Suvi Sysin taide kurottaa näkymättömään ja tallentaa aikaa – ”Haluan hiljentää hälyä ja antaa tilaa oivaltamiselle”

Kuva: Aukusti Heinonen

Tiina Nyrhinen, teksti

Kuvataiteilija Suvi Sysi on juuri nyt, 34-vuotiaana, onnellinen ja helpottunut: suuri ponnistus Tampereen taidemuseon kahden kerroksen kattavan Vuoden nuoren taiteilijan näyttelyn suunnittelemisessa ja ripustamisessa on ohi, ja vihdoin hänen teoksensa ovat päässeet yleisön koettaviksi.

Tänä syksynä juhlitaan koko Vuoden nuori -instituution 40-vuotista historiaa, ja museon kellarikerrokseen on koottu näyttely Vuoden nuoriksi valittujen taiteilijoiden teoksista.

– On suuri ilo liittyä tuohon joukkoon, Suvi Sysi hymyilee koko olemuksellaan.

– Outi Kirveen kädenjälki sai minut heti ajattelemaan, että ehkä seuraavaksi teen taas perinteistä puunsyiden voimaa tutkivaa puupiirrosta!

Lausahdus kuvastaa kunnioitusta puupiirroksen tekijöitä kohtaan. Toisaalta Suvi Sysi on omassa tuotannossaan halunnut imeä uutta ilmettä ja voimaa grafiikan menetelmistä tekemättä perinteistä grafiikkaa. Hänen työnsä ydin, kuten värien sekoittaminen ja vedostaminen on velkaa puupiirtämiselle, mutta lopputulos on usein kuitenkin uniikki, puulle tai vanerille liimattu paperikollaasi.

Viivat ja intuition tila

– Ensimmäinen haluni Tampereen taidemuseota ajatellessani oli tehdä jotain fyysistä, koko keholla koettavaa, kun noustaan portaat ylös, Suvi Sysi kertoo.

– Oli kutkuttavaa liittää katutason ja yläkerran seinäpinnat ajatuksellisesti yhteen ja luoda teos, joka jatkuu ikään kuin salaisena jossain kerrosten välissä.

Teos Intuire liittyy intuitioon ja kykyyn nähdä, ja onnistuukin luomaan dramaattisen sisääntulon näyttelyyn. Moniosaisesta teoksesta tuli kaikkiaan 8 metriä leveä ja 6 metriä korkea.

– Näin sen valmiina vasta, kun kirjaan koottiin kuva paneeleista, taiteilija nauraa.

– Mitä me oikeasti näemme ja mitä me emme näe? Monesti huomaan, että teokset luovat prosessin aikana itse itseään. On oma tahtoni ja kokeilunhaluni ja sitten on materiaalin ja taiteen tahto, hän miettii.

Suvi Sysin taide on ilmavalla tavalla abstraktia ja herkällä silmällä sävytettyä. Tuoreessa jättityössä näkyy vauhdikas kädenjälki, joka on muodostettu japaninpaperista suikaleiksi, viivoiksi ja pehmeiksi muodoiksi mattoveitsellä ja liimattu paneelille vehnätärkkelysliimalla. Ison työn sivutuotteina on syntynyt aluspaperien omaa taidetta, ja Sysi kutsuu näitä huntumaista harsoa sisältäviä teoksia nimellä Collectors, kokoajat.

– Ne ovat ikään kuin nauhoitus tapahtuneesta.

Kuva: Aukusti Heinonen

Väri, valo, aika

Suvi Sysin tie on kulkenut kohti värjättyä paperia myös ajatellen sitä konkreettisena taide-esineenä. Kiasman kokoelmaan päätyi eräs tällainen teos, osin lattialla lepäävä ja seinälle nojaava paperipino, kun Sysi oli vielä kandidaattivaiheen opiskelija vuonna 2017.

Eräässä katosta riippuvassa, kaksivärisessä teoksessa keskeistä on valo, joka nostaa paperin värit ja heijastaa oman tunnelmansa koko huoneeseen. Seinällä on pieni papereista muodostunut kuutio, jossa katsojan on mahdotonta nähdä teoksen liukuvärjäykseen kulunutta aikaa ja työtä. Tavallaan koko teos on salaisuus.

Valaisu ja lattian oikea värisävy ovat Suvi Sysille tärkeitä. Hän on suunnitellut koko ripustuksen itse. Monet taiteilijat haluavat nykyään tiettyyn sävyyn maalattuja seinäpintoja, mutta tässä näyttelyssä kaikki seinät toistavat samaa perus-paperinvalkoista.

– En halua sekoittaa asioita, teokset ovat parhaimmillaan juuri näin, juuri tällaisilla seinillä, tällaisten verhojen takaa paljastuvina. Minulle on tärkeää, miten teokset kommunikoivat keskenään. Tässä näyttelyssä on paljon teoksia, jotka ovat läheisiä sisaruksia, ja sitten vähän etäisempiä serkuksia ja ystävyksiä, Suvi Sysi hymyilee.

Yksi selvä sisarusten joukko on kokoontunut sivugalleriaan, jossa ”puolikkaat” teokset laajenevat kehystyksen jännittävien peilien avulla kokonaisiksi.

Savi, muovailu, kilke

Varhaisen koulutuksensa Suvi Sysi on saanut Pekka Halosen akatemiassa, jossa opettajien, taidegraafikko Jussi Juurisen ja Irma Tonterin vaikutus oli suuri. Kiintymys käsitteelliseen väriin ja japanilaiseen käsintehtyyn kozo-paperiin syttyi.

Kuvataideakatemiassa taidot ja ajatukset taiteesta kehittyivät, mutta Sysi halusi laajentaa ilmaisuaan myös keramiikan puolelle, ja tässä oppimisessa hänellä olivat tukena Arabian taideosastoyhdistyksen tarjoama työskentelymahdollisuus ja Pekka Paikkarin ja Kristiina Riskan kaltaiset, keskenään hyvin erilaiset keramiikkataiteilijat.

– Kuten kollaaseissani, myös keramiikassa olen kiinnostunut pienistä yksiköistä: leivon kapeita sauvoja, värjään osan niistä musteella ja asettelen ne kineettiseksi teokseksi lattialle. Tai olen pyöritellyt loputtoman määrän pieniä savipalloja, polttanut ne ja esitän ne yhdessä sen rauhoittavan kilkkeen kanssa, joka palloista kuuluu. Isossa keskihallin lattialla lepäävässä teoksessa on omien sormieni mittakaava. Toisaalta ne näyttävät vauhdikkailta viivoilta tai kapeilta astioilta, mutta kun katsot toiselta puolen, niihin ilmestyy myös erikoinen siluettien värinä!

– Palettini on keramiikassa aika yksinkertainen, ja joskus mietin, ovatko ratkaisuni liiankin yksinkertaisia. Mutta kun jo yhden asteen muutos polttolämpötilassa muuttaa teoksen täysin, niin yritän pysyä siinä, minkä olen löytänyt. Miten muovailu luo informaatiota, miten aika näkyy valmiissa teoksissa, millainen rytmi niihin tarttuu. Ja tietenkin, miten väri vaikuttaa. Minulle ei ole teoksia ilman väriä!

On vielä mainittava yksi teos ja tekniikka: teippauksin luotu syvänsininen valoteos, joka hohtaa punatiilen rinnalla Tampereen taidemuseon kaikissa ikkunoissa museon sulkemisajan jälkeen.

– Enshrine on teoksen nimi, ja verbi viittaa sellaiseen toimintaan, jossa kootaan suojaan jotain arvokasta ja pyhää. Taidemuseo on tällainen tila, pyhättö, eräänlainen hengittävä olio. Kun pääsin opiskeluajan jälkeen omalle työhuoneelle, tajusin, miten paljon rakastan hiljaisuutta. Haluankin hiljentää hälyä ja tuoda rauhoittumisen tiloja tähän maailmaan, Suvi Sysi summaa.

Vuoden nuori taiteilija 2024 Suvi Sysi Tampereen taidemuseossa 12.1.2025 saakka. Enshrine-teos museon ikkunoissa valaistu iltaisin 12.1.2025 saakka.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua