Teltasta kuuluu saarna luonnon puolesta – Teatteri Sirkus Suosalo nyt Tampereella

Martti Suosalon matkakoti. Kuva: Anne Välinoro

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti ja kuvat

Teltasta kuuluu naurua, pyrskähdyksistä tirskahduksiin.

Punaisilla puupenkeillä istuu kolmesataa ihmistä kuin linnut langalla.

Kun Martti Suosalo päätti hankkia kiertävän näyttämön itselleen ja Teatteri Sirkus Suosalolle, sen piti olla kuin kiertävässä sirkuksessa. Katettu lava ja katsomo tulevat ihmisten luo sinnekin, mistä on hankala päästä teatterin plyyshituoleille.

Teltantekijä ja eläkeläinen Martti Pohjoisvirta esitteli telttoja viidenkymmenen vuoden ajalta kuin mannekiineja Keuruun herättäjäjuhlilla, jonne Suosalo Virpi-vaimoineen niitä ajeli katsomaan.

Ettäkö sellainen big top -katto? Kyllä onnistuu.

Oli korona-aika ja ammattimies laittoi ison ompelukoneensa käyntiin. Meni kevät ja Suosalo sai valmista.

Nyt ollaan Tampereen Tahmelan rannassa syyskuun ensimmäisellä viikolla. Teatteri Sirkus Suosalo on tullut edellisenä päivänä Lievestuoreelta.

Syyskuu alkoi kaatosateessa. Koko kymmenen hengen seurue ja puskaradiolla kutsutut talkoolaiset odottivat.

Kun aurinko illan suussa suostui esiin, alkoi teltan ikioma näytös. Minä nousen nyt.

Ensin metalliset tukitangot ja kiristysköydet vaarnoilla nurmeen. Sitten harjaosa, seinät ja Sirkus Apollon vanha nouseva katsomo ja Sirkus Finlandian klaffituolit puoliympyrään.

Lopuksi laitosteattereilta yli jääneet halogeenivalot kattoon, kiitos!

Kaikki alkoi Kallion Alli Tryggin puistosta Helsingistä elokuun puolivälissä.

Siellä nähtiin kantaesityksenä luontotoimittaja ja tietokirjailija Juha Kauppisen kirjoittama Starman-monologi Suosalolle. Lapsille oli tarjolla Yökyöpelit–näytelmän ensi-ilta ja musiikinystäville Vladimir Vysotskin lauluja.

Hartolassa vaihdettiin Vysotskin laulut Luolamieheen, mutta Tamperetta Suosalo ajatteli Riku Suokkaan Luolamiehen reviirinä ja vaihtoi omansa Voi luoja! –komediaan. Siinä Jumala hakeutuu mielenterveysongelmien vuoksi hoitoon.

Martti Suosalo esittää itse Luojaa, joka on kovin ahdistunut. Terapeutiksi ryhtyykin Sanna-Kaisa Palon esittämä yksinhuoltaja Ella, akateemisesti koulutettu ihminen, joka ei usko Jumalaan.

Näillä on menty nyt kiertue puoleen väliin. Vielä odottaa Turku viikon päästä.

Teltan penkit löytyivät Apollo Sirkuksen varastosta. Kuva: Anne Välinoro

Isoisäkin kiersi

Telttahommia siis on Martti Suosalon pitänyt opetella 60 vuotta täytettyään.

Oikeasti Suosalo haaveili kiertävästä teatterista jo teatterikoululaisena.

Olihan isoisä, teatterinjohtaja ja näyttelijä, nimikaima Martti Suosalo pyörinyt kiertueilla oman ryhmänsä kanssa jo 1920- ja 1930–luvuilla.

Rovaniemen Työväen Näyttämön johtaja venyi moneen. Hän oli myös mainosmaalari.

Ensimmäisen Martin isä, Kalle Suosalo, puolestaan ehti toimia ensimmäisen tasavallan kansanedustajana.

Hänen tiensä päättyi luotiin Pietarsaaren teloituksissa.

Kun Martti Suosalo esitti punavanki ja näyttelijä Toivo Parikkaa Heikki Kujanpään ohjaamassa Suomen hauskin mies –elokuvassa (2018), kylmä sukuhistoria tuli viereen. Elokuvan tarinassa punavangit saavat esittää jotain todella hauskaa saksalaisille esikuntavieraille.

Jos yleisö huvittuu aidosti, vankien teloitustuomio kumotaan. Toivo ohjaa tovereilleen Suomen kuningashanketta irvaavan revyyn. Se naurattaa, mutta maailma ei ole oikeudenmukainen.

Jalmari Parikka –niminen näyttelijä piti sisällissodan jälkeen teatterikurssia nuorille sotaorvoille. Siellä vaari, Martti Suosalokin innostui näyttelemisestä.

Yhä Martti Suosalo tuntee elekielessään ja reagoinnissaan isoisän temput.

Ken tästä käy, saa nauraa. Kuva: Anne Välinoro

Luontohuoli ja näyttelijä

Starman on tarina luontoaktiivista, metsäteollisuusmiehestä, kuukkelista, varpusesta ja biologista. Vuonna 2024 maailmaa huolettaa ilmastonmuutos ja lajikato. Ukrainan sota on sekin iso osa huolikuormaa.

Suosalon oma luontohuoli on aika tuoretta perua. Kun ohjaaja Virpi Suutari kiinnostui pohtimaan suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen eilistä ja tätä päivää Havumetsän lapset –dokumentissaan, tajusi Suosalokin nuoria elokapinallisia kuunneltuaan, että näillä on tosi kyseessä.

Vanhat metsät Suomessa vähenevät, lajit katoavat ja ympäristö muuttuu ilmastonmuutoksen myötä. Siitä on velvollisuus tehdä näytelmä.

Kun Greenpeacen pikkujoulussa kirjailija mainitsi, että varpunen, tuo jokapihan nokkija, on uhanalainen, Suosalo hätkähti. Hän tunsi loukkaantuvansa, koska mielsi itsensä varpuseksi. Mihin tässä ollaan oikein menossa?

Suosalo kävi itse UPM:n juttusilla kyselemässä vanhojen metsien tilasta.

– Metsäteollisuusmiehellä on ihan oma, asiallinen, ymmärtäväinen ja ystävällinen tapa puhua. Silti sieltä voi tulla mitä diipadaapaa hyvänsä ja pitkään. Siitä se hauskuus rooliin syntyy.

Suosalo päätti pyytää näytelmän Kauppiselta, huumorintajuiselta ihmiseltä. Siinä saisi kertoa luonnon tämänhetkisestä tilasta monella äänellä, myös lintujen.

Kauppinen epäröi, mutta otti haasteen vastaan. Olihan hänen edellinen kirjansa Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija saanut juuri Virpi Suutarin vakuuttumaan omasta metsäaiheestaan.

Kauppinen otti avuksi dramaturgiystävänsä, joka sanoi, että kirjoita niin kuin puhuisit jollekin.

Entä mikä on ulkoavaruudesta tulleen seremoniamestari Starmanin sanoma?

– Te tulette tänne katsomaan hauskaa monologiesitystä, mutta jouduttekin näiden kahden rikollisen aivopesun kohteeksi, Suosalo kertoo.

– Tuolla haluan sanoa, että älkää uskoko kaikkea mitä kuulette. Olkaa aistit avoimina ja tunnistakaa propaganda. Starman tulee aina väliin kommentoimaan muiden juttuja ja lopussa seuraa kunnon saarna niin kuin teltassa pitää olla.

Suomussalmen Hukkajoen raakkutuhojen kautta näytelmä pompsahti tähän päivään.

Suosalon luottovalaisija on Max Wikström, joka pistää vaikka näyttelijän kahtia tai nuorentaa tämän puolella elokapinalliseksi. Avuksi Suosalo kääntää takkinsa nurinpäin, sitoo poplarin hameeksi ja kääntyy.

Yhdessä on löydetty minimalistinen tyyli hahmon vaihtoon.

Ohjaaja Raila Leppäkosken silmä otettiin vielä kaiken kaitsijaksi.

– Huumorin kautta pystyy saamaan oikeita asioita ajateltavaksi. On paljon tällaisia kaltaisiani tyhjänpäiväisiä metsänomistajia, jotka voisivat olla yhteydessä vaikka Suomen Luonnonsuojeluliittoon tietoa hakiessaan, Suosalo miettii.

Teltan on tehnyt toinen Martti, Martti Pohjoisvirta, jolta komeus syntyi puolessa vuodessa erikoistyönä. Kuva: Anne Välinoro

Suosio syntyi elokuvarooleista

Kiertävä telttateatteri on iso riski. Milloin iskee myrsky ja onko joku luonnonsuojeluteema nyt kaikkien mieleen? Metsänomistaja haluaa hoitaa metsää tai tekee siitä puupellon. Se on siisti eikä törrötä.

Niin oli Suosalokin hoitanut nuorempana Elsa-tätinsä metsää Rovaniemellä. Turhat kivet, juurakot ja risut hittoon, että pääsee kävelemään.

Nyt näyttää, että Starman myy tämän kauden loppuun, eikä väkeä ole puuttunut muistakaan esityksistä.

Vailla säätiöiden tai valtion tukea toimivan teatterin pitää lipputuloillaan päästä omilleen.

– Onhan tässä ollut jo melkoiset tuotantokustannukset, 100 000 euroa, että kiertue saatiin käyntiin.

Pohjat Suosalon koko kansan lavasuosiolle tehtiin jo Irwinin, Helismaan ja Sibeliuksen hahmoilla Timo Koivusalon elokuvissa 2000-luvun taitteessa. Suosalon nimi kutsuu nyt telttaan heitäkin, jotka eivät jalallaan teatteriin muuten astuisi.

Ja näyttelijä näyttelee ja antautuu samaan tahtiin, mitä yleisö hihkuu, remahtaa, kuuntelee ja taputtaa. Teltassa on välillä tunnelma kuin herätyskokouksessa. Että se osaa.

Teatteri Sirkus Suosalo ottaa paikkansa aina siellä nurmella, minne se menee. Tahmelassa aamutuimaan koiranulkoiluttaja toisensa perään pysähtyy ihastelemaan tuttua näyttelijää ja tämän puista asuntovaunua.

Kun kiertue päättyy Turkuun (15.9.2024), teltta pannaan pakettiin odottamaan ensi vuotta ja Starman siirtyy Kansallisteatteriin kiven sisään.

Mihinkä se valkoinen paita katosi? Kuva: Anne Välinoro

Ekulle ja Manulle

Suosalolla on nyt rekka ja suhteet rahtareihin. Teunu Oy:n auto oli jo käytöstä poistettua kalustoa, mutta laitettiin ajokuntoon. Vielä pitäisi vaihtaa diesel-pohjainen järjestelmä biokaasukäyttöiseen, niin luonto kiittäisi.

Rekallaan Suosalo myös veti puisen, setänsä Paavo Suosalon tekemän sinisen asuntovaunun Pispalan mutkaisia teitä Tahmelan rantaan. Hintana oli kaksi vaurioitunutta rengasta, kun vaunu tapaili rotvallia.

Ukrainan sodan alettua Suosalo ehti hankkia rekankuljetuskortin ja kuskasi joulun alla 750 kamiinaa Puolan rajalle eteenpäin vietäväksi. Silloin alla oli vuokranuppi, jonka vakuutukset eivät olisi sallineet sota-alueelle ajoa.

Yhteys rekkamiehiin on säilynyt. Alkuviikosta Tahmelan pusikon läpi kuikuili iso parrakas rahtari paksu kirje kädessään.

Sisällä oli lahja Martille ja Ekulle, Teatteri Sirkus Suosalon tekniikasta vastaavalle Ekku Raikamolle, joka oli myös Ukrainan reissulla mukana.

– Mies oli askarrellut Ekulle ja Manulle pahvista nimilaput turvavärein koristeltuna etulasiin. Että kumpi ajaa, saa sitten vaihtaa omansa esille. Oli katsonut kalenterista, missä mennään.

Usvasta kuoriutuvan Pyhäjärven äärellä teltta odottaa jo illan esitystä. Edellispäivän työmäärä on unohtunut.

Sininen matkakoti on setä Paavon tekemä. Kuva: Anne Välinoro

Telttakangas kätkee taikamaailman

Suosalo hankkiutuu Tampereen Työväen Teatterille julistekuvauksiin. Teltan rekvisiittalaatikosta näyttää puuttuvan valkoinen esiintymispaita. Taisi jäädä kotipyykkiin.

– Käsittämätöntä, että noin ohkainen telttakangas erottaa meidät johonkin taikamaailmaan vielä vahvemmin kuin teatteritila. Jo teltantekijä on ikiaikainen ammatti, Suosalo miettii.

– Meidän idea on, että mennään taaksepäin, jos teatteri muuten menee tekniikassaan eteenpäin. Vähän niin kuin Chaplin keksi elokuvassa sen, että odotettu rosvo ja poliisi –kohtaus voidaankin tehdä ovelasti niin, että rosvo kääntää suuntaa ja poliisit jatkavat pyörimistään eteenpäin. Ehkä me tehdään vielä kaasuvalo-esitys.

Teatteri Sirkus Suosalo Tampereen Tahmelan rannassa 6.–7.9.2024 ja Turussa 10.–15.9. Lisätietoa täältä. Lue Starman-esityksen arvio täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua