Waltaria, Linnaa ja Raamattua – Presidenttiehdokkaat listasivat mielikirjansa Tampereen Kirjafestareilla

Presidenttiehdokkaita tenttasi Matti Mörttinen. Kuvat: Marja Heinonen

Marja Heinonen

Paneeli lähti liikkeelle kysymyksellä kunkin lempikirjasta. Kierroksen aloitti rivin päässä istunut Alexander Stubb, joka sai omien sanojensa mukaan herätyksen kirjallisuuteen 21-vuotiaana Yhdysvalloissa. Kirja, joka sytytti, oli Lee Harperin To Kill a Mockinbird (Kuin surmaisi satakielen.

– Kirja kertoo lähes tositarinan, jossa juristi puolustaa tummaihoista henkilöä eli käsittelee paljon nykypäivän rasismikeskustelua ja tasa-arvokeskustelua, Stubb kertoi.

Olli Rehnin valinta oli Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla sen monitasoisuuden vuoksi. Rehn kuvaili, miten se on ensimmäinen yrittäjäromaani, jossa alun ”suo, kuokka ja Jussi” kuvaa startup-kasvuyritystä.

Kirjan toinen ulottuvuus on Akselin ja Elinan rakkaustarina ja olennaisimpana Rehnille vahva kirjallinen analyysi suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen epäoikeudenmukaisuuksista sata vuotta sitten.

– Pohjantähden lukeminen kansakoulun ensimmäisen ja toisen luokan aikana antoi kipinän ja pakotti punnitsemaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja kansallista eheyttä.

Jussi Halla-aho nimesi Mika Waltarin ja poimi monen Waltarin kirjan joukosta Turms kuolematon -teoksen. Hän olisi omien sanojensa mukaan yhtä hyvin voinut valita Sinuhen, mutta halusi mainostaa vähemmän tunnettua Turmsia. Halla-aho ihasteli Waltarin kykyä perehtyä historiallisiin tapahtumiin ja hahmottaa kokonaisuuksia.

– Hyvä kirja kestää lukemista kerta toisensa jälkeen. Jotkut kirjat on kirjoitettu herkullisella kielellä, toiset ovat täynnä herkullisia hahmoja ja ne kertovat tarinoita. Mika Waltarin kirjat kuuluvat tähän jälkimmäiseen.

Tampere-talon sali oli täynnä kuulijoita.

Sari Essayahin valinta ei ollut yllätys.

– Raamattuhan se on, hän totesi.

Essayah myönsi, että ihmisille voi olla vaikea ajatella Raamattua kirjana, koska kristityille se on opin perusta. Essayahin mielestä sitä voi tutkia myös kulttuurihistoriallisesti, koska Raamattu sisältää 61 kirjaa ja monia erilaisia tyylilajeja.

– Ei ole ihmiselämässä sellaista tilannetta tai kohtaloa, ettei sen kirjan sivuilta löytäisi vertaistukea. Raamattua kannattaa jokaisen lukea, että oppii ymmärtämään länsimaista kirjallisuutta, kulttuuria, taidetta.

Myös Mika Aaltolan kirja kaivautuu esiin vuosituhansien takaa. Hän löysi aikoinaan Cambridgen kirjastosta Thukydideksen kirjoittaman Peloponnelaissodan. Aaltolaa kiehtoi kirjassa se, miten kirjaa ei ole kirjoitettu aikalaisille, vaan tuleville sukupolville, jotta he osaisivat valmistautua tulevaan suursotaan.

Aaltolaa koskettaa kirjailijan tapa kuvata sodan uhreja hyvin empaattisesti.

– Kirja on hyvin, hyvin tätä päivää, hän sanoi.

Pekka Haaviston kirjavalinta kytkeytyi siihen, miten hän kohtasi puolisonsa Antonio Floresin. Kirja on Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, jossa kuvataan pienen kolumbialaisen Makondon kylän värikästä elämää.

Haavistoa kiehtoo Marquezin luoma maaginen ilmapiiri. Vuonna 1997 hän lähti nostalgiselle matkalle etsimään kirjan maisemia Kolumbiaan. Hän kuvaili vierailuaan kirjan maisemissa, vierailua Marquezin kotitalossa. Lopulta Haavisto päätyi maagisella matkallaan Kolumbian pääkaupunkiin, Bogotaan.

– Minulla se magiikka toimi niin, että tapasin matkan viimeisenä päivänä Antonion, Haavisto kertoi.

Antonio Flores ja Haavisto ovat olleet yhdessä jo 25 vuotta.

Viimeisenä kirjavalinnastaan kertonut Harry Harkimo tunnustautui elämänkertojen lukijaksi. Harkimo kertoi saavansa niistä voimaa. Tarjolla olisi kuulemma ollut monta hyvää, mutta valinta osui ”ehkä parhaimpaan”, Niken perustajan Phil Knightin muistelmateokseen Shoe Dog. Suomennos on saanut alaotsikon Niken perustajan muistelmat.

Ehdokkaat ja paneelin vetänyt Matti Mörttinen kättelevät.

Onko kirjojen kuva aina oikea? Oletteko lukeneet toistenne kirjoittamia kirjoja? Millainen on kirjallisuuden asema ja tulevaisuus? Paneelin vetäjä Matti Mörttinen tenttasi ja osallistujat hehkuttivat kirjallisuuden ja lukemisen valtavaa vaikutusta sekä heidän omassa elämässään että suomalaiselle yhteiskunnalle.

Viimeinen kysymys sai leppoisan tunnelman lässähtämään: Kannatatteko kirjan arvonlisäveron nostamista nykyisestä 10 prosentista? Taustalla on nykyhallituksen halu nostaa vero 14 prosenttiin. Veronkorotuksen tarvetta ymmärsivät Halla-aho, Essayah ja Harkimo, muut vastustivat.

Hieman tyly lopetus kauniiden puheiden jälkeen. EU antoi viime vuonna jäsenmaille mahdollisuuden laskea kirjojen arvonlisävero nollaan, koska lukemisella on iso merkitys osaamiselle, sivistykselle ja demokratialle. Uudella linjauksellaan Suomi nousee kirjallisuuden verottajana Euroopan kärkeen.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua