Jalmari Finne oli monen toimen mies ja elämä oli hänelle seikkailua – syntymästä nyt 150 vuotta

Jalmari Finne Helsingin-kodissaan vuonna 1914. Kuva: Kangasala-Seura

Päivi Vasara, teksti

Juttua Jalmari Finnestä tehdään luonnollisesti Kangasalla, jossa hän syntyi 11.8.1874. Ei Finneä ole muuallakaan unohdettu, mutta Kangasalla häntä muistetaan erityisesti.

Juttukaverinani on vastaava crossmediatuottaja Heikki Mäenpää, jonka Finne-innostus alkoi noin 40 vuotta sitten, kun hän oli asunut Kangasalla muutaman vuoden.

Heikki Mäenpäällä oli ilo tutustua Kangasalan Lepokotia pitäneisiin Adlerin sisaruksiin. Finne oli aikanaan Lepokodin vakioasiakas. Mäenpää oli myös käynnistämässä hanketta Lepokodin saamiseksi kulttuurikäyttöön. Sehän toteutuikin. Lepokodilla pidetään esimerkiksi kirjakahvilaa.

Vapaasti saatavilla

Jotta muillakin olisi mahdollisuus tutustua Jalmari Finnen ihmeellisen maailmaan, on Heikki Mäenpää tuotantoryhmineen ja yhteistyötahoineen toimittanut ja tuottanut verkkoon ”Jalmari Finnen ihmeellinen maailma” -aineistopankin. Samannimiseen kokonaisteokseen kuuluvat sisällöt ovat vapaasti saatavissa verkossa. Artikkelin lopusta löytyy linkki tähän aineistopankkiin.

– Kymmenen vuotta sitten, kun oli Finnen 140-vuotisjuhlavuosi, toteutimme ”Moniosaaja Jalmari Finne” -näyttelypilotin, mutta verkko ei toiminut silloin näin notkeasti eivätkä materiaalit olleet sen vuoksi näin hyvin saavutettavissa, kertoo Heikki Mäenpää.

Yksi sivuston tuottamisen motiivi on tarjota oikeaa tietoa saavutettavalla tavalla.

Jalmari Finne nuorukaisena, 30-vuotiaana teatterijohtajana ja Helsingin Normaalikoulun luokkakuvassa. Kuvat: Kangasala-Seura

Käyttöön tarkoitettu

Jalmari Finnen Ihmeellinen maailma -sivusto tarjoaa tietoa Finnestä ja Kangasalasta, elämänvaiheista, urasta ja tuotannosta, hänen roolistaan sukututkimuksen edistäjänä, kirjaston ja lisätietoja. Aineistopankki on helppokäyttöinen ja se täydentyy koko ajan, kun käy ilmi uusia tietoja.

Se on tarkoitettu käytettäväksi. Mahdollisia ovat muun muassa oppimateriaaleiksi, suomalaisen kulttuurihistorian eri-ikäisille ystäville ja lähteiksi tekoälyn hyödyntämisessä oppimisessa sekä opetuksessa.

Kangasalan pääkirjaston Laine-näyttelytilassa jatkuu vuoden loppuun asti kehittyvä Jalmari Finnen ihmeellinen maailma -pop-up-näyttely, jossa on nähtävillä kuvia, tekstejä ja videoita. Lisäksi vitriineistä löytyy Jalmari Finnen henkilökohtaista esineistöä Kangasala-Seuran arkistoista sekä Kangasalan kirjaston kotiseutukokoelmasta. Näyttely johdattaa tutkimaan aikansa kulttuurivaikuttajan ja edellä kävijän laajaa elämäntyötä.

Näyttelyn on toteuttanut Harjula Production -tuotantotalo yhteistyössä Kangasalan kirjaston ja Kangasala-Seuran kanssa. Tuotannon julkaisemisen on mahdollistunut Jalmari Finnen säätiön tuella.

Jalmari Finne vapahtajana Viipurin maaseututeatterin näytelmässä Laupias samarialainen ja paholaisena näytelmässä Pirun kirkko. Kuvat: Tampereen kaupunginarkiston kokoelma

Jalmari Finne ruokkimassa kanoja Luopioisissa. Kuva: Kangasala-Seura

Finneä joka puolella

Kangasala-Seuralla on arkistoissaan Finnen esineistöä. Seudulla ei voi olla törmäämättä Finnen nimeen. Finne on haudattu kirkon viereiseen hautausmaahan, jonne näkee Kangasala-talosta.

– Kangasalla elää Finne-historian ympäröimänä. Hän syntyi ja kasvoi täällä. Finne oli 11-vuotias, kun perhe muutti Helsinkiin. Se oli ankea vaihe, koska syynä oli isän kaupan konkurssi. Meni 30 vuotta kunnes Finne palasi Kangasalle työskentelemään.

– Finnen kiinnostavuus on hänen monipuolisuutensa ja laaja-alaisuutensa, Mäenpää sanoo.

Finne kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä Kaarina Maununtytär vuonna 1899.

Historiasta kiinnostuneena ihmisenä Finne auttoi myöhemmin Liuksialan kartanon isäntää Jalmari Meurmania selvittämään, missä on sijainnut Kangasalan ensimmäinen kirkko. Liuksialan vanhan tuulimyllyn alta löytyi osia pääkalloista ja rakennuskiviä. Muinaistieteellinen seura (nykyinen museovirasto) vahvisti, että paikalla on ollut aikaisemmin kirkko ja perimätiedon mukaan jo sitä ennen rauta-ajan pakanallinen kalmisto.

Finnen mukaan on nimetty Kangasalla teitä ja aukioita. Voi olla, että Kirkkoharjun koulun nimi muuttuu Jalmari Finnen kouluksi, ainakin tätä on ehdotettu.

Jalmari Finne äitinsä kanssa ja Suomen kuvalehden kannessa vuonna 1934. Kuvat: Kangasala-Seura

Teki vaikka mitä

Jalmari Finnen laaja-alaisuus on hämmästyttävää. Hän oli muun muassa teatterinjohtaja ja aikansa pätkätyöläinen, kirjoittaja, suomentaja, sukututkija, oopperan pelastaja ja teatterivuosiensa jälkeen jälleen vapaa kirjoittaja ja tutkija.

– Yksi hänen uransa tunnetuimmista asioista on nykypäivänä sukututkimus. Yliopisto-opintoja hänellä oli vuoden verran, eikä hän valmistunut. Tästä huolimatta hän kehitti tutkimus- ja työmenetelmiä. Niin kuin suomalainen tekee eli tekemällä oppien oppiin. Finne käynnisti Suomen asutuksen yleisluettelon tuotannon, kertoo Heikki Mäenpää.

Suomen asutuksen yleisluettelo on digitoitu ja julkaistu verkossa vuonna 2010, ja sitä käyttävät tänä päivänä kymmenet tuhannet sukututkijat.

Kolmekymmentä vuotta sitten olisi sanottu, että Finnen saavutus oli lastenkirjallisuus, Kiljusen herrasväen seikkailut, mutta enää tätä osaa tuotannosta ei juuri kukaan muista. Minä kyllä muistan, näitä kirjoja oli mummolan vintillä.

1900-luvun alussa Finne oli vieraana Oeschin perheen meijeritilalla Värtsilässä. Perheen pojat olivat esikuvia Kiljusten Mökölle ja Lurulle.

Laajat verkostot

Nykypäivänä voi sanoa, että Jalmari Finne oli tehokas verkostoituja. Jo kouluaikoina hän tutustui Helsingin seurapiireihin. Yhteistyötahoja oli muun muassa säveltäjä Erkki Melartin. Melartin opetti Finnen lukemaan nuottipartituureja. Kymmenen kesää Liuksialan kartanon kesävieraana auttoivat paluussa Kangasalle.

21-vuotiaana Finne pääsee teatterinjohtaja Kaarlo Bergbomin avustajaksi Suomalaiseen teatteriin. Ura etenee. Finne alkaa kirjoittaa myös teatteriarvosteluja, joiden leikekirjoja löytyy Kangasalan kirjaston kotiseutukokoelmasta.

Finne tekee yhteistyötä ja tilaa muun muassa Jean Sibeliukselta musiikkia näytelmätuotantoihinsa. Hän ehdottaa Suomalaisen teatterin nimen muutosta Kansallisteatteriksi.

Näyttelijöiden kanssa tulee riitaa ja Finne päättää jättää Helsingin. Viipurilainen kauppias ja taiteentukija Juho Lallukka palkkaa Finnen Viipuriin maaseututeatterin johtajaksi. Viipurista Finne palaa myöhemmin Helsinkiin ja alkaa päätoimiseksi vapaaksi kirjailijaksi.

Jalmari Finne teatterin narikassa. Kuva: Kangasala-Seura

Jalmari Finne Kangasalan Lepokodissa 1930-luvulla. Kuva: Kangasala-Seura

Peto konekirjoittajaksi

Vuonna 1909 Finne alkaa käyttää kirjoituskonetta työssään. Koska hän osasi soittaa pianoa, hän kehitti soittamista muistuttavan kirjoitustavan, eikä hänen ollut pakko katsoa näppäimiä ja oli näin todella nopea kirjoittaja. Parhaimpina aikoina tahti oli 10 000 lyöntiä tunnissa, joka vastaa kymmentä painettua sivua. Juhani Aho oli ensimmäinen kirjoituskonetta työssään käyttänyt suomalainen kirjailija.

Finne uudisti tyylillään perinteistä suomalaista lastenkirjallisuutta. Vuonna 1914 julkaistaan ensimmäinen kirja Kiljusen herrasväestä.

Jalmari Finnen ihmeellinen maailma -sivustolla on nähtävillä myös mykkäfilmi vuodelta 1921, Kiljusen pojat koulussa. Oikein hauska. Heikki Mäenpään suunnitelmissa on säveltää tämä filmi.

Kirjallista monipuolisuutta Finne osoitti tekemällä rikoskirjallisuutta, näytelmiä sekä lapsille että aikuisille, romaaneja, novellikokoelmia, pamfletteja, historiallisia tutkielmia ja esitelmiä, oopperalibrettoja, laulutekstejä ja sanomalehtiartikkeleja. Näytelmistä suuren suosion saavuttaa Pitkäjärveläiset, josta on tehty myös elokuva.

Hämäläisyys oli arvo

Keskustelun lomassa kuuntelemme Finnen sanoittaman Häme-laulun, josta on tehty konserttitaltiointi Kangasalan kirkossa 13.5.1990. Tästä pääsemme aihepiiriin, miten Finne arvosti hämäläisyyttä.

Ensin Finne alkoi kartoittaa Kangasalan ja Oriveden väestöhistoriaa, sitten Hämeen ja lopulta koko Suomen.

Heikki Mäenpää kertoo hauskan tarinan siitä, kuinka Finne oli aikanaan tapahtumatuottaja. Vuonna 1925 hän suunnitteli hämäläiset sukujuhlat. Ne pidettiin Luopioisten Aitoon Haapamäen rusthollitilalla. Isäntänä oli K. L. Vehoniemi ja vieraita oli peräti lähes 2 000. Juhlista on mykkäelokuva, jossa kuunnellaan Finnen juhlapuhetta ja ruokaillaan ja lisäksi on taltioitu maatilan arkea. Tämä elokuva löytyy Finne-sivustolta.

Toinen hauska tarina liittyy Hämeensillan patsaisiin. Ne lahjoitti Rafael Haarla. Tämä pyysi aiheita patsaiksi Jalmari Finneltä. Patsaiden luonnoksia katseltaessa Finne totesi, että nuo ovat apinoita ja gorilloita, ei ollenkaan hämäläisiä. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen uskoi häntä, ja nyt kuljemme Hämeensillalla Jalmari Finnen ajatusten lävitse.

Jalmari Finnen kuolinilmoitus ja muistokivi. Kuva: Kangasala-Seura

Polkuja tarjolla

Jalmari Finne -asiantuntijoita on paljon. Tiedon äärelle johtaa monia polkuja, esimerkiksi Ylen sisällöissä on häntä koskevaa aineistoa.

Finnen elämästä ja töistä kertovat kattavasti kolme avainteosta: Hannu Syväojan Jalmari Finne – oudokki suomalaisessa kulttuurielämässä (2023), Unto Kanervan Jalmari Finne – Työn ja mielikuvituksen mies (1974) ja postuumisti julkaistu muistelmateos Jalmari Finnen ihmeellinen seikkailu (1939).

Jalmari Finnen elämäntyötä jatkaa vuonna 1940 perustettu Jalmari Finnen säätiö.

Jalmari Finnen Ihmeellinen maailma -sivuston ansio on se, että tietoa on nyt kootusti ja helposti saatavilla. Eikä sekään ole huono asia, että sivustoa päivitetään sitä mukaa kun uusia tiedonpalasia löytyy.

Jalmari Finnen ihmeellinen maailma -näyttely Kangasalan pääkirjastossa 31.12.2024 asti. Jalmari Finnen ihmeellinen maailma -sivusto osoitteessa bit.ly/jalmarifinne150.

* *

Finnen suusta

”Istu lukija, viereeni ja kuuntele kertomustani tavallisesta elämästä, joka eroaa siinä suhteessa muista, että se ei ole tuntenut kahleita.”

”Ikä ei määrää vanhenemistamme, vaan se, millä tavalla suhtaudumme meitä ympäröiviin ilmiöihin.”

”Ennen neljättäkymmenettä viidettä ikävuottani olen Suomalaisen teatterin johtajana, olen luonut itselleni nimen kirjailijana ja perustanut uudelleen suomalaisen oopperan.”

”Jos kirjailija tuntee itsensä liian tärkeäksi, niin hän kyllä parantuu siitä menemällä suureen kirjakauppaan.”

”Pysyvää kunniaa emme me ihmiset voi toisillemme antaa, ainoa kestävä kunnia on se, joka tulee meille suorittamamme työn kautta.”

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua