Järkälemäinen elämäkerta tulossa suurten ristiriitojen Maiju Lassilasta – kuva kirjailijan viime hetkistä täydentyy

Marko A. Hautalalta on ensi vuoden kesäksi tulossa mittava elämäkerta ALGOTH, jossa käydään läpi uusin tutkimustuloksin kirjailijanimi Maiju Lassilan vaiheita. Kuva: Warelia

Aikaisin aamulla toukokuun loppupuolella 1918 pyssymiehet veivät Algot Untolan Sörnäisten kuritushuoneesta Helsingin Eteläsatamaan. Rannassa oli asepukuisia rakuunoita ja miehiä siviilivaatteissa, muutamalla valkoinen nauha käsivarressa. Paikalla oli muitakin sotilas- ja siviiliviranomaisia matkalla joko Suomenlinnaan tai Santahaminaan.

Untola liittyi seisoskelemaan joukkoon, joka ohjattiin Kaksikymmentä-nimiseen alukseen.

Edessä ei ollut huviristeily. Matka päättyisi hyvin nopeasti, Untolalle – paremmin tunnettu hauskuttaja Maiju Lassilana – vielä nopeammin kuin muille. Nyt saadaan lisäpontta siihen, että Untolaa ei työnnetty laidan yli, vaan hän otti viime tingassa kohtalon omiin käsiinsä hyppäämällä mereen. Untola ei halunnut joutua teloituskomppanian eteen.

* *

Marko A. Hautala kirjoitti kymmenen vuotta sitten väitöskirjan Untolasta ja on syventänyt aihetta siitä lähtien. Ensi vuoden Vanhan kirjallisuuden päivillä heinäkuun alussa Sastamalassa kustannustalo Warelia julkistaa Hautalan kirjoittaman elämäkerran ALGOTH. Luvassa on yksityiskohtaista tietoa Untolan vaiheista, kuten hänen viimeisistä hetkistään hinaajalla 21.5.1918.

Ensi vuonna Hautala täyttää 50 vuotta, ikä, joka jäi Untolalta puolen vuoden päähän. Elämäkerran sivuluku menee toiselle tuhannelle, niin kuin Untolan ensimmäinen teos, Irmari Rantamalan nimellä Porissa kirjoittama sekava, sepitteellinen elämäkertaromaani Harhama ja heti sen perään myös kolossaalinen Martva. Jos päättyi Untolan mainen matka surkeasti, ei se hyvin alkanutkaan. Romaaniparin rusikoi moni aikalainen Eino Leinoa myöten.

Tähänastiset tutkimukset ovat ohittaneet vuonna 1919 julkaistun kirjasen Porvarillinen hirmuvalta Suomessa. Nyt huomiotta jäänyt teos noteerataan. Siinä on luotettavaksi osoittautuva, varhaisin silminnäkijätodistaja sille tapahtumasarjalle, jonka seurauksena Untola menehtyi. Armonaikaa ei tosin tullut paljon, sillä hinaaja kuskasi häntä ja kymmenkunta muuta ammuttaviksi Santahaminaan. Kirjailijan viimeisistä minuuteista aluksella on aikaisemmin esitetty useita, hiukan toisistaan poikkeavia versioita. Muutakin täydennettyä tutkimustietoa Hautalalta on Lassila-palapeliin odotettavissa, ja onhan kyse dokumentoidusta jättiteoksesta, jota on odotettu.

Koska elämäkerran julkistamiseen on vielä runsas vuosi aikaa, valppailla tietäjillä on halutessaan mahdollisuus olla Hautalalle avuksi. Tilaisuus on harvinainen mutta myös haastava, sillä Hautala on siilannut tiedonjyviä jo neljännesvuosisadan. Kaikkea voi kuitenkin sattua, etenkin Untolan tapauksessa!

* *

Huonon kirjallisen alun ja onnettoman lopun saanut Untola tunnetaan hyvin Maiju Lassilana, mutta kirjailijanimen takana piillyt ristiriitainen ihminen heikommin. Tulitikkuja lainaamassa ja lukuisat naimapuuhat kesäisillä näyttämöillä ovat luoneet mielikuvan letkeästä naurattajasta, jonka elämänkin saattoi kuvitella yhtä lokoisaksi ja harmittomaksi.

Ainakin karuimmillaan se oli siitä kaukana. Valoisia vuosia epäilemättä oli, olihan alun perin hyväpäinen poika kansakoulunopettajana muutamallakin pikkupaikkakunnalla. Mutta johkaannuttuaan Pietariin toimen mies ryhtyi halkobisnekseen, kihlasi varakkaan venäläisen perheen tyttären – poistuakseen omista häistään jälkiä jättämättä. Sitä ennen hän oli vehkeillyt vallankumousta valmistelleitten sosialistien joukoissa.

Suomessa Untola oli vanhoillisten lehtien palveluksessa ja oikeistopuolueen vaaliagitaattorina, kunnes pää kääntyi jyrkästi toisen suuntaan. Kansan suussa elää myös tieto siitä, miten Untolan naisystävä, leskirouva Olga Jasinski heitti happoa Lassilan sukukalleuksille. Hirmuisen tapauksen syynä oli mustasukkaisuus, mutta niin vain tapauksesta kärsi nahoissaan kovan onnen soturi Untola, vaikka kumppania vaihtanut oli Olga. Varsinkin Porissa tiedetään, että piirilääkäri Nortamo paranteli Satakunta-lehden päätoimittajaksi tullutta Untolaa, joka Olgan käsittelyn jäljiltä saapui rautatieasemalle erittäin huonossa kunnossa.

* *

Maiju Lassila on kirjallisuutemme merkittävimpiä ja merkillisimpiä hahmoja. Hän aloitti tuotantonsa Harhamalla ja Martvalla, joiden jälkeen tyyli vaihtui aivan toiseksi. Hersyvät kansankuvaukset ja parodiat seurasivat toinen toistaan. Niiden rinnalla hän käsitteli J.I. Vatasena kovia kokenutta kansaa. Runsaan tuotantonsa Lassila polkaisi käsittämättömällä vimmalla muutamassa vuodessa aivan kuin olisi tiennyt, että aika loppuu pian.

Algoth Untola oli sananmukaisesti nimekäs mies. Alun perin hän oli Algoth Tietäväinen, sittemmin Untola. Lopulta hän Työmies-lehteen palattuaan kirjoitti kumouksellisilla kiihotuskirjoituksilla taas Irmari Rantamalana. Mutta jo ennen pseudonyymiään Maiju Lassila hän oli kirjoittanut lukuisilla nimimerkeillä lehtiin päivänpolitiikasta ja yhteiskunnallisista aiheista. Työmies-lehdessä kannat kovenivat, mikä johti murhenäytelmään Helsingin edustalla.

Lue katkelma

Tästä linkistä pääset lukemaan ALGOTH-kirjasta katkelman, joka käsittelee Untolan lyhyeksi jäänyttä merimatkaa.

Risto Ojanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua