Rokkikukko Pate Mustajärvi on lukenut kirjoja koko ikänsä – koska kovat jätkät eivät lue, sitä piti tehdä salaa

Pauli ”Pate” Mustajärvi. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Pauli ”Pate” Mustajärven tunnetun puolen eli rockmuusikon elämän tuntevat kaikki ulkoa, joten tässä jutussa mennään muihin elämänalueisiin – ja etenkin kirjoihin.

Pate oppi lukemaan jo ennen kouluikää. Siitä lähtien hän on lukenut kirjoja. Koulun alku oli lievästi turhauttavaa, koska muut vasta opettelivat tavaamaan.

– Hurja kunnari (Aaro Honka) kolahti. Teimme kotona konmaritusta, mutta tätä kirjaa ei vintiltä enää löytynyt. Se on harmi, koska se oli tärkeä. Kahlasin Robinson Crusoet, Aarresaaret, Viimeiset mohikaanit ja Viisikot.

Sisko yllytti

Hyppäys seikkailukirjoista vakavampaan kirjallisuuteen oli nopea ja siihen antoivat vauhtia siskovainaa Pirkko ja hänen miehensä Juhani, jotka molemmat olivat himolukijoita. He toivat Mustajärven kesäpaikkaan lomalukemisekseen vinot pinot kirjoja ja niistä löytyi luettavaa.

– Joitain kirjoja luin liian nuorena, enkä niistä tajunnut puoliakaan, mutta hienoja ne silti olivat. Hiljaa virtaa Don oli yksi näistä liian varhain luetuista. Sen luin niin, että kasakat ovat hienoa väkeä. Näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä väärässä.

Carlos Castaneda oli yksi näitä nuoruuden hurahtamisia. Ehkä liian varhain liian intensiivisesti.

Pate ostaa kirjat

– 1960-luvun kirjoista mieleen jäi Jerzy Kosinskin Kirjava lintu. Se oli niin karmea, ettei meinannut uskaltaa kääntää seuraavaa sivua.

Mielen kuohuntaa teinipojalle tuotti esimerkiksi O:n tarina.

Kalle Päätalo ei iskenyt, vaikka Juice Leskinen tätä kirjailijaa kovasti fanitti.

Historiaa oli kotona kirjahyllyssä, esimerkiksi Suuri maailman historia -sarja. Kolmannella luokalla Pauli piti esitelmän Mannerheimista, koska hänestä kertova kirja löytyi kotihyllystä.

– Ei meillä kotona mitään valtavia määriä kirjoja ollut. Nyt ostan kirjoja – ehkä liikaakin. Ostan myös levyjä, keikka- ja teatterilippuja. Vieraslistoille en itsenäni tyrkytä. Olen sitä mieltä, että ammattilaisten on saatava työstään palkkaa, ja siksi ostan lippuni ja kirjani.

Sanat samantien

Pate Mustajärvi on kirjoittanut kahdensadan laulun sanat. Ne syntyivät yleensä samantien, kun idea oli kirkastunut.

– Kuuma kesä -sanat ”näin” heti mielikuvissani niin, että olin Rantatiellä pyörän sarvissa. Yleensä se meni niin, että Costello Hautamäki teki kotonaan c-kasetin, jossa oli melodia ja rytmitys, Mustajärvi kertoo.

– Olen lapsesta asti nähnyt musiikin. Meillä ei ollut televisiota eikä levysoitinta. Kun radiosta tuli klassinen Sapelitanssi, minä riehuin henkari sapelinani ympäri taloa, vaikka en edes tiennyt biisin nimeä.

Yksi sooloalbumi Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä syntyi toisinpäin. Siihen Pate kirjoitti ensin tekstit, jotka menivät sitten Ari ”Kankku” Kankaanpäälle sävellettäväksi. Mukana oli myös yksi Jenni-tyttären teksti.

– Nimet sisälsivät niin omakohtaisia kokemuksia ja juttuja, että se piti tehdä näin.

Lukeminen auttaa kirjoittamista ja sitähän laulujen sanoittaminen on.

Lukeminen vaatii oman tilansa ja aikansa. Sen vuoksi kirjat eivät kulkeneet keikkabusseissa mukana. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Entä jos?

Haastattelussa paljastuu, että Mustajärvi on kirjoittanut novelleja. Ne tekivät siskon mieheen Juhaniin vaikutuksen. Niin ison, että hän ehdotti Paulille kirjailijaksi ryhtymistä.

– Viimeistään oman kirjan tekeminen teki minulle selväksi, että kirjailijat on kirjailijoita ja raapustelijat raapustelijoita.

Voi sitä kuitenkin miettiä, mitä olisikaan tapahtunut, jos Mustajärvi olisi nuorena miehenä tehnyt toisen ratkaisun ja alkanut kirjoittaa.

On hänelle ehdotettu myös teatterikorkeakouluun pyrkimistä. Mustajärvellä on niin paljon luontaista karismaa, ettei siinäkään vaihtoehdossa olisi varmaan huonosti käynyt.

– 1990-luvulla tehtiin Niskavuoren Aarnet -revyitä ravintola Kiveen ja Tullikamarille. Oli kaksi oikeaa näyttelijää ja minä. Pelleksi minä itseni tunsin.

Jo 1980-luvulla Tillikan terassilla eräs teatteriohjaaja pyysi Mustajärveä Saatana saapuu Moskovaan -esityksen päärooliin, saatanaksi. Tämän hän väisti vetoamalla kiireisiin, 160 keikkaa ja kaksi uutta albumia vuodessa. Aikaa ei oikeastikaan ollut.

Kova kolmikko

Seitsemään veljekseen, Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan ja Tuntemattomaan Pate Mustajärvi palaa parin, kolmen vuoden välein.

Uusista kirjoista vaikuttavia ovat esimerkiksi Juha Hurmeen teokset, joissa teksti svengaa niin, että kirjat tempaavat mukaansa.

Syksyllä tehtiin töiden takia lykätty jalkaleikkaus, jonka vuoksi kaksi kuukautta meni keppien kanssa ja jalka paketissa. Oli aikaa lukea. Tätä varten Mustajärvi hankki pinokaupalla kirjoja Helsingin kirjamessuilta.

– Iida Turpeisen Elolliset on jumalauta hyvä romaani. Minne katosi Antti Järvi, jonka kirjoittaja on saman niminen, on kova kirja. Siinä aukesi 1930-luvun ajankuva ja se, miten ihminen joko mukautuu tai ei mukaudu.

– Kirjoista havaitsee sen, ettei mikään maailmassa ole muuttunut. Vuodesta 1918 ei ole kuin vähän yli sata vuotta, mutta ne ajat tulevat edelleen mieleen Tuomas Hopun kirjoista, sillä ne tulecat lähelle oman kylän kähinää. Meitä on neljän ystävän porukka. Olemme tunteneet niin kauan kuin muistamme, kolmivuotiaista. Kaksi meistä asuu Ikurissa ja toiset kaksi lähellä Tesomalla ja Raholassa. Lenkkeillemme Mustavuoren maisemissa ja siellä on edelleen nähtävissä juoksuhautoja vuodelta 1918.

Mustajärven kesäpaikan läheisyydessä oli venäläisten vankileiri.

Uusista kirjoista kolahti myös Paavo Huotarin ja Ville Mäkipellon Sensuroitu, jossa paljastuu, että Raamattu on ihmisen kirjoittama kirja, jonka sanoma on muun muassa käännösten myötä ajan saatossa muuttunut.

– Duunien vuoksi luin aikoinaan paljon muusikoiden elämäkertoja. Sitten ne alkoivat kyllästyttää. Niissä on aina samanlainen kaari: aluksi rämmitään, noustaan tähtiin, tullaan rytisten alas, sitten joko kuollaan tai lähdetään uuteen nousuun. On niiden joukossa hyviäkin kirjoja, kuten 1950-luvun rokkitähdistä. Edesmennyt Jussi Niemi oli laittamaton kääntäjä, koska hän tunsi musiikkimaailman.

Kirjoja, joihin Pate palaa muutaman vuoden välein: Tuntematon, Seitsemän veljestä ja Täällä Pohjantähden alla –trilogia. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Hyvä koti

Pate Mustajärven koti Ikurissa oli kiltti ja hyvä.

– Minun ei tarvinnut pelätä. Isä oli sodan käynyt mies, syntynyt 1902. Joillain kavereilla Ikurissa ei ollut kivaa kotona, mutta meillä oli. Meitä oli kuusi lasta ja minä olin pahnanpohjimmainen. Isä oli 54-vuotias, kun minä synnyin. Isä laittoi vanhimman siskoni viemään äidille kukat Marjatan sairaalaan, koska omien sanojen mukaan ei kehdannut itse lähteä kloppien sekaan. Siihen aikaan ei lapsia saatu ikämiehenä. Äiti oli saunottaja Pyynikin uimahallissa ja ikuisessa iltavuorossa. Mummo oli kotona. Siskot minut kasvattivat, ja toki äiti. Isä oli etäinen.

Kotona kuuli tarinoita, kun oli hiljaa takanotsalla ja imi miesten juttuja sodasta ja muustakin. Keittiön puulaatikon päällä sai kuullakseen muijien tarinat. Kovia ja roiseja kertomuksia.

Lukurauha

Pate Mustajärvi ei kuljettanut kirjoja mukana keikkabusseissa. Eikä hän lue öisin. Koska hän teki 46 vuotta duunia, joka valvotti, niin yöt ovat nyt nukkumista varten.

– Lukeminen on minulle pyhä toimitus. Se on olemisen tila, joka vaatii oman rauhan ja ajan. Sama se on moottoripyörällä ajossa. Siinäkään ei saa olla kiire.

Harrastuksista yksi rakas on ajelu amerikanraudalla maalaismaisemissa Olavi Virtaa kuunnellen omassa porukassa. Tai sitten voi maata veneen pohjalla ja antaa länsituulen viedä havahtuen siihen, että vene kolahtaa rantaan.

– Rouva on minulle huomauttanut, että olen utelias toisten kirjahyllyjen tutkija. Ollaan missä vaan, niin tutkin niitä. Samaa tein siihen aikaan, kun ihmisillä oli vielä LP-levyjä.

Sehän on taivaan tosi, että ihmisen kirjahylly paljastaa paljon kiinnostuksen kohteista, persoonastakin.

Kirjoista musiikkiin

Vaikuttava kirja oli myös Edith Piafin muistelmateos Luojani miten olen elänyt. Kirjan kautta tie vei chanson-musiikkiin, mitä ei ehkä olisi muuten tapahtunut.

Riippuu kirjasta, lukeeko Pate sen palasina vai kerrasta.

– Jörn Donnerin Kuinka te kehtaatte oli duunarin kakaralle sellainen, että välillä piti topata, koska ei ymmärtänyt, mitä siinä sanotaan. Piti lukea välillä vähän aikaa Asterixia. Hyvän ystäväni Esa Saarisen luennot ovat kovaa kamaa, mutta vähän niin kuin vaikea jazz, ettei aina meinaa pysyä mukana.

Mustajärvi ei koskaan jätä kirjoja kesken. Pitää lukea loppuun, jotta voi sanoa, että se oli ihan paska.

– Rouvani ihmettelee, miksi katson jonkin leffan loppuun, vaikka se on saanut hänet nukahtamaan. Samat sanat. Pakko katsoa loppuun, jotta voi sanoa, että paska se oli.

Vähän salaa

Ikurin piireissä oli ihan ookoo kuunnella näitä: Led Zeppelin, Deep Purple ja Black Sabbath. Sen sijaan salaa piti kuunnella niin sanottua kaupallista musiikkia.

– Ei kovat jätkät kirjoja lukeneet. Minä luin salaa. Koulussa jätkät sanoi, että joutuu menemään teatteriin. Minä olin salaa ihan innoissani.

Enää Mustajärven ei tarvitse lukea salaa, koska imago ei siitä kärsi.

Kannamme huolta siitä, että lukutaito on ehkä katoava luonnonvara. Pateen kolahti Pyynikin kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla. Hän sai hämmästellä sitä, että nuori polvi ei ollut Väinö Linnan teoksesta koskaan kuullutkaan. Se pitäisi jokaisen nähdä. Sen sijaan Edwin Laineen Tuntemattomasta sotilaasta on hänen mielestään aika ajanut ohi.

Kodin vintiltä löytyi isän sotilasmuistio. Hän oli Lappeenrannassa rakuunana. Muistiossa oli tyhjä sivu, ja siihen Pate oli piirtänyt suihkukoneen. Kahdesta suihkusta tuli jotain radioaktiivista. Lapsena hän pelkäsi radiostakin tulevan jotain radioaktiivista. Siinä sivussa löytyi omia päiväkirjoja ja siitä se ajatus lähti.

Syksyllä oli jalkaleikkaus ja kahden kuukauden aika keppien varassa. Tähän Pate varautui hankkimalla Helsingin kirjamessuilta kunnon pinot kirjoja. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Sinisiä vihkoja

Viime kesänä Pate kirjoitti sinisiin vihkoihin merkintöjä kesästä, fiiliksistä ja ajatuksistaan. Näistä syntyi nyt helmikuussa julkaistu kirja: Ratinaan se päättyi – 46 vuotta Popedaa.

– Vaimoni Tiina (Finn) on toimittaja. Hän laittoi paikoilleen pilkut ja pisteet, jotta kirjasta tuli luettava. Minun tasoni oli iinesankkaa, sellaista ”rakas päiväkirjani” -tasoa.

Kirjan julkaisusta alkoi oikea mediasirkus. Julkaisupäivän aamuna oli Radio 957:n haastattelu ja illalla TTT-Klubin tilaisuus, jossa tietokirjailija Tuomas Marjamäki haastatteli. Sen päälle tunnin soolosetti Timo Mynttisen, Mikko Kangasjärven ja Anssi Nykäsen kanssa. Settiin otettiin materiaalia, joia Mustajärvi ei ollut ennen livenä esittänyt. Palaute oli ylistävää ja some kiehui.

Pate Mustajärvi on pedannut asiat niin, että tuleva talvi ja kesä on taukoa. On sen paikka, koska Popedan 46 vuoteen mahtui vain yksi puolentoista vuoden breikki.

Loppukesästä ilmestyy albumi. Ääni pysyy kunnossa, kun on jatkuvasti studiohommia.

– Ajattelin, että voisi olla paikallaan tehdä muutama konsertti syksyllä. Nyt luvassa on 20 konsertin Pelkkää Patea -kiertue.

– On kunnon bändi ja intoa. Olen tehnyt 12 soololevyä ja uusin on sitten kolmastoista. Emma-gaalassa juttelin Ville Valon kanssa ja sanoin, että nyt on talven ja kesän tauko. Hän sanoi minulle, että kuule se on loppujen lopuksi lyhyt tauko. Näin voi olla.

Toivotaan nyt Patelle hyvää taukoa ja runsaasti aikaa lukea.

Ratinaan se päättyi – 46 vuotta Popedaa (Docendo) nyt kaupoissa. Pelkkää Patea -kiertueen päivämäärät löydät täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua