Tamperelaistaiteilija Rauno Rintanen. Kuva: Matti Kuusela
HENKILÖ | ”Olen ollut aika pahoissakin paikoissa, semmoisissa missä ihmiset ovat ilkeimmillään. Että jos joku nyt sanoo, että mun taulu on ihan paska, ei se harmita mua sen enempää.”
Matti Kuusela, teksti
Prismasta löytyvistä viiden euron pelikorteista voi luoda älykästä, syvällistä ja oudosti kiehtovaa taidetta.
Tämän todistaa itseoppinut tamperelaistaiteilija Rauno Rintanen Nokian Taidetalossa tänään (26.3.2025) avautuvassa näyttelyssä, joka on saanut nimen Ajatusjälkiä.
Pääsin tutustumaan teoksiin ja Rintaseen etukäteen. Ani harvoin olen yllättynyt taidenäyttelyssä yhtä iloisesti kuin nyt. Yleensä ohitan modernin taiteen jotenkuten vaivautuneesti ja poistun mahdollisimman pikaisesti raikkaaseen ulkoilmaan.
Nyt näin ei voi tehdä: Rintasen jokainen työ pitää sisällään salaisuuden, niitä ei voi ohittaa vilkaisemalla. On pakko pysähtyä, katsoa, miettiä, katsoa vielä tarkemmin, miettiä vielä kerran.
Pokerin huonoin mahdollinen käsi on päässyt taideteokseen ja saanut nimen Armo (2024). Kuva: Aki Ala-Kokko
Kuten näennäisen yksinkertaista teosta: siinä viisi pelikorttia on niitattu kiinni ruskeaan kovalevyyn.
Kortit ovat ruutukakkonen, ruutukolmonen, ristinelonen, patavitonen ja pataseiska.
Miksi ihmeessä? Vasta kun lukee teoksen nimen, alkaa ymmärtää. Se on Armo. Ja kyseinen korttisarja on pokerissa huonoin mahdollinen.
Teos muistuttaa armosta ja on sitä paitsi kaunis – pelikorttien hierarkia on julmaa, mutta typografia äärimmäisen viehkeää.
– Onneksi Prismassa olivat juuri nuo, vanhat pelikortit. Ne ovat minulle tutut ja kaikkein kauneimmat, Rintanen sanoo.
Ai miksei patakutonen? Koska silloin kyseessä olisi suora. Eikä se armoa kaipaa.
Tervetuloa länteen Andrej (2024). Sekatekniikka vanerille, 61 x 61 cm. Kuva: Aki Ala-Kokko
Yksin Golgatalla
Pysäyttävä on myös pyhän yksinkertainen teos Uusi Golgata. Siinä on keskellä pataässä, viereiset ”kortit” ovat pelkkiä kehyksiä ilman sisältöä.
Miettikää sitä.
No hyvä. Näyttely on täynnään tällaisia oivalluksia. Vähän ihmetyttääkin, että Rintasen, 47, töitä on nyt esillä Nokialla vasta ensimmäisen kerran. Hän on sentään syntynyt ja käynyt koulunsa Nokialla.
Rintanen selittää viivettä:
– Tämä on vasta kautta aikain toinen näyttelyni, ensimmäinen oli Himmelblaussa marraskuussa 2023. Olen aina maalannut, mutta elämässä tuli, hm, vähän mutkia matkaan. Vasta nyt olen saanut rohkeutta tuoda teoksiani ihmisten ilmoille.
– Tämä on paljolti Antin ansiota, Rintanen kertoo ja tarkoittaa lapsuudenystäväänsä, toimittaja Antti Lähdettä, joka kuratoi Nokian näyttelyn. (Lähde kuuluu Kulttuuritoimituksen tekijäyhteisöön.)
Uusi Golgata (2024). Kovalevy, pelikortit, akryylikynä, 40 x 45 cm. Kuva: Aki Ala-Kokko
Lapsuuden ystävykset
Raunon ja Antin ystävyys on oma tarinansa. Näin Antti kirjoittaa Raunon taidetta ja kirjoituksia esittelevässä HÄKÄÄ-pienlehdessä:
”Tutustuin Raunoon neljävuotiaana perhepäivähoitopaikassa. Tulimme välittömästi juttuun, ja kun Raunon äiti jättäytyi kotiin odottamaan perheen kolmatta lasta, siirryin päivähoitoon heidän luokseen.
Raunon perhe asui Nokian Koskenmäessä, meidän perheemme kaupungin toisella laidalla Kankaantakana. Koska vietin päivät kaukana kotikulmiltani, en oikein oppinut tuntemaan naapuruston lapsia. Kouluun mennessä Rauno oli ainoa ystäväni.
Sitten kävi niin kuin usein käy: Eri koulut, eri kaverit – yhteys katkesi.”
Kunnes heinäkuussa 2022 Rauno otti yhteyttä, pyysi tapaamista. Miehet tapasivat, juttelivat, Rauno kertoi tehneensä taidetta, jota ei ollut kehdannut näyttää kenellekään. Antille onneksi kehtasi. Ja nyt Raunon uusimmat taideteokset ovat kaikkien katsottavissa Nokian taidetalossa.
Raunon vasemmalla teos No Rap Music Here, Either! (2024), oikealla Geoglyfi (2024). Kuva: Matti Kuusela
Enää ei palaute pelota, vaikka vähän jännittää. Ajatusjälkiä-näyttelyn kaikki teokset ovat syntyneet vuoden 2024 aikana eivätkä ole olleet aiemmin esillä missään.
– Olen ollut aika pahoissakin paikoissa, semmoisissa missä ihmiset ovat ilkeimmillään. Että jos joku nyt sanoo, että mun taulu on ihan paska, ei se harmita mua sen enempää.
Lyijykynän kuiskauksia
Katsomme yhdessä vanerille tehtyä teosta Iberian Birthright. Se ei ole ihan paska, kaikkea muuta.
– En ole koskaan käynyt Espanjassa, enkä Etelä-Amerikassa. Olen ajatellut tämän näkymän, Rintanen selittää.
– Ensin piirsin, lyijykynällä, suoraan vanerille. Värit tulivat myöhemmin.
Ja totisesti: kun tarkkaan katsoo, voi nähdä lyijykynän jättämät ajatusjäljet. Se liikuttaa minua, koska itse piirrän ja kirjoitan eli ajattelen kaiken ensin lyijykynällä, maailmankaikkeuden parhaalla keksinnöllä.
Rauno ja teos Iberian Birthright (2024). Sekatekniikka vanerille, 61 x 61 cm. Kuva: Matti Kuusela
Karnevaalit-teos vaikuttaa kantaaottavalta: Eduskuntatalon katolla liehuu siniristilippu, ja pylväiden edessä voi nähdä punaista sotkua.
– Maalasin tämän jo ennen töhrintää, Rintanen sanoo.
– Jotain haluan tällä tietysti sanoa. Jokainen saa itse luoda oman ajatuksensa. Mutta jos oikein tarkkaan katsoo, taulussa voi nähdä myös Yhdysvaltain lipun, hän antaa vihjeen.
Karnevaalit-teoksesta (2024) löytää melkein mitä vain. Sekatekniikka vanerille, 61 x 61 cm. Kuva: Aki Ala-Kokko
Läsnäolon ihme
Koska en ymmärrä taiteesta juuri mitään, siteeraan Suomen parasta kuvataidekriitikko Katri Kovasiipeä. Hän kirjoitti Rintasen ensimmäisestä näyttelystä Kulttuuritoimitukseen näin:
”Kiehtovaa on rytmin tasapaino, joka syntyy kurinalaisen säntillisyyden ja vapaiden energiapurkausten välisistä jännitteistä. Taiteilijan läsnäolo teosten kädenjäljissä on syvä ja huomattava.”
Juuri tästä on kysymys: taiteilija on niin läsnä, että teoksia katsellessa voi kuulla kuinka kynä kulkee kainosti kovalevyllä tai öljyväri leviää halukkaasti kankaalle.
Menkää katsomaan. Nokialle pääsee junalla Tampereelta vartissa, asemalta tarvitsee kävellä Souranderinkatua alamäkeen vain 500 metriä ja on perillä ihmeiden äärellä.
Rauno Rintanen: Ajatusjälkiä. Nokian taidetalo (Souranderinkatu 7) 26.3.–13.4.2025. Avoinna ke–to ja la–su klo 13–17. Taiteilija tavattavissa la 29.3. klo 13–15. Lisää Rauno Rintasen taiteesta täällä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Sivistys on siistiä ja kulttuuri on cool” – Sampo Terho vieraili Metson lavalla
KESKUSTELU | ”Kulttuuri on kaikille tarkoitettu nautinto ja palvelu”, kulttuurijohtaja Sampo Terho linjasi maanantaina Tampereen pääkirjasto Metsossa.
”Kynä ja kitara toimivat instrumentteinani Irwin Goodmanin tulkinnassa” – Ari Lahti laajentaa kuvaa kansantaiteilijasta
HENKILÖ | Irwin Goodmanista useita kirjoja kirjoittanut Ari Samuel Lahti soitti kansantaiteilijan taustabändissä koko 1980-luvun.
Pienet synnit tunnustetaan istuen ja suuret seisaaltaan – Filkkareilla nähty Pirjo Honkasalon Orenda huhtikuussa teattereihin
ELOKUVA | Nainen rantautuu karulle saarelle vetäen matkalaukkua perässään töyssyisellä pinnalla. Elämä ei suostu kulkemaan rakennetuilla raiteilla.
Saara Särmä unelmoi omasta kirjallisesta salongista – nyt hänellä on sellainen Tampereen Laternassa
HENKILÖ | Saara Särmä luki naisasianaisten elämäkertoja ja haaveili heidän esimerkistään omasta salongista. Maailmanrakastajan salonki kokoontuu kerran kuussa Laternassa.