Kun Frenckellin aukiollakin oli Unionin bensis – kuvakirja 1980-luvun Tampereesta saa hieraisemaan silmiään

1980-luvun lasten maailmassa Pelle Hermanni oli päivän kohokohta. Kuva: Veikko Seppänen / Tampere-seuran arkisto

Matti Mörttinen, teksti

Viistokadun haikailu takaisin on ihan laimeaa lällyröintiä. Kunnon äijät voisivat perustaa kansanliikkeen Unionin huoltoaseman palauttamiseksi Frenckellin aukiolle.

80-luvun Tampere (Tampere-seura, 2023) on kirja, jonka kuvat saavat muutamaan kertaan lukijan hieraisemaan silmiään. Ai että tuossakin oli bensis? Pyynikintorilla Esso, ja Särkänniemen huvipuiston sisällä Kesoil.

Viime mainittu tosin on oikeasti harha. Särkässä nimittäin oli jonkinlainen lelu- eli kulissi-Kesoil siksi, että Keskon öljytuotejakeluyhtiö oli ostanut itsensä törmäilyautoradan sponsoriksi.

* *

Tampere-seura on julkaissut tähän mennessä komeat kuvateokset kaupungin elämästä 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Nyt sarja täydentyy kirjalla kultaisesta kasarista.

Kirjan tekstit kirjoittanut toimittaja Päivi Vasara on ollut juuri oikea henkilö urakkaan. Hän tuli Tampereelle Lappeenrannan kautta Savitaipaleelta syksyllä 1980 ja näki kaupungin isot muutokset junantuoman nuoren aikuisen tarkkuudella.

– Tulin opiskelemaan Tampereen yliopiston toimittajatutkintoa, jota ei enää ole olemassakaan, Kulttuuritoimituksestakin tuttu Vasara sanoo.

Päivi Vasara kertoo eläneensä vuoden 2023 kesän ”80-lukukuplassa”. Kuva: Hanna-Liisa Onnela

Paljon muutakin on lähtenyt ja uutta tuli tulvimalla tilalle, sillä 1980-luku oli muutosten vuosikymmen. Sen aikana rakennettiin muiden muassa Koskikeskus, Tampereen Työväen Teatterin uusi päärakennus ja pääkirjastotalo Metso.

Mutta henkinen muutoskin oli historiallinen. Nuoriso oppi vaikuttamaan kapinoimisen lisäksi. Katukuvaan tulivat punkkarit. Muun Suomen tavoin Mansekin sai ensimmäiset naispapit.

– Kyllä se oli vapautumisen aikaa. Se, oliko enemmän hyvää vai huonoa muutosta, on näkökulmakysymys. Nuorille aikuisille, kuten minä, 1980-luku oli hyvää aikaa. Meillä oli mahdollisuuksia ja uskoa tulevaisuuteen. Toki myös pelkoja vaikkapa maailmantilanteesta, mutta ne eivät toteutuneet, Päivi Vasara summaa.

* *

Muutos tulee kirjaan tutustuessa mieleen monella tavalla. Sen kuvitus on pääosin mustavalkoista, mikä on tämän päivän silmin katsottuna taas yksi ihmetyksen aihe. Se oli sitä myös kuvat eri arkistoista valinneelle Mikko Varekselle.

– Itselleni 1980-luku on mielikuvissa runsaiden värien aikaa, joten mustavalkokuvien määrä yllätti, hän kertoo.

Kuvatoimittaja Mikko Vareksen suosikki on kasarikirjan kanteen valikoitunut Reijo Hietasen otos.

Tarkemman tutkailun jälkeen lukija havaitsee myös sen, että kirjan paljon kertovat kuvat on otettu enimmäkseen julkisilla paikoilla ja usein avajaisista tai muista vähän tavallista juhlallisemmista tilaisuuksista. Kotien arkielämän ikuistamiseen hassattiin harvemmin kallista filmiä.

– Kirja koostuu pääasiassa ammattikuvaajien ja aktiivisten harrastajien kuvista, joten yksityiselämää löytyy vähemmän. Onneksi kaupungin arkea ja kadulla kulkijoita löytyy silti kiitettävä määrä, Vares valottaa.

– Kameroita oli vähän, koska se oli kallis esine ja kuvien teettäminen maksoi. Kuvia siis otettiin juhlapäivinä, jos silloinkaan. Ei silloin olisi voinut kuvitella tätä päivää, kun jokaisella on taskussaan jatkuvasti puhelin, jota ehkä enemmän käytetäänkin kuvien ottamiseen kuin puhelimessa puhumiseen, Päivi Vasara vahvistaa.

* *

Hän avaa kirjahankkeen toteutusta sanoen eläneensä viime kesän ”80-lukukuplassa”.

– Prosessi oli aikataulusyistä nopea. Minulla oli uskomattoman hyvä tuuri, sillä huolimatta ihmisten lomista ja muista kesämenoista sain heitä kiinni sutjakkaasti. Liki kaikki suostuivat.

– Kirjan teko nosti mieleen myös muistoja. 1980-luvulla asuin pitkään Sinisessä talossa. Sitä ei voi ohittaa, kun palaan 1980-lukuun. Sininen talo on viralliselta nimeltään Otavallanhovi. Siis se Otavalankadun ja Tuomiokirkonkadun kulmassa ollut sädesienitalo, joka piti purkaa. Sitäkään ei siis enää ole olemassa.

– Paljon hauskoja hetkiä Sinisessä talossa vietettiin, ehkä silloisten naapurien mielestä turhankin hauskoja.

Päivi Vasaran suosikkikuva kertoo juppikulttuurin aamunkoitosta. Pöydässä Pauli Mustajärvi (vas.) ja Jussi Aaltonen veljineen. Kuva: Jussi Aaltosen kotialbumi

Vasara toivoo, että teoksesta välittyy muistojen lisäksi se, että kirjaa oli hauska tehdä.

– Meillä oli hyvä tiimi sitä tekemässä. Vain sitä tuskailin, että naisnäkökulma jäi kapeaksi. Ei sille oikein voinut mitään. Ei historiaa voi uusiksi kirjoittaa. Se vain oli niin, että pelkkiä miehiä oli joka paikassa.

Kirjatyöryhmän keskeiset jäsenet olivat Vasaran ja Vareksen lisäksi taittaja, Kulttuuritoimituksen päätoimittaja Marita Salonen, tuottaja Hanna-Liisa Onnela ja assistentti Eija Borg.

* *

Toki kirjasta nousee esille myös vahvoja naisvaikuttajia, kuten ravintoloitsija Saara Sinivuori tai muusikot Tiina ”Toni” Lähteenmäki ja Kirsi ”Kikka” Viilonen. Vuonna 1986 Tampereelle apulaiskaupunginjohtajaksi tullut Kaarina Suonio myös vilahtaa ainakin parissa valokuvassa.

Mutta aivan varmasti miesten ylivallan hiipuminen näkyy viimeistään sitten, kun ilmestyy kuvakirja 1990-luvun Tampereesta. Ja siinä todennäköisesti myös värikuvat ohittavat määrässä lopullisesti nostalgiset ja parhaimmillaan aivan huippuhienot mustavalko-otokset.

Tampere-Seuran uusi kirja 80-luvun Tampere on tehty yhteistyössä Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelujen kanssa.

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua