Matka Maahisten valtakuntaan. Kuvat: Petri Hänninen
JOUKKORAHOITUS | Tässä artikkelissa Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen kertoo teoksensa syntyvaiheista ja kuinka se päätyi julkaistavaksi. Unet ovat vauhdittaneet useita Hännisen teoksia.
”Kustantaja kierrätti minua ja monia muita kirjailijoita Hannu Salaman ja Uma Aaltosen kyljessä maakuntakiertueella hotellista toiseen.”
Petri Hänninen, teksti ja kuvat
Päätin kokeilla julkaista Matka Maahisten valtakuntaan -lastenkirjani joukkorahoituksella. Käsikirjoitus oli pölyyntynyt pöytälaatikossa jo pitkään. Kirjoitin teoksen ensimmäisen version neljännesvuosisata sitten, jo ennen esikoislastenkirjani ilmestymistä.
Esikoislastenkirjani Franz ja Kapteeni Nemon sukellusvene oli kustantajan julkaisuohjelmassa, mutta sen ilmestymisajankohta siirrettiin syksyltä keväälle. Tehokkaana ja innokkaana kirjailijanalkuna aloin jo naputella seuraavaa teosta.
* *
Ideoita unista
Olen usein saanut kirjoihini ideoita unista. Franz ja Kapteeni Nemon sukellusvene -teoksen neljä ensimmäistä lukua perustuvat absurdinhulluun uneen, joka kertoi koulupojasta nimeltä Franz. Unessa Franz lähti sukellusveneen matkassa seikkailuretkelle, ja joutui mitä kummallisimpien tapahtumien keskelle, muun muassa kaksintaisteluun maitotonkan kanssa. Olin edellisiltana lukenut Franz Kafkan novelleja, joten sillä oli varmasti vaikutusta.
Matka Maahisten valtakuntaan -teosta varten minulla oli olemassa kantava idea Merko maahisesta, joka karkotetaan ihmisten maailmaan. Merko päättää kostaa Suurmaahiselle ryöstämällä tämän aarteen, ja saa avukseen ihmislapsen. Mutta idea oli vajaa. Jotain puuttui.
Olin lukenut artikkelin tilausunista. Kun unennäkijällä on valvemaailmassa ongelma, hän voi yrittää saada siihen ratkaisun unessa ajattelemalla ongelmaa ennen nukkumaanmenoa. Olin panemassa päiväunille ja päätin kokeilla tekniikkaa.
Näin unen, jossa maahinen ja poika kulkivat synkässä tunnelissa, ja heidän mukanaan oli pojan pikkusisko Kerttu. Lisäksi unessa oli syvä, kuilumainen lähde, jonka yhdellä reunalla kulkivat pitkät, oranssit, pattipolviset haikaran koivet. Tästä sain idean Haikaranlonkan lähteeseen. Kertun muutin sittemmin isoäitini mukaan Tertuksi.
Siinä se oli. Vähän ideoita kehittelemällä tarina sai kaipaamansa ainekset. Tertusta muodostui kertomukseen sivujuoni, jonka avulla tarina toimi kokonaisuutena. Unia voi siis todellakin tilata.
* *
Kustantajat eivät vastaa
Matka Maahisten valtakuntaan -lastenkirjan piti olla toinen julkaistu teokseni, mutta kustannustoimittajani ei pitänyt käsikirjoituksesta. Näin ollen tarjosin sitä muille kustantamoille, ja eräs iso kustannustalo kiinnostui siitä.
Siihen aikaan kustantajilla oli vielä aikaa antaa käsikirjoituksista palautetta. Nykyisin kirjailija voi lähettää käsikirjoituksen napin painalluksella kaikkiin kustantamoihin, eikä kenelläkään ole aikaa paneutua sellaiseen määrään saapuvia käsikirjoituksia. En usko, että useimmissa kustantamoissa edes luetaan enempää kuin esittely, synopsis ja muutama alkusivu.
Hölmöintä asiassa on, että kun kysyt etukäteen kustantamosta julkaisetteko te tämän tyyppistä kirjallisuutta, vastaus on aina innostunut ”joo, lähetä ihmeessä”, mutta lähetettyyn käsikirjoitukseen ei sitten vastaakaan enää kukaan.
Joka tapauksessa sain käsikirjoituksestani hyvää palautetta isolta kustantajalta, mutta olin liian innokas, enkä miettinyt muutoksia tarpeeksi syvällisesti. Jos sinua pyydetään tekemään käsikirjoitukseen korjauksia, älä lähetä korjattua tekstiä heti kahden viikon päästä. Pohdi rauhassa mitä sinun halutaan tekevän, älä ohita yhtään korjausehdotusta ja hio tekstiä huolella. Sinulla on aikaa kuukausia, jopa vuosia.
En vielä silloin osannut korjata käsikirjoitusta vaaditulla tavalla. Kun monta vuotta myöhemmin osasin, lähetin tekstin samaan isoon kustantamoon uudelleen, ja käsikirjoitus kiersi talossa pöydältä toiselle kokonaisen vuoden ajan, kunnes se palautettiin hylättynä. Monessa muussa kustantamossa kävi samalla tavalla. Kustantamista harkittiin tosissaan, mutta jokin mätti.
* *
Nobelisteilta vauhtia
Alun perin yhtenä teoksen ongelmana pidettiin kieltä. Päätin ottaa aikalisän kirjailijan urahaaveistani ja opetella kirjoittamaan kunnolla. 2000-luvun alkupuolella minulla oli vaihe, etten löytänyt mitään hyvää luettavaa. Ajattelin, että jos Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitut kirjailijat ovat saaneet työstään miljoonapalkinnon, heidän teostensa on pakko olla hyviä. Nappiin meni. Sen jälkeen nobelistit ovat hallinneet lukulistaani, ja se näkyy myös omassa tekstissäni. Kieli alkoi pikkuhiljaa parantua. Onkin hyvä lukea vuorotellen sekä hyvää että huonoa kirjallisuutta, jotta oppii ymmärtämään niiden välisen eron.
Matka Maahisten valtakuntaan jäi siis ilman kustantajaa. Ensimmäisellä kerralla tarjosin käsikirjoitusta kaikille kustantamoille, toisella kierroksella 2010-luvun vaihteessa lähetin sen vain isoimmille, ja aivan viime vuosina vain pienille ja keskisuurille kustantamoille.
Kustannusmaailma on muuttunut vuosien varrella suunnattomasti. Franzin ilmestyttyä kustantaja kierrätti minua ja monia muita kirjailijoita Hannu Salaman ja Uma Aaltosen kyljessä maakuntakiertueella hotellista toiseen. Nykyisin koko tapahtumaa ei ole enää olemassa. Toisaalta 1990-luvun lopulla ei vielä juurikaan ollut kirjamessuja, paitsi Turussa.
Omasta mielestäni Matka Maahisten valtakuntaan on kuitenkin sen verran antoisa seikkailu, että olisi ollut sääli, jos se olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi pöytälaatikkoon. Näin ollen lähdin kokeilemaan joukkorahoitusta.
Olen mukana KVAAK Kirja -yhteisössä, jonka tarkoituksena on julkaista merkittäviä käännössarjakuvia suomeksi, ja olemme pyöräyttäneet jo monta menestyksekästä joukkorahoituskampanjaa. Yksi niistä on käynnissä juuri tälläkin hetkellä .
Kun muotoilin Matka Maahisten valtakuntaan -joukkorahoituskampanjan tekstiä, en ollut edes varma aionko kokeilla koko joukkorahoitusta. Mutta kun teksti oli valmiina, myös hanke alkoi näyttää toteutuskelpoiselta. Lopulta löin ajankohdan lukkoon.
Joukkorahoituskampanjan kasaamisessa riittää pientä puuhaa. Valitsin muutaman oman piirrokseni ja maalaukseni vauhdittamaan kampanjaa, pakersin esittelyvideon ja panin kirjan ensimmäisen luvun näytille.
* *
Oman kuplan rikkominen
Tärkeintä joukkorahoituksessa on kampanjointi. Joukkorahoitusalustojen alkuaikoina itse kampanja toimi tuotteen mainoksena, mutta viimeistään nyt asia on toisin päin. Toinen yleinen harhaluulo on, että mitä pitempi kampanja, sitä enemmän rahaa. Ei. Kolme–neljä viikkoa riittää, sillä ihmiset ostavat yleensä ensimmäisinä ja viimeisinä päivinä riippumatta kampanjan pituudesta.
Matka Maahisten valtakuntaan -joukkorahoituskampanja lähtikin hyvin käyntiin. Pari tuttua tarttui heti originaalipiirroksiin, ja jos samaa tahtia olisi menty loppuun saakka, olisin kerännyt sievoisen summan.
Tiesin, että notkahdus on väistämätön. Tein ahkeraa markkinointia Facebookissa, LinkedInissä ja Instagramissa, kirjoittelin tilapäivityksiä Whatsappiin ja Telegramiin, ja pyysin ihmisiä jakamaan kampanjalinkkiä. En silti kyennyt murtamaan hiljaisten välipäivien kirousta. Mattimyöhäiset heräsivät vasta kampanjan viimeisenä viikonloppuna.
Vaikeinta kampanjassa oli oman kuplan rikkominen. Sosiaalinen media on upottanut meidät niin tiukasti omiin kupliimme, että emme ole halukkaita kurottamaan sen ulkopuolelle osallistumalla meille tuntemattoman henkilön järjestämään joukkorahoituskampanjaan.
Verkostoituminen on nykyajan ekstroverttien mielisana, ja se valitettavasti pätee myös joukkorahoitukseen. Kirjailijat harvoin ovat ekstroverttejä, sillä jos he olisivat, he eivät olisi ryhtyneet niin ikävystyttävän yksinäiseen työhön kuin kirjailija työ on.
Kaikki kampanjaan osallistuneet olivat omasta kuplastani tai sen liepeiltä. Yksikään tuiki tuntematon ei teokseen tarttunut, mikä on sääli itse teoksen kannalta, koska ainahan teoksen toivoo tavoittavan oman lukijakuntansa. Rahaa ei kertynyt aivan niin paljon kuin toivoin, ja jouduin laskemaan tavoitesummaa kahdesti kampanjan aikana, jotta se lopulta toteutui. Kerätty rahasumma on kuitenkin erinomainen pesämuna teoksen painatuskuluihin.
Kiitos kaikille, jotka osallistuivat Matka Maahisten valtakuntaan -teoksen joukkorahoituskampanjaan! Tätä kirjoittaessa teos on juuri lähetetty painoon.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyt on Kirsi Kunnaksen juhlavuosi – mikä hänen runoistaan kosketti sinua eniten? Jaa muisto kanssamme
KYSELY | Kulttuuritoimitus kokoaa Kirsi Kunnasta koskevia muistoja kirjailijan joulukuussa koittavan 100-vuotispäivän kunniaksi.
Lohikäärmeen tähdittämä kirjallisuusilta Metsossa voi olla jännittävämpi kuin Leijonien taistelu jäähallissa
KIRJALLISUUS | Salla Simukka kertoo, miltä tuntuu saada Finlandia-ehdokkuus, ja Anniina Mikama paljastaa, millä taktiikalla huimapäiset nuoret neidot käyvät tuhoa kylvävän lohikäärmeen kimppuun.
Mirjam Larinkari on Tampereen Poetry Slam -mestari
LAVARUNOUS | Larinkari pääsee edustamaan Tamperetta Poetry Slamin SM-kilpailun finaaliin Kuopioon. Finaali järjestetään 14. marraskuuta.
Kaunokirjallisuudenkin Finlandia-ehdokkaat julkaistu – näin Kulttuuritoimituksessa kirjoitettiin teoksista
KIRJALLISUUS | Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kilpailevat Anna-Kaari Hakkarainen, Helmi Kekkonen, Tommi Kinnunen, Kaj Korkea-aho, Hanna-Riikka Kuisma ja Pajtim Statovci.