UMK-finaalin Takatukka-biisiä tekemässä ollut Saara Törmä kyllästyi popin ylikaupallisuuteen ja rakastui kansanmusiikkiin

Saara Törmä. Kuva: Mikko Vattulainen

Kirsi Haapamatti, teksti

Saara Törmä, sinut bongattiin kansanmusiikkiristeily Folklandialta tammikuussa, ylläsi Perä-Pohjolan kansallispuku. Mitä ihmettä, nainen Antti Tuiskun ja Kaija Koon ja monen muun popikonin hittien lyriikoiden taustalla? Oletko vaihtanut genreä?

– Kieltämättä olen viime aikoina miettinyt, mitä oikein haluan musiikin parissa tehdä. On tuntunut, että superkaupallinen popmusiikin maailma ei innosta. Haluan käyttää aikani ja tarmoni yhä enemmän johonkin, jota oikeasti haluan. Ehkä tämä pohdinta liittyy ikäänkin, en tiedä. Huomaan, että innostun yhä enemmän kansanmusiikista.

Mitä oikein on tapahtunut?

– Ystäväni ovat yrittäneet jo vuosien ajan houkutella minua Kaustinen Folk Music Festivalille. Että tule nyt, siellä on tosi mahtava meininki. Viime kesänä sitten pääsin sinne ensimmäistä kertaa. Se oli monin tavoin käänteentekevä hetki. Kun näin ne keikat ja koin kaikki yhteissoitot ja yökatrillin ja muut, ihastuin välittömästi. Kaikenikäiset soittivat yhdessä. Pienet lapset, taitavat aikuiset ja isot kansanmusiikkistarat muiden joukossa. Ei sellaista näe popin maailmassa missään.

– Haitaria soittava tyttäreni pääsi mukaan soittamaan muiden kanssa. Kokemus oli liikuttava. En ollut kokenut vastaavaa yhteisöllisyyttä musiikin ympärillä sitten lapsuuden. Se oli silkkaa soiton, tanssin ja yhdessäolon riemua. Minulle valkeni, että enhän minä vihaakaan kansanmusiikkia, vaikka välillä jo niin luulin. En vain ollut löytänyt tätä kaikkea.

– Mitä enemmän olen tutustunut kansanmusiikkiin, sitä vaikuttuneempi olen. Genressä on valtavan taitavia soittajia ja artisteja. Kansanmusiikki ansaitsisi saada paljon nykyistä enemmän näkyvyyttä ja arvostusta. En voi sanoa, että toivoisin sen kaupallistuvan, mutta tavallaan toivon sen saavan kaupallisen musiikin nosteen, ilman niitä haittapuolia.

* *

Olet ollut mukana tekemässä Antti Paalasen UMK-finalisti Takatukkaa. Miten päädyit tekijätiimiin?

– Olen tuntenut Antti Paalasen puolison, biisintekijä Heidi Maria Paalasen jo vuosia. Tutustuimme joskus vuonna 2010, kun minä biisintekijänä otin häneen yhteyttä. Olin kokenut olevani työssäni yksin, ja kaipasin vertaistukea. Heidi Mariasta tuli ensimmäinen, tuttu kollega, ja me ystävystyimme. Tunnen siis Paalaset jo pitkältä ajalta. Olemme tehneet yhdessä vuosien varrella jonkin verran biisejä.

Oletko aikaisemmin tehnyt biisejä Uuden Musiikin Kilpailuun?

– Monta kertaa. Niiden kanssa on usein kovasti painetta. Biisit pitää saada valmiiksi nopeasti. On tavallista, että samoille artisteille on eri tiimeissä tekeillä kappaleita. Sitten jännittää, kenen biisi valitaan ja pääseekö se kilpailuun. Biisejäni ei ole aikaisemmin sinne päässyt kuin kerran, silloinkin biisi oli tehty juuri Heidi Marian kanssa.

Millainen Takatukan prosessi oli?
– Siinä mielessä poikkeuksellinen, että teimme sen etänä. Paalaset asuvat Kokkolassa, minä Järvenpäässä. Työstimme biisiä lyhyissä pätkissä, ehkä vain vartinkin kerrallaan. Käytännössä biisi hioutui valmiiksi viime touko-kesäkuun aikana. Se lähetettiin kilpailuun elokuussa, ja aika pian tuli tieto, että se on valittu.

– Takatukan tekeminen oli ihanan paineetonta, sillä tällä kertaa tiesin, etteivät mitkään isot huipputiimit kilpaile samasta artistista. Se tieto toi rauhaa tekemiseen. Ansionsa on myös Antti Paalasella itsellään. Hän on niin kannustava ja kiva, aivan ihana tyyppi.

Sanoittajana tunnettu Saara Törmä tekee myös omaa musiikkia. Kuva: Mikko Vattulainen

* *

Mistä kaikesta työsi tällä hetkellä koostuu?

– Sen lisäksi, että teen sanoituksia muille ja teen omaa musiikkiani, pyöritän puolisoni Aku Rannilan kanssa Sepon huone -nimistä pientä levy-yhtiötä ja musiikkikustantamoa. Sepon huone julkaisee myös minua, sinkkuni Mahoton kaveri julkaistiin viime viikolla.

– Työhöni kuuluu musiikin tekemisen lisäksi kaikenlaisia levy-yhtiötyöntekijän ja musiikkikustantajan töitä. Järjestelen omia ja muiden musiikkibusiness-asioita.

Oletko muusikkona tai ihmisenä jotenkin muuttunut kansanmusiikkihurahduksen myötä?

– Kaustisella sain idean, että haluan oppia soittamaan jotain soitinta, että pääsen osallistumaan yhteisiin soittosessioihin. Otin heti yhteyttä Järvenpään musiikkiopistoon ja ilmoittauduin opiskelijaksi. Minulle tarjottiin soittimeksi saksofonia, joten valinta oli sillä selvä. En kuitenkaan ole valitettavasti vielä niin taitava, että olisin päässyt soittamaan saksofoniraitoja omaan Mahoton kaveri -biisiini, vaikka siinä on saksofoni.

– Hankin myös kansallispuvun. Kaustisella oli niin mahtavaa nähdä niitä upeita kansallispukuja. Ihastuin niihin ja siihen koko tyyliin ja henkeen, joka festivaaliväellä siellä on.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua