulttuurivirastossa.

− Johtamani yksikkö, Audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen, sijoittuu Taide- ja kulttuuriviraston organisaatiossa Audiovisuaalisen kulttuurin osastolle. KAVIssa Audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen oli oma tulosalueensa. Työnkuvani pysyy sinällään samana.

Marjo Kovasen tehtävät KAVIssa ovat käytännössä olleet elokuvakulttuurin, kulttuuriperinnön ja mediakasvatuksen edistäminen, ja ne pysyvät samoina myös uudessa virastossa. Kovasen mukaan tärkeimpiä tehtäviä audiovisuaalisen kulttuurin edistämisessä ovat elokuvakulttuurin ja -historian sekä elokuvakulttuuriperinnön edistäminen ja tuominen yleisön saataville saavutettavasti ja yhdenvertaisesti. Näiden toteutumisessa on Kovasen mukaan yleisötyöllä ja sen kehittämisellä tärkeä rooli.

Kovasen mukaan virastoksi yhdistymisen mukanaan tuoma monipuolistuva osaaminen mahdollistaa uutta luovan ja eteenpäin katsovan yhteistyön, jota hän odottaa innolla.

− Uudessa Taide- ja kulttuurivirastossa on todella monipuolista osaamista aina muisti- ja kulttuuriperintöorganisaation tehtävistä taiteen ja sen yhteiskunnallisen merkityksen edistämisen tehtäviin. Yhdistyminen on osa laajaa sivistyshallintouudistusta, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoja yhdistämällä tavoitellaan parempaa vaikuttavuutta ja tehokkuutta, Kovanen kertoo.

Uudessa työpaikassa Kovasta innostaa eniten elokuvakulttuuriperinnön eläväksi tekeminen. Samoin yleisötyö ja kulttuuriosallisuuden kehittäminen sekä lasten ja nuorten osallisuutta vahvistava elokuvakasvatus innostavat.

− Oma yksikköni tavoittaa erityisesti esitystoiminnan kautta yleisöä, joka toivottavasti laajenee ja monipuolistuu entisestään Taide- ja kulttuurivirastossa. Esitystoiminta vahvistaa osallisuutta kulttuuriin ja taiteeseen ja kehittää kulttuuriosallistumisen mahdollisuuksia, Kovanen kiteyttää.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua