”Suomi tarvitsee kulttuuristrategian” – Marita Liulia on kirjoittanut oppaan taiteilijalle ja tuottajalle 

Marita Liulia. Kuvat: Arto Jalonen 

Päivi Vasara, teksti 
Arto Jalonen, kuvat 

Taiteilija-ohjaaja Marita Liulia, 57, pyrkii olemaan siellä, missä tapahtuu. Tästä syystä hän käy varsin usein Tampereella, koska kaupungissa on energiaa. 

Tällä kertaa on kaksikin syytä olla viikko Tampereella. Galleria Saskiassa avattiin torstaina Liulian yksityisnäyttely METEOR ja samalla julkaistiin hänen oppaansa taiteilijalle ja tuottajalle. 

Opas syntyi tarpeesta. Sellaista hän itsekin olisi kaivannut uransa joka vaiheessa. 

Taiteilijan ja tuottajan koulutusputki on kapea-alainen, eikä juurikaan sisällä työelämätaitojen opastusta. Myöskään oppikirjoja ei ole. Kulttuuriyrittäjyyteen ei valmenneta, vaikka sitä odotetaan heti opintojen päätyttyä. 

Marita Liulia nimeää nämä teokset ”postikorteiksi”. Niissä on kuvattu hänen idoleitaan.

Ei ole vastaavanlaista 

– Vuonna 1999 aloin tehdä muistiinpanoja luovien alojen tarpeista ja haasteista. Kirjoitus- ja taustatutkimustyö kesti 25 vuotta, mutta nyt kirja on valmis. 

Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle (Vastapaino, 2025) on uraauurtava teos, sillä mitään vastaavaa ei Suomessa ole tarjolla. Eikä juuri ole muuallakaan. Kirja kertoo, mitä on taiteilijuus, miten ura rakentuu ja miten sillä voi hankkia elantonsa. 

Kirja ammentaa monialaisen Marita Liulian laajasta kokemuksesta. Se on nimenomaan opas, josta voi poimia itselle sopivat kohdat. Kirjan takakannessa on Liulian tunnuslause: ”Rajansa löytää vain kokeilemalla”. Liulia on luennoinut oppaan aihepiireistä 20 maassa. 

Oppaan lopussa on tuotantomuistio, jossa on teemoina muun muassa idea, työsuunnitelma, talousarvio, sopimukset ja verkostoituminen. 

Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle on julkaistu 7.8.2025.

Ura laajalla kentällä 

Verottaja saneli jo vuonna 1986, että taiteilija on joko yrittäjä tai työtön työnhakija. 

– Valitettavasti suuri osa taiteilijoista on työttömiä työnhakijoita. Avustuksilla ei elä, eikä voi toteuttaa teoksiaan. 

– Olen laaja-alainen. Kaikkea muuta olen taiteen saralla tehnyt, mutta en operettia, hän nauraa. 

Liulian mediateokset ovat olleet budjeteiltaan elokuvaluokkaa. Rahat hän on hankkinut itse, samoin hän on tuottanut ja levittänyt teoksensa itse. 

Monialaisen nykytaiteilijan teoksia on esitetty viidessäkymmenessä maassa. Taiteelliseen tuotantoon kuuluu maalauksia, valokuvia, lyhytelokuvia, teatteri- ja tanssiesityksiä, digitaalisia pelejä, multimediateoksia, kuunnelmia ja kirjoja.  

Liulia on interaktiivisen mediataiteen pioneeri. Marita Liulia työskentelee Helsingissä vuonna 1997 perustamassaan Medeia Oy:ssä. 

1980-luvulla hän työskenteli valokuvaajana ja toimittajana muun muassa Kaakkois-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. 

Hän on saanut lukuisia palkintoja. Vuonna 2018 Liulialle myönnettiin Pro Finlandia -mitali. 

Saskioiden näyttely on auki elokuun. Tässä väkeä avajaisissa.

Ajankohtaisia asioita 

Marita Liulialle syntyi palo maalata tauon jälkeen. Nyt hän on maalannut päätyönään 15 vuotta. Suuri osa Saskioiden METEOR-näyttelyn teoksista on syntynyt tänä vuonna. 

Galleria Saskia on hänen oma löytönsä. Tila on kaunis, Saskioiden väki ystävällisyyden perikuva ja komissiota ei peritä. Siis löytö. Toinen Tampereen ilahduttava ihme on Vastapaino-kustantamo, joka notkeasti otti Marita Liulian opaskirjan julkaistavaksi. 

Syyskuun 13. ja 14. avautuu Marita Liulia Gallery Helsingin Kallioon.

– Järjestämme galleriassa yhdessä Marjo Tiirikan (Mariolo Oy) kanssa myös teemallisia tapahtumia ja keskusteluja. Tavoitteena on luoda yhteisöllisyyttä, ja avata keskusteluja kirjan teemojen pohjalta. Ensimmäinen keskustelukumppanini on muusikko Isaac Sene. Teemme myös podcasteja ja striimaamme tapahtumat verkkoon. 

Helmi–maaliskuussa 2026 Maritalla on näyttely Arktikumissa Rovaniemellä, jota hän pitää samalla tavalla vireänä kaupunkina kuin Tamperetta. 

Marita Liulia nostaa maljan avajaisissa.

Kulttuurille oma strategia 

Marita Liulia arvostaa koulutusta, vaikka näkee siinä vakavia puutteita. Hän on opiskellut Savonlinnan taidelukiossa, sen jälkeen hän opiskeli kirjallisuutta ja poliittista historiaa Helsingin yliopistossa, josta valmistui kandiksi, sekä kuvataiteita Taideteollisessa korkeakoulussa, joka nykyään on Aalto-yliopisto. Ensimmäinen opetuspaikka oli Teatterikorkeakoulu. Taiteellinen toiminta alkoikin 1980-luvun alussa teatterista ja kuvataiteista. 

– Opetushallinto on linjannut taideopetuksen teoriapainotteiseksi, mutta laiminlyönyt työelämätaidot. Alan harvat johtotehtävät menevät tohtoreille, jotka tutkivat, mutta miten on taiteen tekemisen laita? Toki teoria on tärkeää, mutta luovilla aloilla tarvitaan käytännön taitoja, koska vakituisia työpaikkoja ei juuri ole. 

Liulian mielestä kulttuuri tarvitsee uuden strategian. Jos sellainen saatiin aikaan maanpuolustukselle muutamassa kuukaudessa, niin miksei samalla tehtäisi strategia sille, mitä puolustetaan eli pienen maan kielelle, kulttuurille ja taiteelle. 

Mallia Saksasta 

– Saksa satsaa maanpuolustuksen rinnalla kulttuuriohjelmaan, johon se on laittanut 2,2 miljardia. Suomi seuraa monessa asiassa Ruotsia ja Saksaa. Niin voisi tehdä nytkin. 

– Suomi oli digitaalisen teknologian edelläkävijämaa, joten mikä estäisi meitä onnistumasta myös tekoälyn aikakaudella? Oma taiteilijaurani on toteutunut yhteistyössä suomalaisten insinöörien kanssa.  

Kaikki alat tarvitsevat luovuutta, ensin syntyäkseen, sitten kasvaakseen ja lopulta uudistuakseen. Itsensä johtaminen on kaiken luovan työn perusta – riippumatta siitä, millä alalla toimii. 

Nyt luovuutta tarvitaan uudistumiseen. Tekoäly on jo täällä, ja se koskettaa jokaista. Todennäköisesti se vie työpaikkoja, mutta myös tuo niitä. Parasta siis tutkia sen luomia mahdollisuuksia. 

Yksi asia, jota keinoäly ei tuota, on tekijänoikeudet. Niistä taiteilijoiden itsensä kannattaa pitää huolta. 

Saskioiden galleria on Marita Liulian mielestä kaunis ja ilmapiiri ystävällinen.

Itsensä ohjaaminen 

– Suomalaisia vaivaa asenne, jossa odotetaan, että joku muu hoitaa asiat puolesta. Olen joutunut ja tottunut tekemään itse. Pidän toiminnasta, en niinkään valittamisesta. Olen tehnyt taidetta 40 vuotta, vien sitä maailmalle, markkinoin, luon yhteyksiä, olen hoitanut yritystäni kohta 30 vuotta, perustan oman gallerian ja minulla on iso joukko ihania tekeviä ihmisiä ympärilläni. Tässä kaikessa tarvitaan itsensä johtamista. 

Marita Liulia on saanut jo palautetta oppaastaan ja erityisesti nuoret pitävät sen ajatuksia itsensä johtamisesta tärkeänä. 

Haasteitakin on riittänyt. Lapsuudesta asti liikkumista on rajoittanut nivelreuma, joka diagnosoitiin ensin virheellisesti tuberkuloosiksi. Sairauden vuoksi Liulia oli paljon sairaalassa lapsena. Nivelreuma antoi myös pontevuutta. Jos haluaa toteuttaa unelmansa, ei pidä jäädä odottelemaan, vaan ne pitää toteuttaa heti. 

Aivovienti on tappiollista 

Liulia on järkyttynyt Suomen aivoviennistä. Opiskelu on kallista ja tohtorintutkinto maksaa yhteiskunnalle noin miljoonan. Monet tohtoreista ovat ulkomaalaisia, ja heille annetaan valmistumisen jälkeen aikaa vaivaiset kolme kuukautta työllistyä tai sitten se on maasta ulos. Miten siinä ajassa ehtii perustaa yrityksen tai löytää työpaikan? Työperäinen maahanmuutto on monilla aloilla aloilla valtava menetys- ei menestystarina. 

– Tanskan malli on oivallinen. Siellä on mielletty, että taide ja kulttuuri ovat osa maan infrastruktuuria niin kuin ruokahuolto. Katsokaa vaikka miten hyvin Tanska hoitaa elokuva-alaa. Myös Baltian maissa on hyvä yhdessä tekemisen meininki ja ylpeys omasta kulttuurista ja luovuudesta. Suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa, kuinka tärkeää meille on esimerkiksi oma kieli ja kulttuuri. 

– Meillä valtiovarainministeri Riikka Purran mielestä kulttuuri on luksusta. Purran historiatunnit taisivat jäädä väliin, sillä meistä ei tullut ruotsalaisia, eikä venäläisiä ja vaikka viihteellä mennään ja ollaan Natossa – ei meistä tule amerikkalaisiakaan. Kieli, kulttuuri ja taide tekevät meistä suomalaisia. Ne ovat suomalaisuuden perusta, siis perussuomalaisuudenkin perusta. 

Tässä teoksessa on kuvattu Tove Jansson.

Jokaisella sukupolvella vuoronsa 

Marita Liulia on käyttänyt paljon aikaa järjestötyöhön. 

– Se vie toki työaikaa, mutta siitä myös saa paljon, kun on tekemissä fiksujen ja innostuneiden ihmisten kanssa. Jos ilmapiiri on tympeä, kannattaa etsiytyä muualle tai luoda uutta. Jokaisen sukupolven pitää vuorostaan uudistaa rakenteita. Kuka muu sen tekisi? 

– Tein vuoden rundin eri järjestöjen tilaisuuksissa. Olin aika masentunut näköalattomuuteen. Pelkkä valitus ei vie asioita eteenpäin. Näistä kokemuksista ponnistaa myös oman gallerian perustaminen. 

Liulia on tehnyt yhteistyötä monien yritysten kanssa, viimeksi hän on ollut viemässä Kalevala Korua Japaniin. Se onnistui. 

– Yritysyhteistyö on antanut minulle paljon. Osaamista, asiakkaita, virkistäviä ihmisiä ja uusia toimintatapoja. 

Voi sanoa, että Marita Liulia oli mestarillinen verkostoituja jo ennen kuin sana iskostui kielenkäyttöön. Tästä mainittakoon yhteistyö tanssija, koreografi Tero Saarisen sekä muusikko, säveltäjä Kimmo Pohjosen kanssa. 

Liulia asuu museohuvilassa Helsingin Arabian alueella. Siellä on jälleen ihan pian suuret juhlat, koska hän mielellään yhdistää eri alojen ihmisiä. Näin syntyy ideoita. Jos on vain omassa kuplassa, voi vesi seisoa. 

Asenne ratkaisee 

Marita Liulian mielestä elämänasenne on tärkein. 

– Kaikkiin, ihan miltä alalta tahansa, tulee suhtautua kunnioittavasti. Positiivinen ja toimintakeskeinen pärjää aina ja kaikkialla. Taiteilijalle on tärkeää myös huomioida yleisönsä. Lämpöä ja myötätuntoa tarvitsevat kaikki. 

Tietokoneeseen Liulia rakastui jo 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Hän on aina ollut tekemisissä insinöörien kanssa. Myös aviopuoliso Timo Saari on insinööri, joka on innostunut kulttuurista. Saari oli mukana ripustamassa Saskioiden näyttelyä. 

– Tätä nykyä puoliso itse bongailee kulttuuripaikkoja, joihin kannattaisi tutustua. 

Suosittelen heille Tahmelan huvilaa ja Hiedanrantaa. 

– Rakastan tanssia ja kirjallisuutta, eri taiteenaloja ja paikkoja, joissa tapahtuu. Seuraan muodin alan nuoria, koska se vetää nyt. Valitettavasti meillä ei ole enää juurikaan designyrityksiä, joten nämäkin muodin ammattilaiset joutuvat lähtemään ulkomaille. 

METEOR-näyttelyn teosten materiaalina on usein kulta ja laava.

Saskiat 

Tampereelle avautuvassa METEOR-näyttelyssä on esillä Liulian uusia maalauksia, joiden materiaaleina ovat usein kulta ja laava. Taiteilijan mielimateriaali on kulta, joka on peräisin lähes neljä miljardia vuotta sitten maahaan iskeytyneistä meteoriiteista.

Maan tulisesta ytimestä nousee myös toinen Liulian suosima materiaali eli laava. Suuret maalauksensa Liulia viimeistelee paljain käsin.  

METEOR-näyttely Tampereen Galleria Saskiassa 27.8.2025 asti. Taiteilija on läsnä näyttelyn viimeisenä päivänä. Marita Liulian verkkosivut löydät täältä. Kuinka tehdä hyvää taidetta ja elää hyvää elämää -podcastin voit kuunnella täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua