Hanna-Liisa Onnela. Kuva: Anitta Vuorisola

Päivi Vasara, teksti
Anitta Vuorisola, kuvat

Tampere-Seuran kotipaikassa Raatihuoneen kivijalassa Kauppakatu 1:ssä on helatorstaiviikolla ovi käynyt kahteen suuntaan. Pitkän uran kotiseututyössä tehnyt Heidi Martikainen lähti lomalaitumille ja sitä kautta eläkkeelle. Sisään asteli Hanna-Liisa Onnela. Tosin hän on ollut jo perehtymässä uuteen työhönsä toukokuun alusta asti.

Voi sanoa, että Heidin ja Hanna-Liisan valtikan vaihdossa jotkin asiat eivät muutu. Heidi Martikaisella on pistämätön huumorintaju, eikä Hanna-Liisakaan jää sanattomaksi, vaan huumorin kukka kukkii. Yhteistä molemmille on innostus ja kyky tarkastella asioita uusista näkökulmista.

Heidillä on ollut hyviä ideoita, ja ne hän on myös pistänyt toimeksi. Hän on kustantanut Tampere-Seuran toiminnanjohtajana 101 Tampere-aiheista kirjaa – se on valtakunnankin mittapuulla paljon. Hän on myös koonnut 2–3 kuvateosta.

Hanna-Liisa Onnelalla on jo työn alla mittava teos, mutta se etenee laatu edellä, eikä sen kanssa pidetä kiirettä.

Tammerkoski-lehteä Heidi Martikainen tuotti kolmisen vuotta. Seuraavaksi Hanna-Liisa ryhtyy leikkaamaan, liimaamaan, leipomaan ja ilahtumaan lehden teosta. Tammerkoski-lehti on Suomen vanhin kotiseutulehti ja se on ilmestynyt vuodesta 1938.

Tampere-seuran toimenkuvaan kuuluu myös ylläpitää mittavaa kuva-arkistoa, jossa on 20 000 kuvaa.

Heidi Martikainen suuntaa ensin kesälomalaitumille ja sitä myöten eläkkeelle. Kuva: Anitta Vuorisola

Heidi vie mennessään

Fyysisiä esineitä Heidi Martikainen ei aio viedä lainkaan mukanaan eläkepäivien ratoksi – paitsi 34 pöytäkalenteria.

– Niitä lueskellessa voin muistella, mitä kaikkea hauskaa on tapahtunut vuosien varrella. On ollut kivaa. Monta kertaa on laulettu, tanssittu ja syöty hyvin.

Heidi heittää, että pöytäkalentereita voi tarvita myös, kun hän kirjoittaa muistelmiaan. En ole ihan varma, onko hän tosissaan.

– Yhden periaatteen vien mennessäni, enkä sitä ikinä palauta. Se on sanonta: ei täällä ennenkään ole näin tehty. Sen vien mukanani, jottei se lause pääse suusta lipsahtamaan.

Hanna-Liisa Onnelalla riittää työmaata myös siinä, miten tamperelaiset löytävät Tampere-Seuran kivijalkakauppaan, koska moni ei siitä tiedä. Kuva: Anitta Vuorisola

Mitä Hanna-Liisa tuo tullessaan

Hanna-Liisa Onnela tuo Raatihuoneen kivijalkaan omaa innostumistaan, energiaansa ja uteliaisuutta.

– Kävin tutustumassa Tampere-Seuran omistamaan asuntoon. Se on sadan neliön kaksio Hatanpään valtatiellä Triumph-mainoksen talossa. Koska avaimia oli nippu, menin pesutupaan. Siellä askareissa ollut nainen pyysi minut kotiinsa, ja kävin vielä hänen äitinsäkin asunnossa samassa talossa.

Hanna-Liisan maailmaan kaikki ihmiset ovat tervetulleita, koska heiltä voi saada ideoita, joita ei itse hoksaa.

– Minulla on ollut hyvä perehdyttämisjakso Tampere-Seuraan. On kerrottu avuliaasti asioita, mutta ei liikaa. Heidi sanoikin antavansa minun epäonnistua ihan yksin. Heidin ura oli 34 vuotta ja hänellä on ollut hienot verkostot. Minunkin verkostoni on laaja, mutta erilainen, koska tulen kaupan alalta. Olen ollut mukana muun muassa Koskikeskuksen ja Ratinan markkinointitiimeissä.

Hänen mielestään on väärin ajatella, ettei aatteen paloon saa liittyä rahaa.

– Kaupan taustan ja esimiestyön vuoksi ajattelen, että ne voivat mahtua samaan lauseeseen. Kyllä se on edellytys, että pitää olla rahaa, jotta voi levittää kotiseututyön autuutta. Kun olin töissä kirjakaupassa, näin miten asiakkaat arvioivat kirjan hintaa sen paksuuden ja painavuuden perusteella.

Tampere-Seura hankkii tuloja toimintaansa myymällä kivijalkakaupassaan kaikenlaista Tampere-aiheista esineistöä, alkaen mukeista ja tiskiräteistä kustantamiinsa kirjoihin.

Heidi Martikaisen eläkepäivien suunnitelmiin kuuluu lakanoiden mankelointi, huonekalujen verhoilu ja kaikenlaiset askareet, jotka kuuluvat ”talollisen” elämänpiiriin. Kuva: Anitta Vuorisola

Mitä Heidi tekee eläkepäivillä

Heidi Martikainen suunnittelee uudeksi tittelikseen ”talollisen”, koska siinä on aktiivinen ote elämään. Koti järven rannalla suo mahdollisuuden puutarhatöihin ja maiseman ihailuun, kodin laittoon, maalailuun, verhoiluun ja sen sellaiseen. Yllättävä tieto on se, että Heidi on hankkinut mankelin, jotta voi laittaa liinavaatteet ojennukseen. Jatkossakin häntä nähdään erilaisissa kulttuuririennoissa.

Tampere-Seuran tehtävä on tallentaa ja välittää kaupungin historiaa. Tavat ovat moninaiset.

Kaupunki muuttuu. Sekä Tampere-Seuran entiselle että nykyiselle luotsaajalle Rantatunneli, ratikka, Tornihotelli ja Tampere-areena ovat positiivisia asioita. Niinhän sitä aikoinaan vastustettiin kynsin hampain Näsinneulaakin, mutta ei sitä kukaan nyt antaisi pois. Kenties kehityskulku menee samoja latuja, ja viiden vuoden päästä kukaan ei antaisi tornitaloja pois.

– Ymmärrän mielipahan siitä, jos koetaan, että uuden tilalta on purettu pois jotain hienoa vanhaa. Minua ei harmita nähdä rinnakkain uutta ja vanhaa, koska ne eivät ole ristiriidassa. Jugendtalot ja tiilimahtavuudet toki säilykööt. Minusta näkymä ortodoksikirkosta ja Tornihotellista on makea. Ajattelen näin, että uusi talo on vanhan talon lapsenlapsi, Hanna-Liisa Onnela sanoo.

Hanna-Liisa Onnela jatkaa Tampere-aiheisten kirjojen kustantamista. Kuva: Anitta Vuorisola

Hanna-Liisa imi kotiseututyön lapsena

Hanna-Liisa Onnela tutustui Tampere-Seuran toimintaan kirjakauppa-aikana, koska hän osti myyntiin seuran kustantamia teoksia. Hanna-Liisa on Oulussa syntynyt. Tätä on joku ihmetellyt: kuinka oululaistaustalla voi tehdä Tampereen eteen töitä?

– Heille olen vastannut, että Tampere on ominut aina muualta tulleita tamperelaisiksi. Eivät Väinö Linna, Bertel Strömmer, Georg Schreck, Kirsi Kunnas, Jaakko Syrjä tai Kalle Päätalo ole olleet alun perin tamperelaisia, mutta hyvin heidät on tänne otettu.

– Koen olevani tamperelainen. Tampere on minulle sydänpaikkakunta.

Kotiseututyöhön Hanna-Liisa sai vihkimyksen jo lapsena, sillä hänen isänsä Samuli Onnela oli maakunta-arkiston johtaja ja Kotiseutuliiton valtuustossa. Hän oli historioitsija, ja kiinnostus historiaan on siirtynyt tyttärelle.

– Olen nähnyt kotiseututyötä. Heidi sanoi, että minun ylleni on siroteltu kotiseututyön tomusokeria jo lapsena. Tampere-verkostoja on syntynyt aikaisemmissa elämänvaiheissa esimerkiksi messuilla mukana olosta sekä osallistumisesta Tampere tunnetuksi-, läntisen keskustan kehittämis- ja Viiden tähden Tampere -hankkeisiin.

Toiminnanjohtajan paikasta Hanna-Liisalle vinkkasi Heidi.

Tampere-seuran palkkalistoilla on toiminnanjohtajan lisäksi Eija Borg, joka hoitaa kauppaa. Apuna on talkoolaisia. Hanna-Liisa on pyytänyt talkoojoukkoihin mukaan entisen työkaverinsa Marja Keskisen.

Organisaatiorakenteessa on edustajisto, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, ja hallitus, joka kokoontuu kerran kuukaudessa paitsi ei kesällä. Hanna-Liisan esimies on hallituksen puheenjohtaja.

* *

Hanna-Liisa Onnela

• Syntynyt vuonna 1967 Oulussa.
• Perheeseen kuuluu mies, lapsi, koira ja kaneja.
• Koulutukseltaan filosofian maisteri alana kirjallisuuden tutkimus. Opiskellut Turussa ja Tampereella.
• Muuttanut Tampereelle vuonna 2000, asunut muun muassa Kalevassa.
• Tampere-seuran toiminnanjohtajaksi 2.5.2022.
• Kulttuuritoimituksen taustalla vaikuttava Kulttuurin perikunta ry:n puheenjohtaja. Mukana Kaupungin Valot -yhdistyksen hallituksessa.

Heidi Martikainen

• Syntynyt vuonna 1958 Tampereella.
• Naimisissa Antin kanssa vuodesta 1980. Kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
• Koulutukseltaan yo-merkonomi ja kulttuurituottaja AMK.
• Tampere-seuran toiminnanjohtajaksi 1.8.1988
• Tammerkoski-lehden tuottaja 2020–3/2022.
• Huomionosoituksia: Tampereen kaupungin 1. luokan kultainen ansiomitali (2004). Kukkaispormestari (2016). Valtakunnallinen kotiseututyön ansiomitali (2018).

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua