Kuva: Emil Bobyrev
VALOKUVATAIDE | Emil Bobyrev pitää maisemakuvausta tärkeänä, mutta ei osaa selittää, miksi näin on. Katsojalle hänen metsäkuvansa ovat kuin maalauksia, jotka voisivat olla arvostetun taidemuseon seinältä.
”Kun kävelen metsässä ja laitan kauniissa paikassa kameran jalustaan, se on minulle pelkkä nautinto. Kuitenkin on tunne, että teen jotain tärkeää.”
Päivi Vasara, teksti
Emil Bobyrev, kuvat
Valokuvaaja Emil Bobyrevin metsäkuvia otsikolla Luonnon kauneus on lähellä voi nähdä Tampere-talon Talvipuutarhassa maaliskuun 20. päivään asti.
Kuvat on otettu kesäaamulla auringon noustessa, joten niissä on oma hieno valonsa. Usein usvaa, joka tuo kuviin maagisen sadunomaisen sävyn.
– Ehkä metsän tekee minulle tärkeäksi se, että kaupungissa on liian vähän harmoniaa. Yritän tuoda betonilaatikoiden maailmaan jotain, mikä on mielestäni aitoa.
– Tai yritänkö muistaa, että se mikä monille on raakapuun varasto, on todellisuudessa kokonainen maailma.
Emil Bobyrev odottaa metsässä juuri oikeaa hetkeä kuvata.
Tunnin ajomatka
Bobyrev on kuvannut kansallispuistoissa. Sitten hän heräsi siihen, että tunnin ajomatkan päässä Tampereelta ovat Seitseminen, Helvetinjärvi ja Siikaneva. Talvipuutarhassa esillä olevat kuvat ovat näistä kolmesta paikasta.
Hän teki yksin ja perheensä kanssa teltta- ja mökkiretkiä lähikansallispuistoihin.
Metsän on oltava vanhaa, jotta se on Emil Bobyrevin makuun kaunis.
Metsä ei ole helppo kuvattava. Osa prosessia on juuri oikean hetken odottaminen.
– Minä vain yritän olla oikeassa paikassa sielu rauhassa ja kamera mukana.
Joskus täydellinen otos onnistuu vasta monen kerran jälkeen, kun paikka on tullut tutuksi. Emil Bobyreville kaunis metsä on vanha, hoitamatonkin.
– Maisemakuvauksen tärkeys voi olla minulle myös sitä, että minua pelottaa ihmisten tehokkuus, jolla meidän elinympäristöämme tuhotaan.
Maalauksilta näyttävät metsäkuvat ovat Tampereen lähikansallispuistoista.
Luonnon palasia
Kaupunkilaiset asuvat puistojen ympäröiminä.
– He eivät näe, että todellista luontoa kaupungissa on vain pikkupalasia. Kun ajelee kaupungista toiseen, ei huomaa, että aitoa ja edes jollain tavalla koskematonta metsää ei ole. Pitää mennä autosta ulos. Vasta sitten huomaa, että ympärillä on liian paljon teollisuusmetsää, johon ei pysty asettumaan elämään metsänhenki.
Emil Bobyreville metsä on koko maailma.
Kuin musiikkia
Emil Bobyreville on usein sattunut niin, että hän on huomannut aistivansa metsää kuin jonkinlaista musiikkia.
– En pysty selittämään sitä tarkemmin. Mäntymetsä aamulla, suo sumussa ja järven pinnasta nouseva usva. Kaikki on minulle kuin jonkinlaista musiikkia silmille. Ne pienet paikat, joihin ihminen on älynnyt jättää koskematta, ovat täynnä harmoniaa ja täydellisyyttä.
Emil Bobyrevin näyttely Luonnon kauneus on lähellä Tampere-talon Talvipuutarhassa 20.3.2022 asti.
Maalauksilta näyttävät metsäkuvat ovat Tampereen lähikansallispuistoista.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Markku Klamin viulukonsertossa soi lapsettomuuden tuska ja toivo – Requiemin kantaesitys Tampere Biennalessa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Markku Klamin viulukonsertto muistuttaa toivon tärkeydestä ja on lämmin myötätunnon osoitus kaikille niille, joita lapsettomuus on koskettanut.
Räppäri Mikko Mato valmistelee soololevyään ja opettelee olemaan läsnä: ”Olin selkärangaton mato joskus – nyt pöyhin maata”
KULTTUURITYÖLÄISET | Räppäri Mikko Mato työstää ensimmäistä soololevyään, viihtyy Tampereen saunoissa ja elättelee toivoa paremmasta huomisesta.
Petri Poikolainen (1975–2026) – Hymy, joka valaisi puoli Nokiaa ja kaupan päälle muun tunnetun maailmankaikkeuden
MUISTOKIRJOITUS | Täysin uuden ulottuvuuden eli häpeämättömän ihmisyyden suomalaiseen elokuvaan tuonut vaikeavammainen Petri Poikolainen on kuollut 50-vuotiaana.
Tekoäly ei ikinä pysty tekemään yhtä hyviä elokuvia kuin Tarkovski – siltä puuttuvat mielikuvitus ja sielu
ELOKUVA | Useiden mielestä maailman paras elokuva on Andrei Rublev. Aprillipäivänä Niagarassa esitettävän elokuvan esittelee katsojille emerituspiispa Juha Pihkala.