Okkultismia, spiritualismia, vapaamuurareita, uushenkisyyttä: kirja salatieteistä kertoo meistä paljon

Kirsi Haapamatti, teksti ja kuva

Esoteria tarkoittaa salaisesta viisaudesta kumpuavia ajatusvirtauksia ja liikkeitä. Usein tämä korkeampi viisaus on saavutettavissa vain liikkeen sisäpiirissä. Esoterialla viitataan myös uskontoihin ohi kristinuskon: astrologia, magia, new age ja niin edelleen. Okkultismi on määritelmältään salatiedettä, mutta sillä viitataan usein satanismiin, joka on vain yksi okkultismin muoto. Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa -kirjan (Vastapaino, 2020) lukemisenkin jälkeen pidän esoteriaa kaiken salatieteilyn yläkäsitteenä, mutta voin olla väärässä.

Tiina Mahlamäen ja Nina Kokkisen toimittaman tuoreen tietokirjan julkistusjuhlat pidettiin Facebook-livenä. Kirjailijat lukivat etukäteen yleisöltä saamiaan kysymyksiä ja vastailivat niihin parhaansa mukaan. Heiltä kysyttiin muun muassa, ketkä nykypoliitikot tai muut julkisuuden henkilöt kuuluvat Vapaamuurareihin. Tähän he eivät kuitenkaan vastanneet.

Vapaamuurari-kysymys on tietenkin odotettu, kun ollaan keskustelemassa okkultismista, salatieteistä ja mystisistä virtauksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisen hedelmällinen se ei sen sijaan ole, sillä teos on hyvin kiihkoton ja asiallinen – kaukana kohuotsikoista. Dosentti Tiina Mahlamäki ja FT Nina Kokkinen korostavatkin olevansa tieteentekijöitä.

– Meiltä on kysytty, miksi Vastapaino julkaisee kirjan huuhaasta. On sanottava, että me emme tutkijoina ota kantaa onko kyse huuhaasta. Kirja on historiantutkimusta, ei kannanotto kirjassa kuvattuihin ajatussuuntauksiin, Nina Kokkinen sanoo.

Kiinnostavia kytköksiä

Tietokirja esittelee esoteeriset liikkeet 1800-luvun lopulta 1900-luvulle. Mukana ovat muun muassa spiritualismi, new age, ruusuristiläisyys, vapaamuurarius, antroposofia ja okkultismi. Tieteellinen tieto näistä liikkeistä on jo itsessään kiinnostavaa, mutta erityisen kiehtovaa on näiden esoteriasuuntausten kytkökset taiteeseen, kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin. Esoteria ei ole mitään hämärää foliohattuilua, vaan kietoutuu tiiviisti taiteeseen ja myös tieteeseen ja politiikkaan.

Nina Kokkinen sanoo, ettei se ole ihme.

– Taiteen ja tieteen parissa työskentelyyn kuuluu, että ollaan avoimia uusille asioille ja pidetään myös auki mahdollisuus sille, ettemme tiedä kaikkea. Taiteilijat ja tutkijat tarvitsevat jatkuvasti tällaista ajattelua. Tieteessä on keksitty paljon uutta, kun on uskallettu ajatella toisin. Esoterian ja tieteen ero on oikeastaan vain se, että tieteellä on aina argumentoinnin vaatimus.

Tiina Mahlamäki sanoo, että esoteria on eri aikakausina ollut näkyvissä ja suosittua eri tavoin.

– Viimeksi esoteeriset ajatukset olivat pinnalla 1960–1970-luvuilla ja nyt taas. Elämme sellaisia aikoja, että ihmisillä on tarve kurottaa kohti jotain toisenlaista.

Mikä on huuhaata?

Eräs kotimaakuntaani hyvin tunteva kulttuurihenkilö sanoi vuosia sitten, että Etelä-Pohjanmaan esoteerinen keskus on Kuortane. En silloin aivan ymmärtänyt, mitä hän tällä tarkoitti, mutta katsokaa: Kuortaneella järjestetään vuosittain Ultra-päivät-tapahtuma. Tapahtumasta kerrotaan myös Kokkisen ja Mahlamäen kirjassa.

Ultra-päivillä kuullaan luentoja muun muassa ufoista, parapsykologiasta, rajatiedosta, henkiparannuksesta ja niin edelleen. Tapahtuma on pyörinyt 1980-luvulta saakka ja kerää joka kesä tuhatpäisen kävijäjoukon. Toki rajatietoon ja salatieteisiin liittyviä tapahtumia on paljon muuallakin. Esimerkiksi Hengen ja tiedon messut Helsingissä.

Nykyaikaa valottava osuus kirjassa panee ajattelemaan. Uushenkisyys on nousussa. On suosittua meditoida, kokeilla vaihtoehtoisia hoitomuotoja, hivellä kristalleja ja ottaa enkelihoitoja. Osaa näistä on helppo pitää hölmöilynä, mutta miksi itsensä kehittäminen esimerkiksi meditaatiolla olisi huuhaata? Foliohatuksi leimaaminen on väärin ketä tahansa uushenkisyyteeen tai esoteerisille ajatuksille taipuvaista kohtaan.

Kun kuitenkin samaan aikaan on täyttä valtavirtaa uskoa kristinuskon jumalaan ja paksuun kirjaan täynnä sekalaisia stooreja. Poliitikko, joka kertoo uskostaan ja kirkossakäynneistään on vakavasti otettava, mutta entä jos hän kertoisi askaroivansa iltaisin rajatiedon parissa?

Ihmiskunta on järjestänyt itsensä aikamoiseen liemeen riistämällä ja saastuttamalla maapalloa. Olisiko tilanne toinen, jos palvoisimme yhä luontoa emmekä kirkon seiniä? Ehkäpä pyhät paikat olisi jätetty sotkematta ja vedenjumalat suututtamatta ja kaikki olisi hyvin.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua