Kalle koputtaa nokallaan päälakea ja nappaa mukaansa kiiltävän veitsen – satukirja kertoo variksen tarinan suomeksi ja karjalaksi

Kalle viihtyy lehmän selässä. Kuvat: KSS, kuvitus: Marie-Therese Olenius-Noopila

Sirpa Pääkkönen, teksti

Jorma Salonen, Tuomo Kondie & Marie-Therese Olenius-Noopila: Kalle-varoin starinoi – Kalle-variksen tarinoita. KSS, 2021.

Karjalan kieli on suomen lähin sukukieli ja ei-alueellinen vähemmistökieli. Nykyään karjalan kieltä puhutaan Suomessa ja Venäjällä, mutta kieli on uhanalainen. Karjalan kielimuotojen puhujia on alle 100 000. Suomessa karjalaa puhuu arviolta 11 000 ihmistä ja sitä ymmärtää 20 000 ihmistä.

Karjalan Sivistysseura on nyt julkaissut kaksikielisen lastenkirjan Kalle-varoin starinoi – Kalle-variksen tarinoita (KSS, 2021), jossa sama tarina julkaistaan suomeksi ja livvinkarjalaksi. Jos puhuu hieman venäjää, karjalaa osaamaton saa jonkin verran selvää karjalankielisestä tekstistä. Luettunakin kieli vaikuttaa sointuisalta ja kauniilta. Karjalais-suomalaisille perheille kirja on varmasti mukavaa iltalukemista, kun lapselle voi lukea saman tarinan kahdella eri kielellä.

Jorma Salosen kirjoittama satukirja perustuu tositapahtumineen. Lapset löytävät orvoksi jääneen variksenpoikasen. He rakentavat Kalle-varikselle häkin ja ruokkivat linnunpoikasta. Varis kiintyy ihmisiin ja alkaa seurata heidän puuhiaan. Varis huomaa, että nokka on kätevä väline, jolla voi rummuttaa peltiämpäriä tai koputella ihmisten päälakia, kun se haluaa tehdä tuttavuutta. Pöydästä Kalle nappaa sokerinpalan. Arvokas ryöstösaalis on kiiltävä veitsi, jonka Kalle piilottaa lehmän sontakasaan ja lentää iloisesti raakkuen tiehensä.

Kalle-variksen tarinoita on leppoisaa luettavaa, joka kertoo elämästä maalaistalossa ennen vanhaan. Se vie aikaan, jolloin lasten elämässä ei ollut paljon järjestettyä ohjelmaa tai leluja. Ohjelmaa ja kepposia järjestää hauska pieni varis. Kirjan on kuvittanut Marie-Therese Olenius-Noopila.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua