Milla Keräsen Kuunkiroajissa seikkaillaan hurjassa 1700-luvun Skotlannissa

Asko Jaakonaho haastatteli Milla Kerästä. Kuva: Sari Harsu

Sari Harsu, teksti

Milla Keränen vieraili keskiviikkona (1.10.2025) tamperelaisen Lukulaari-antikvariaatin Lukunurkassa, missä keskusteltiin kirjailijan tuoreesta historiallisesta romaanista Kuunkiroajat (Avain, 2025). Se jatkaa romaanitrilogian ensimmäisen osan eli Kaarneen varjon (Avain, 2024) tarinaa. Osien tarinat kietoutuvat toisiinsa monin tavoin.
Kerästä haastatteli kirjailija Asko Jaakonaho.

1700-luvun Skotlantiin sijoittuva romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1763 ja edinburghilaiselta hautausmaalta, on käynnissä ruumiinryöstö. Trilogian ensimmäisestä osasta tuttu lääketieteen opiskelija Thomas Hope on päätynyt ansaitsemaan elantonsa ryöstelemällä ruumiita myytäväksi lääketieteen tarpeisiin. Kuunkiroajat-nimitystä on käytetty monenlaisista pimeydessä toimivista ihmisistä, esimerkiksi juuri ruumiinryöstäjistä, joiden puuhia kuun valo häiritsee.

Jotta lääketiede saattoi kehittyä, ajateltiin, että oli tarpeen tutkia ihmisruumista myös sisältä. Tähän tarkoitukseen tarvittiin ruumiita. Niitä ei kuitenkaan ollut laillisin keinoin saatavissa riittävästi.

Ruumiita ryöstivät usein juuri opiskelumateriaalia tarvitsevat lääketieteen opiskelijat, mutta heidän lisäkseen oli myös ammattimaisesti toimivia joukkioita. Tällaiseen porukkaan Thomaskin ajautuu.

Romaanissa on myös dekkarimaisia piirteitä. Niiden kautta Keränen halusi luoda tarinaan jännitettä.

– Ihan alussa ei ollut dekkarijuonta. Rakensin sen myöhemmin, kun mietin, että ruumiita tässä ainakin on – mitäs tästä voisi kehitellä?

Jakobiittejä ja valistusta

Teoksen toisessa aikatasossa ollaan vuodessa 1745. Eletään Skotlannin historiassa merkittävää jakobiittikapinan aikaa. Jakobiitit haluavat nostaa syrjäytetyn hallitsijasuvun takaisin valtaistuimelle. Taistelussa käy huonosti jakobiittien ja Skotlannin kannalta: rymittymä lyödään verisesti ja gaelin kieli, kiltit sekä säkkipillit kielletään.

Englannin ja Skotlannin unionista aletaan kuitenkin nopeasti hyötyä, ja Skotlannissa alkaa valistuksen aika. 1700-luvun puolestavälistä alkaen Edinburgh on valistuksen pääkaupunki ja merkittävä tieteen kaupunki. Kansa vaurastuu ja kouluttautuu nopeasti. Kolme neljästä skotlantilaisesta osasi jo tuolloin lukea.

Eletään ja toimitaan kuitenkin tieteen ja kansanuskon rajamailla.

– 1700-luvulla elettiin tieteen nousun aikaa, mutta moni uskoi haltioihin ja paholaisiin, Keränen sanoo.

Milla Keränen on kirjoittanut romaaniinsa mukaan myös oikeasti eläneitä historian henkilöitä. Yksi heistä on James Hutton, jota pidetään nykyaikaisen geologian pioneerina. Keränen kiinnostui Huttonista, koska tämä vaikutti henkilönä ristiriitaiselta ja epäsovinnaiselta.

Hallittu kokonaisuus

Milla Keränen vietti Skotlannissa aikaa ensimmäistä kertaa kirjoittaessaan siellä residenssissä toista romaaniaan. Jo silloin alkoi löytyä ideoita tähän trilogiaan. Kirjailija kiinnostui hautausmaalla näkemästään vartiotornista, joka oli aikanaan rakennettu ruumiinryöstäjien varalta.

Sittemmin Keränen on tehnyt useita matkoja Skotlantiin.

Kun hän alkoi luoda tarinaa, kävi jo alkuun selväksi, että se ei tule mahtumaan yhteen romaaniin.

– Tein synopsiksen koko trilogialle, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä osaa.

Kun tapahtumia, aikatasoja ja henkilöitä on paljon, voisi kuvitella kokonaisuuden koossa pitämisen olevan hankalaa. Miten se onnistuu?

– Olen suht järjestelmällinen kirjoittaja.

Kirjoittaessaan Keränen seuraa ja tarpeen mukaan muokkaa synopsista ja juonikaaviota. Apuna on myös aikajanoja ja lappuja vaatekaapin ovessa.

– Olen miettinyt tapahtumat päivän tarkkuudella. Se auttaa pitämään kokonaisuutta kasassa.

Kirjailija tiesi jo alussa, mitä kaikkea kokonaisuudessa tulee tapahtumaan.

– Halusin kuitenkin, että kirjat toimivat itsenäisinä osina.

Nyt on kolmas osa työn alla. Sekin sijoittuu Skotlantiin ja muodostaa jälleen yhden kehän tarinaan.

Lisätietoa Milla Keräsen kotisivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua