Hämeenkatu. Piirros: Emil Bobyrev
HENKILÖ | Valokuvaaja Emil Bobyrevistä paljastuu uusi puoli: piirtäjä. Hän ei voisi kuvitellakaan asuvansa missään muualla kuin Tampereella. Tampere pääsee esiin myös hänen piirustuksissaan.
”Anteeksi vaan Jyväskylä ja Lahti, te olette Tampereeseen verrattuna kyliä. Tampere on ratikoineen oikea kaupunki.”
Päivi Vasara, teksti
Emil Bobyrev, piirrokset
Kun Tampere sai ratikan, Emil Bobyrevin mielestä Tampereesta tuli oikea kaupunki. Hänen silmänsä lepää vanhoissa rakennuksissa, kuten Raatihuoneessa ja Tampereen Teatterissa. Nyt ne ovat päässeet esiin Bobyrevin yksityiskohtaisissa piirroksissa.
– Nyt Tampereella voi sanoa ”menen kaupunkiin”, kun lähtee keskustaan. Moni muu kaupungiksi itseään nimittävä paikkakunta on vain kylä. Tampereella on nyt kaupungiksi laskettavan paikan minimikoko asukkaita.
Luontoon on lyhyt matka
Kauniiden vanhojen rakennusten lisäksi Bobyrev arvostaa Tampereessa sitä, että täällä pääsee luontoon. Rakkaimmat paikat ovat Seitseminen ja Siikaneva. Juuri Siikanevalla Emil oli perheensä kanssa retkellä viime viikonloppuna. Näihin luontokohteisiin on Tampereelta vain tunnin ajomatka.
– Pietarissa kestää tunnin ennen kuin pääsee kaupungista ulos, hän vertaa.
Vanha kirjastotalo, nykyinen Kulttuuritalo Laikku.
Finlayson.
Tampere-Seuran tiloissa Raatihuoneen kivijalassa, osoitteessa Kauppakatu 1, on nyt näyttely Emil Bobyrevin Tampere-aiheisista piirroksista.
Emil Bobyrev arvostaa Tampere-Seuran tekemää kotiseututyötä. Tampere-Seuran toimitila onkin mitä luontevin paikka Tampere-piirroksille.
Näin Emil Bobyrev päätyi Tampereelle
– Olen syntynyt Moskovassa vuonna 1967. Isoäitini syntyi Suomessa, Haapajärvellä, mummo Amerikassa, Rochesterissa ja äitini Neuvostoliitossa, Sortavalassa. Nyt koko perheeni on Suomessa. Sellainen lenkki. Lapsuuteni vietin Krimillä, Etelä-Venäjällä. Koulun jälkeen menin 1980-luvulla töihin Suomalaiseen Draamateatteriin Petroskoissa. Olen puhunut lapsesta lähtien suomea. Vuosikymmenen lopulla opiskelin neljä vuotta Teatterikorkeakoulussa Pietarissa, josta myös valmistuin teatteri- ja elokuvanäyttelijäksi.
– Opiskeluaikana aloin harrastaa valokuvausta. 1990-luvun alussa muutin Suomeen. Tärkein syy oli, että tunsin itseni suomalaiseksi. Minulla on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus. Puhun täydellisesti suomea ja venäjää. Ensimmäinen työharjoittelu valokuvaajana oli Joensuussa Karjalan Maa -sanomalehdessä. Seuraavaksi työskentelin Joensuun Tupatarvikkeella. Myin rakennusmateriaaleja Venäjän Karjalaan. Ensimmäinen oma valokuvanäyttelyni oli Pohjois-Karjalan museo Carelicumissa Joensuussa 1999–2000. Kuvasin Syvärin luostaria yli kymmenen vuoden ajan. Näyttely oli esillä myös Ilomantsin kaupunginmuseossa ja ortodoksisen kirkon kryptassa Tampereella.
– Tampereelle muutin perheineni vuonna 2000. Vuosina 2003–2007 työskentelin lehtivalokuvaajana Aamulehden kuvausosastolla. Vuodesta 2007 olen toiminut freelancer-kuvaajana.
Messukylän vanha kirkko.
Pyynikin näkötorni.
Mahdollisuus kokeilla uutta
Tampere-piirrokset voi laskea Taiken korona-apurahan ansioksi. Ne on tehty tänä keväänä. Sitä ennen Tampere ei näkynyt Emil Bobyrevin piirroskuvissa.
Hänet tunnetaan ennen kaikkea valokuvaajana. Niitä töitä on ollut koronan vuoksi vähemmän, joten jäi aikaa kokeilla jotakin uutta. Piirtänyt hän on toki nuorenakin.
Uuden kokeileminen ei jää tähän, mutta ideat ovat niin työteliäitä, että niiden toteutuminen on mahdollista vain, jos löytyy rahoitus, esimerkiksi apurahojen muodossa.
Vaimo auttoi miestään
Ensin Emil kuvasi rakennukset, koska yksityiskohtia on mahdoton muistaa. Toinen mahdollisuus olisi ollut piirtää Raatihuonetta Keskustorilla seisten. Nyt hän on tehnyt yhteistyötä vaimonsa Elenan kanssa. Emil on huolehtinut viivoitinsuorista linjoista, kuten rakennuksista. Elena on tehnyt hentoja linjoja vaativia puita ja kasveja. Yhteistyö on ensimmäinen ja se on ollut molemmille mieluisaa.
– Vaimoni on ollut tavallaan kollegani. Me olemme vaihtaneet mielipiteitä, antaneet kritiikkiä ja saaneet inspiraatiota toisiltamme. Välillä päätämme, että nyt tehdään vain pari linjaa, mutta huomaamme, että onkin mennyt kolme tuntia ja pitääkin nukuttaa lapset. Se ei vaan onnistu, että päättää piirtää tunnin.
– Piirtäjänä etsin itseäni. Mietin, olenko tarpeeksi hyvä ja toimiiko tämä. On kuitenkin ollut nautinto piirtää Tamperetta.
Raatihuone.
Tarina jatkuu kopioissa
Tampere-seuran näyttelyssä mukana olevista viidestätoista piirroksesta voi ostaa vedoksen. Ne eivät kuitenkaan ole suoria kopioita, vaan vedokseen on lisätty jotain.
– Tarina tavallaan jatkuu. On toinen maailma. Siitä minulla on idean tynkiä, mutta ei valmista ajatusta.
Tampere-seuran näyttelyä ripustettiin maanantaina ja ensimmäiset näyttelyvieraatkin tupsahtivat piirroksia katsomaan.
Näyttelyssä kannattaa käydä, sillä tietokoneen ruutu saati puhelimen näyttö eivät tee oikeutta näille piirroksille. Emil Bobyrevin mielestä valokuvatkin pitäisi nähdä vedoksina seinällä, jotta näkisi, mitä niistä puuttuu.
Emil Bobyreville luonto on tärkeä asia, ja Tampere on rakkain paikka. Kuva: Elena Roudenko
Piirtäjä voi piilottaa rumat seikat
Yksityiskohdat ovat tarkkoja, mutta taiteilijalla on omat vapautensa, kuten se, että hän voi piilottaa rumat roskikset ja muut häiritsevät seikat.
– Tampere on minun kaupunkini. Tämä on koti. En voisi kuvitella asuvani jossain muualla.
Näin toteaa Emil ja vaimo Elena lisää, että Tampereella lapset tykkäävät asua ja täällä he viihtyvät.
Emil Bobyrevin näyttely Tampere-Seuran tiloissa (Kauppakatu 1) 31.8.2022 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
