Lauri Latun lempihirviö on Medusa. Kuva: Pasi Huttunen
HENKILÖ | Kääntäjä ja kauhukirjailija Lauri Lattu luennoi aiheesta Hirviöt ja queer prideväelle Joensuussa. Hirviö paljastaa laatikoiden ja lokeroiden riittämättömyyden. Niin on queerinkin tehtävä ollakseen olemassa.
”Keskiaika oli ehkä lempeämpi kuin uusi aika. Kategorioiden välissä oli silloin tilaa.”
Selkeisiin sukupuolikategorioihin sopimattomia on pidetty hirveinä, pelottavina, kauhistuttavina ja luonnottomina olentoina. Hirviöinä. Valtavirrasta poikkeavaa seksuaalisuutta on pitkään pidetty jonkinasteisena uhkana yhteiskunnalle, vaikka siihen suhtautuminen on eri aikoina vaihdellut.
Queer on yleisen määritelmän mukaan poliittinen ja usein akateeminen näkökulma, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja. Sillä viitattiin homoseksuaalisuuteen kirjailija ja kääntäjä Lauri Latun mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1922 ja sittemmin sateenkaariyhteisö itse on ottanut käsitteen haltuun ja kääntänyt positiiviseksi. Samaan tapaan hirviö on jotain, joka ei mahdu yleisiin kategorioihin.
Pohjois-Karjala Pride -viikolla aiheesta Hirviöt ja queer osapuilleen 70 ihmiselle Kerubissa luennoinut Lattu painottaa, että kummankin kohdalla on kyse laatikoista ja lokeroista, joihin ei mahduta. Latun olemuskin istuu hyvin tähän perusajatukseen, sillä hänet voisi kuvitella yhtä hyvin lavalle folk metal -bändissä kuin tomuiseen tutkijankammioon.
”Hirviö paljastaa laatikoiden riittämättömyyden ja pakottaa määrittelemään uudelleen. Niin on queerinkin tehtävä ollakseen olemassa”, hän totesi.
Käsitys hirviöstä on muuttunut aikojen saatossa. Siinä, missä antiikissa hirviö oli jumalien kiroama ja siksi hirviö, ajateltiin keskiajalla, että oli olemassa erilaisia hirviöiden rotuja. Ajateltiin jopa, että niille oli vietävissä jumalan sanaa ja ne olisivat olleet näin pelastettavissa.
”Saarnaajat sitten vaeltelivat etsimässä näitä, mutta eivät jostain syystä löytäneet”, Lattu naurahti.
Noitavainot ja hysteria alkoivat vasta uudella ajalla. Lopulta valistus poisti hirviöt valtavirran ajattelusta, vaikka usko niihin ei mihinkään hävinnyt. Samalla queer alettiin nähdä lääketieteellisenä ilmiönä, mielenhäiriönä.
”Keskiaika oli ehkä lempeämpi kuin uusi aika. Kategorioiden välissä oli silloin tilaa”, Lattu luonnehti.
Hirviötarinoita helppo lukea queerin kautta
Jo Latun lyhyen luennon tarjoama suppea läpikäynti osoittaa, että yllättävän monia hirviötarinoita on hyvin helppo lukea queerin kautta. Elokuvista Nosferatussa (1922) vampyyrikreivi imeskelee miespuolisen päähenkilön sormea, Veren vangeissa (1994) Tom Cruisen ja Brad Pittin näyttelemät vampyyrit tekevät lapsivampyyrin ja niin edelleen. Kauemmas, skandinaaviseen mytologiaan mentäessä Loki muuttui tammaksi, paritteli orin kanssa ja synnytti Sleipnirin, kahdeksanjalkaisen hevosen.
”Ei-heteronormatiivinen lisääntyminen yhdistää monia hirviöitä. Jos myytti kuvaa sitä, että mies synnyttää, tarjotaan edes jotain ulospääsyä normista”, Lattu kiteytti.
Muutkin kuin Lattu ovat pohtineet samankaltaisia teemoja. Jonkinlaisen dekadentin antisankarin viittaa harteilleen sovitteleva pohjoiskarjalaislähtöinen kirjailija ja runoilija Artemis Kelosaari kirjoittaa esseessään queer-koodatuista pahiksista ja viittaa murtautumiseen ulos Latun kuvailemista lokeroista:
”Queer-koodattu pahis on pelottava – ei epäilyttävän feminiinisistä piirteistään huolimatta, vaan niiden vuoksi, niiden yhdistyessä oveluuteen tai voimaan. Hän on enemmän maskuliinisuuden ja feminiinisyyden yhdistelmä kuin yksiselitteisen feminiininen mies.”
Kelosaaren heinäkuun alussa ilmestyvässä romaanissa Etelän poika (Osuuskumma, 2024) yksi keskeinen teema on, että miehet lisääntyvät keskenään tarvitsematta naisia.
Homofobia ylläpitää ”pyhää järjestystä”
Lattu muistuttaa, että esimerkiksi antiikin Rooma oli melko ankara paikka poikkeavana pidettyä sukupuolisuutta kohtaan. Roomalaisilla oli pax deorum, sopimus jumalien kanssa. Ajatus oli, että koska yhteiskunta on toimiva, on jotain tehty oikein, joten niin on oltava jatkossakin. Sitä järkyttävä, esimerkiksi intersukupuolinen, oli hirviö.
Samanlainen ajatus on tänä päivänä löydettävissä esimerkiksi Venäjältä, jossa valtaa pitää fasistinen, kansaa pyhään sotaan kiihottava Vladimir Putinin hallinto. Vihan nostattaminen erilaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan on ollut aivan keskeinen väline Putinin hallinnon työkalupakissa. Euroopassa esimerkiksi Unkarin hallinto on maalaillut erilaisia vähemmistöjä hirviöiksi. Ja toki laitaoikeisto sekä konservatiivikristityt tekevät sitä jatkuvasti eri maissa, Suomessakin.
”Nykypäivän Suomessakin homo- ja transfobiaa usein selittää tämä. Koetaan, että yhteiskunnan on oltava näin kun tämä on aina toiminut. ’Pyhää järjestystä’ ei saa rikkoa”, Lattu totesi.
Teksteissään järjestäytyneeseen sateenkaariliikehdintään kriittisesti suhtautuva Kelosaari päätyy toteamaan esseensä päätteeksi, että ”mieluummin pahis kuin uhri”.
Lattu rakentaa kuvasta selvästi monimutkaisemman eikä anna helppoa vastausta. Hän tuo esiin Lady Gagan esimerkkinä sekä queerin että hirviöteeman haltuunotosta ja omakseen tekemisestä. Toisena esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Irlannin tämän vuoden euroviisuedustajan Bambie Thugin, joka herätti noituusteemoillaan hiukan moraalipaniikkia kaiken muun euroviisuihin liittyneen kohun marginaalissa.
Latun luennon perusteella johtopäätös on, että ei tarvitse olla kumpaakaan, uhri eikä pahis. Queer ei ole saavutettu tila eikä maali tai päätepiste vaan jatkuvaa kriittistä keskustelua ja tekemistä. Laatikoiden ja lokeroiden muotoileminen uudelleen yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja populaarikulttuurissa jatkuu.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
