Riikka Palander. Kuva: Mikko Vattulainen 

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat 

Riikka Palanderille runo on kirjoittamisen tärkein laji ja hänelle luontevin ilmaisun tapa. Hän kirjoittaa myös proosaa. 

– Proosassa joudun tekemään enemmän töitä ennen kuin teksti alkaa tuntua omalta. 

Palander vertaa runon kirjoittamista siivilöintiin; hän kirjoittaa paljon materiaalia, josta hän etsii kiteytyksiä.

Runo muodostuu pirstaleista. Kirjoitetusta raakamateriaalista voi löytyä yksittäisiä runoja tai säkeitä, joskus rytmi, tunnelma tai jopa yksittäinen sana, josta runo alkaa kehittyä. Hyvin harvoin runo syntyy kerralla valmiiksi. Useimmiten runon kirjoittaminen on tekstin yhdistelemistä ja kokoamista. 

Eeva-Liisa Manner aina mainittu 

Riikka Palander on yksi neljästä Viikon runon toisen kauden runoilijasta. Hänen uusin runokokoelmansa Poissaolon paino (Warelia, 2022) sai kiittävät arvostelut. Näissäkin kritiikeissä mainittiin Eeva-Liisa Manner. 

– Lähes kaikissa teoksistani kirjoitetuissa kritiikeissä minua verrataan Manneriin. Toki Manner on minulle suunnannäyttäjä ja luen hänen tuotantoaan jatkuvasti. Olen kuitenkin velkaa myös Mirkka Rekolalle ja koen hänen runoutensa jopa itselleni läheisemmäksi kuin Mannerin. Tärkeitä esikuvia ovat myös Göstä Ågren ja Tomas Tranströmer. 

Riikka Palanderilta ilmestyy elokuussa proosateos. Sitä hän viimeisteli talvella, rakenne ja sisältö olivat jo silloin valmiina.  

Palanderilla on puolen vuoden apurahakausi meneillään, joten kirjoittamisrauha on taattu. Parasta kirjoitusaikaa ovat aamut ja aamupäivät. 

Riikka Palander Tampere-talossa joulukuussa 2022, kun Kulttuuritoimitus oli mukana Kirjafestareilla Viikon runo -teemalla. Kuva: Mikko Vattulainen

Uutta runoa ja uutta proosaa 

Proosan ja runouden kirjoittamisessa on paljonkin eroja. Proosaa Palander kirjoittaa kerroksittain, mutta siinä korostuu vaiheittaisuus. Tekstimassan ollessa laaja kaikkiin osa-alueisiin ei voi keskittyä kerralla. 

– Fokusoin vuoroin esimerkiksi henkilöhahmojen työstämiseen, jännitteen rakentumiseen tai leikkauksiin. Esikoisromaaniani kirjoittaessa kieli asettui kohdilleen loppuvaiheessa. Vasta, kun temaattinen taso oli ehjä, tavoitin romaanin kielen. 

Riikka Palander on myös aloittanut uuden runokokoelman kirjoittamisen ja proosaakin on suunnitteilla. Näitä lajeja on hedelmällistä tehdä yhtä aikaa, koska voi hyödyntää toisesta ylijäävää materiaalia toisessa. Varsinkin proosasta jää usein jotain, mitä voi kehittää runoa kohti. 

– Runoudessa kirjoitan kieltä omaksi. Arkinen kielen käyttö turruttaa ja sanojen merkitykset ja vivahteet häivyttyvät pois. Siinä mielessä runous on minulle palaamista takaisin merkitysten äärelle. Sitä kautta löytyy kielen avaruus. 

Oriveden opiston kasvatti 

Riikka Palander on kotoisin Keski-Suomesta, Leivonmäeltä. Kirjailijan ura oli hänellä mielessä jo varhain. 

– 16-vuotiaana lähdin Oriveden opiston kirjoittajalukioon. Tapasin toisia kirjoittavia ihmisiä, joista monesta tuli minulle hyviä ystäviä. Ne vuodet olivat merkittäviä kirjoittamisen kannalta. Opisto oli minulle koti, se oli ennen kaikkea kirjoittavien ihmisten koti. 

Palander kertoo, että uutinen Oriveden opiston toiminnan lopettamisesta vuonna 2018 oli järkytys. 

– Monen vuoden ajan sen jälkeen näin unia, joissa harhailin opiston käytävillä ja pakkasin tavaroitani. Oriveden opiston loppuminen osui elämässäni sellaiseen siirtymävaiheeseen, että tämä uni kuvasi minulle laajemminkin vanhoista rakenteista luopumista. 

Kirjoittajalukiossa Palander sai vanhan tuen luovalle työskentelylle ja pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Oriveden opiston jälkeen hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa, mistä hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Pääaine oli filosofia, ja pitkinä sivuaineina olivat elämänkatsomustieto ja sukupuolentutkimus. 

Tampereelle Riikka Palander muutti alkukesästä vuonna 2021. Täällä hän oli reilun vuoden ajan Pirkkalaiskirjailijoiden sihteeri ja somevastaava. Vähentääkseen työkuormaansa hän on tätä nykyä ainoastaan hallituksen jäsen, ja muut tehtävät ovat jääneet. 

Riikka Palanderille runo on kirjoittamisen tärkein laji. Kuva: Mikko Vattulainen

Kustantajan etsintää 

Esikoisrunokokoelman kustantajan etsintä oli monipolvista. Hän tarjosi 18-vuotiaana kokoelmaa WSOY:lle. Kustannustoimittaja kiinnostui tekstistä ja kutsui Palanderin käymään Helsinkiin. Kustannustoimittaja kehotti valikoimaan kokoelmasta muutamat parhaat runot, työstämään uutta ja palaamaan parin vuoden päästä asiaan. Niin Palander tekikin, mutta tavoitellessaan kustannustoimittajaa uuden kokoelman kanssa kävi ilmi, että tämä oli siirtynyt muualle. Palander jäi tyhjän päälle. 

– Sen sijaan sain palautteen, että taitavaa tekstiä, mutta kuin suoraan 1960-luvulta. Emme voi ottaa teosta kustannusohjelmaan, sillä se ei kommunikoi nykyrunouden kanssa. 

Panu Tuomi oli Sanansadon toimituskunnassa ja nosti Palanderin kokoelman esiin käsikirjoitusten joukosta. Näin Sanasato julkaisi Riikan esikoisen vuonna 2010. 

Runojaan Riikka Palander on joskus esittänyt, mutta ei ole siitä enää innostunut. 

– Esiintymiseltä vaaditaan tätä nykyä paljon. Niihin yhdistetään kuvaa ja musiikkia. En ole kiinnostunut sen tyyppisestä esiintymisestä. Itse kuuntelen mieluiten runoutta runoilijan itsensä lukemana ilman esityksellistä viritystä. 

Runoilijoiden kaupunki 

Tampereella on merkittävä määrä edesmenneitä ja nykyisiä runoilijoita. Tamperetta voi jossain mielessä sanoa runoilijoiden kaupungiksi. 

– Tampereella on runoilijan hyvä elää. Kun menen Keskustorille, voin kompastua kivilaattaan, jossa on Eeva-Liisa Mannerin säkeitä. Se on todella elähdyttävää. Silloin tietää runoilijana olevansa oikeassa paikassa.  

Tämän jutun kirjoittaja on saanut tukea journalistiseen työskentelyyn Pirkanmaan Kulttuurirahastolta vuonna 2022. 

LUE LISÄÄ: Löydät kaikki Viikon runo -sarjaan liittyvät jutut täältä.

* *

Riikka Palander 

• Tamperelainen runoilija. Syntynyt vuonna 1986 Leivonmäessä.
• Valmistunut Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan filosofia. 

Runokokoelmat

• Maa muistaa matkustajan (Sanasato, 2010) 
• Sininen punainen (Sanasato, 2011) 
• Seeprakivi (Sanasato, 2015) 
• Poissaolon paino (Warelia, 2022) 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua