Uskaltaisitko purkaa ympäristösuruasi muiden seurassa? Noora Kauppila vie karjalaisen itkuperinteen soille

Kirsi Haapamatti

Suot esiintymispaikkana ja inspiraation lähteenä ovat laulaja Noora Kauppilalle tuttuja. Hänen viime kesänä aloittamansa Itku äidin haudalla -projektinsa on vienyt naisen esiintymään pohjoispohjanmaalaisille soille. Ympäristösuru on hankkeen keskiössä. Mikäpä sen pariksi paremmin sopisi kuin itku?

– Suru on moninainen ja monikerroksinen tunne. Se voi olla ahdistavaa, mutta etenkin itkeminen on myös lohdullista. Ääneen itkeminen suoluonnon keskellä on jotain, joka parhaimmillaan antaa myös toivoa, Kauppila sanoo.

Projektissa Kauppila on järjestänyt esityksiä uhanalaisilla soilla. Esityksissä on ollut musiikkia ja laulua. Tavoitteena on ollut pohtia niitä tuntoja, joita soiden tuhoaminen taloudellisiin tarpeisiin aiheuttaa. Esityksissä on myös itketty karjalan kielellä. Karjalainen itkuperinne kiehtoo laulajaa.

– Haluan jakaa tietoa karjalaisesta itkuperinteestä muillekin. Se on ilmaisuvoimainen taidemuoto, mutta monelle nykyään melko vieras. Siinä yhdistyvät musiikki ja runous ja karjalan kieli.

Itku on vielä monelle tabu

Aikaisemmat Itku Äidin haudalla -ponnistukset ovat olleet Noora Kauppilan rakentamia esityksiä, mutta tänä kesänä hän ammentaa myös muiden ihmisten kokemuksista. Forssassa, Parkanossa, Seinäjoella ja Vetelissä pidettävät työpajat tarjoavat itkun paikan kenelle tahansa, joka kokee siitä kiinnostuvansa.

– Uskon, että ihmiset ovat nykyisin avoimempia tällaiselle tekemiselle, vaikka itku on yhä monelle yksityinen asia, ehkä jopa tabu. Toivon, että ihmiset uskaltautuisivat rohkeasti mukaan. Eikä työpajoissa ketään pakoteta mihinkään.

Noora Kauppila toivoo, että työpajoista tulisi kohtaamispaikkoja, ja niihin muodostuisi hyvä ilmapiiri. Hän kertoo osallistujille karjalaisesta itkuperinteestä ja toivoo myös kuulevansa, millaisia ympäristösurun aiheita kullakin paikkakunnalla on. Halutessaan osallistujat voivat kokeilla ääneen itkemistä yhdessä. Työpajoista keräämiensä kokemusten pohjalta Noora Kauppila kirjoittaa itkulauluja, joita hän esittää syyskuussa samoilla paikkakunnilla.

– Työpajalaisilla on siis mahdollisuus saada heitä koskettavia ympäristösurun teemoja kuuluviin kauttani, Kauppila kaavailee.

Suot taiteen esittämispaikkana on laulajan mukaan inspiroiva monella tavalla.

– Niillä on monimuotoista luontoa ja ne ovat tärkeitä hiilivarastoja. Sen lisäksi niihin saatetaan liittää jotain synkkää, usein puhutaan suohon upotetuista ruumiista ja kuolemasta, kun puhutaan soista. Tarkoituksenani on purkaa soihin liitettyjä vanhoja näkemyksiä ja nostaa soiden kauneutta esiin. Pidän myös siitä, että taidetta esitetään keskellä luontoa, esitys on riisuttu kaikesta tekniikasta, kaiuttimista ja muusta.