Kirsi Kunnas miehensä Jaakko Syrjän ja poikiensa Mikon ja Martin kanssa. Kuva: Wiki Commons
MUISTOKIRJOITUS | ”Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen”, Erkki Kiviniemi kirjoittaa.
Kirsi Kunnas (1924–2021) on poissa.
Hän on Suomen kansan rakastama lastenrunoilija. Hänen Tiitiäisensä, taikurinsa, siilinsä ja sammakkonsa ja perunakattilansa ovat ihastuttaneet monia sukupolvia.
Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen.
Hän oli kuitenkin myös merkittävä lyyrikko modernismin tullessa runouden eturintamaan erityisesti naiskirjailijoiden voimin syrjäyttämään koskenniemeläisen runomittapakon. Vuonna 1947 ilmestynyt esikoisteos Villiomenapuu kertoo jo nimellään runon vapauttamisen tahdosta.
Vielä harvempi tietää Kirsin voimakkaasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Hän oli lyömässä ratkaisevan nyrkin pöytään Tampereen Kauppahallintalon pelastamisessa purkutuomiolta.
On monia muitakin kertomuksia Kirsin tinkimättömien ja selväjärkisten perustelujen ratkaisevista vaikutuksista rakennusten purun ja ympäristön huononnushankkeiden vastustamisessa.
On hienoa, että hänelle ehdittiin perustaa Suomen Luonnonperintösäätiön nimikkometsä, Tiitiäisen metsä, Ylöjärvelle lähelle Kirsin ja hänen miehensä kirjailija Jaakko Syrjän pitkäaikaista kotia.
* *
Tunsin Kirsin viime vuosikymmeninä melko läheisesti. Kävimme puhelinkeskusteluja säännöllisesti korona-ajalla. Aina hän jaksoi puhua kirjallisuudesta, runon ja kulttuurin merkityksestä ihmiskunnalle.
Kirsi Kunnaan pitkä ja hyvä elämä on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa.
Hänen hienosta lyriikastaan muistan erityisesti runon, jonka hän sanoi olevan mieleisiään. Se käsitteli kuolemaa:
”Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaanolemme yksin vailla varjoa.
Silmät niin pimeät.
Näyt
ammuksina sisään räjähtävät.”(Kuun kuva meissä, 1980)
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Selma Savolaisen marraskuussa kantaesityksensä saava Flustra käsittelee merta ja meren jatkuvaa liikettä
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Uteliaisuus musiikin kuuntelua kohtaan ja tarve ymmärtää sitä on ollut mukana Selma Savolaisen elämässä pienestä pitäen.
Korutaiteilija Minna Toivonen haluaa tuoda kylmään maailmaan kauneutta, iloa ja hyvää mieltä
HENKILÖ | Minna Toivosen tie korutaiteilijaksi on kulkenut firenzeläisen taidegallerian ja Italian suurlähetystön kautta.
Neljän tamperelaisen lauluntekijän yhtye Ne Lintuizet on rakkaudenosoitus moniääniselle laululle
MUSIIKKI | Laura Moisio, Kielo Kärkkäinen, Pekko Käppi ja Lauri Myllymäki ovat nyt yhtä kuin Ne Lintuizet. Yhtye on perustettu tänä vuonna.
Runoilija Kari Aronpuro: kissan yksinhuoltaja kuplassaan
HENKILÖ | Kari Aronpuro ei juuri esittelyä kaipaa, sillä hän on tuttu hahmo Tampereella ja laajemminkin laajan tuotantonsa ja pitkän uransa ansiosta.