Kirsi Kunnas miehensä Jaakko Syrjän ja poikiensa Mikon ja Martin kanssa. Kuva: Wiki Commons
MUISTOKIRJOITUS | ”Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen”, Erkki Kiviniemi kirjoittaa.
Kirsi Kunnas (1924–2021) on poissa.
Hän on Suomen kansan rakastama lastenrunoilija. Hänen Tiitiäisensä, taikurinsa, siilinsä ja sammakkonsa ja perunakattilansa ovat ihastuttaneet monia sukupolvia.
Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen.
Hän oli kuitenkin myös merkittävä lyyrikko modernismin tullessa runouden eturintamaan erityisesti naiskirjailijoiden voimin syrjäyttämään koskenniemeläisen runomittapakon. Vuonna 1947 ilmestynyt esikoisteos Villiomenapuu kertoo jo nimellään runon vapauttamisen tahdosta.
Vielä harvempi tietää Kirsin voimakkaasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Hän oli lyömässä ratkaisevan nyrkin pöytään Tampereen Kauppahallintalon pelastamisessa purkutuomiolta.
On monia muitakin kertomuksia Kirsin tinkimättömien ja selväjärkisten perustelujen ratkaisevista vaikutuksista rakennusten purun ja ympäristön huononnushankkeiden vastustamisessa.
On hienoa, että hänelle ehdittiin perustaa Suomen Luonnonperintösäätiön nimikkometsä, Tiitiäisen metsä, Ylöjärvelle lähelle Kirsin ja hänen miehensä kirjailija Jaakko Syrjän pitkäaikaista kotia.
* *
Tunsin Kirsin viime vuosikymmeninä melko läheisesti. Kävimme puhelinkeskusteluja säännöllisesti korona-ajalla. Aina hän jaksoi puhua kirjallisuudesta, runon ja kulttuurin merkityksestä ihmiskunnalle.
Kirsi Kunnaan pitkä ja hyvä elämä on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa.
Hänen hienosta lyriikastaan muistan erityisesti runon, jonka hän sanoi olevan mieleisiään. Se käsitteli kuolemaa:
”Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaanolemme yksin vailla varjoa.
Silmät niin pimeät.
Näyt
ammuksina sisään räjähtävät.”(Kuun kuva meissä, 1980)
Erkki Kiviniemi
Kirsi Kunnas eli 96-vuotiaaksi. Kuva: Wiki Commons
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ryhmäteatterin uusi johtaja Riikka Oksanen purkaa seuraavaksi runoilija Pentti Saarikosken myytin näyttämölle
KENEN LAULUJA LAULAN | Vuoden musiikkiteatterintekijäksi elokuussa valittu Riikka Oksanen haluaa tuoda Ryhmäteatteriin uusia tekijöitä ja uudenlaista ajattelua.
Hevoseltakin voi saada oppia näyttelijäntyöhön – Karlo Haapiainen haki seitsemän kertaa Teatterikorkeakouluun
KENEN LAULUJA LAULAN | Karlo Haapiainen lentää Hämeenlinnan Tulisiipi-musikaalissa, svengaa Greta Tuotannon Sörkassa ja laulaa humppaa Varaslähtö-orkesterin solistina.
Näyttelijä Eila Roine (1931–2025) – Peloista selviää vain menemällä niiden läpi
MUISTOKIRJOITUS | Eila Roineen ohje näyttelijäntyöhön oli yksinkertainen: lue teksti, ajattele ja sitten – lakkaa näyttelemästä.
Satu Rämö kerää voimia seuraavaan dekkariin – Hildur tulee syksyllä Tampereelle
HENKILÖ | Satu Rämön mukaan jokaisen uuden romaanin rutistus on ”helvetinmoinen työsarka”. Hildur nähdään syksyllä 2026 Tampereen Komediateatterin lavalla.