Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia. Kuva: Meeri Koutaniemi
MUISTOKIRJOITUS | Täysin uuden ulottuvuuden eli häpeämättömän ihmisyyden suomalaiseen elokuvaan tuonut vaikeavammainen Petri Poikolainen on kuollut 50-vuotiaana.
Joitain kohtaamisia ei unohda ikinä.
Muistan iankaikkisesti ensimmäisen tapaamisen Petri Poikolaisen (1975–2026) kanssa. Olin nähnyt pressinäytöksessä Niagarassa elokuvan Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia ja monen muun tavoin täysin lumoutunut pääosaa eli itseään esittäneestä Petri Poikolaisesta.
Halusin ehdottomasti haastatella häntä ja rupesin selvittämään, missä päin maailmaa ihmemies asuu.
Kas vain, Kankaantakana, siis Nokialla, Vihnuskadulla, vain sadan metrin päässä omasta asunnostamme. Uskalsin silti soittaa sokealle miehelle ja sovimme tapaamisesta.
Syyskuussa 2021 minut otti vastaan pyörätuolissa kurvaileva iloinen mies, jonka onnellinen hymy valaisi puoli Nokiaa ja kaupan päälle muun tunnetun maailmankaikkeuden.
Petri Poikolainen oli tuolloin 46-vuotias, lauantaina hän kuoli kotikaupungissaan Pieksämäellä 50-vuotiaana.
* *
Poikolaisen hyvin tuntenut teatteriohjaaja Mikko Roiha kirjoitti Facebookissa:
”Minä rakastin tehdä Petri Poikolaisen kanssa töitä. Hän oli poikkeuksellisella tavalla auki, vastanäyttelijöille, ohjaajalle, ennen kaikkea itselleen…Petri Poikolainen oli kaikella tavalla kaunis näyttelijä. Tätä kirjoittaessa itkettää ja hymyilyttää yhtä aikaa.”
Myös elokuva Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.
Tunnustinkin Petrille, että elokuvan tanssikohtaus Sirpan eli Marjaana Maijalan kanssa sai minut itkemään niin vuolaasti, etten nähnyt siitä juuri mitään.
Tämä ei hämmästyttänyt Petriä.
”Ohjaaja Teemu Nikin mukaan tanssikohtausta oli vaikea tehdä, koska kaikki kuvaajaa myöten itkivät koko ajan. Tietysti kuulin nyyhkytyksen, tanssin kaikki sokeiksi. Kuvaajakaan ei tiennyt, olinko keskellä ruutua, koska linssi oli aivan huurussa.”
”Ehkä siitä tuli niin hyvä, koska en yhtään piitannut miltä näytin. Minä vain tanssin ja nautin.”
* *
Petri Poikolainen oli kotoisin Pieksämäeltä, jossa hän harrasti nuorena yleisurheilua. Hän juoksi 16-vuotiaana satasen lupaavasti alle 12 sekunnin, tarkoitus oli keskittyä 10-otteluun. Kun monilahjakas poika pääsi Teatterikorkeakouluun, urheilu sai kuitenkin jäädä.
Poikolainen valmistui näyttelijäksi vuonna 2000 ja ehti ennen sairastumistaan näytellä kymmenen vuotta niin Seinäjoen, Espoon kuin Helsingin kaupunginteattereissa.
Viimeisen kerran hän kumarsi loppukiitoksen Helsingin kaupunginteatterin näyttämöllä elokuussa 2011.
Poikolainen huomasi jotain olevan vialla, kun hän alkoi törmäillä näyttämöllä ja peilistä katsoi vastaan yhä epäselvempi mies.
Diagnoosi oli karu: Petri oli sairastunut aggressiiviseen MS-tautiin, joka tuhosi hänen näköhermonsa ja teki liikuntakyvyttömäksi rintakehästä alaspäin.
* *
Elokuvassa Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia sokea mies lähtee pyörätuolissa junamatkalle tapaamaan suurta rakkauttaan, Sirpaa, yksin, omin päin.
Riipaisevan tarinan takana on Poikolaisen oma kokemus – hän matkusti yksin junalla Nokialta Pieksämäelle.
”Ajattelin, että minun tarvitsee luottaa matkan aikana viiteen tuntemattomaan ihmiseen, jotka auttavat minua eteenpäin. Se on kai sitä, että luottaa sokeasti.”
Poikolainen kertoi matkasta myös Teemu Nikille – ja niin alkoi syntyä järisyttävä elokuva, joka sai yleisöpalkinnon Venetsian filmifestivaaleilla ja josta Petri Poikolainen sai Pääosa-Jussin vuonna 2022.
* *
Petri Poikolaisen elämänvalo oli häkellyttävä. Samoin miehen huumorintaju. Kun mietin ääneen, että elokuvan kauniisti hymyilevän sankarin nähtyään Suomen naiset yrittävät varmasti lähestyä, Petri tuumasi:
”Joo, varmasti, onhan minulla kaikki naisten kaipaamat ominaisuudet. Ai oikein pyörätuolimies! Ja vielä sokea. Jes, täydellinen poikaystävä.”
Poikolainen oli muuttanut Nokialle naisen perässä. Suhde kuitenkin kariutui, ja Petri jäi yksin. Hän palasi lapsuuden maisemiinsa Pieksämäelle kavereiden luokse ja vajaan kilometrin päähän äitinsä asunnosta.
Petri piti huolta kunnostaan loppuun asti. Hänen viimeinen julkinen Facebook-päivityksensä on marraskuulta 2025.
”Tänään tämä sokea vaikeavaivainen nataa sairastava pyörätuolimies nosti penkkipunnerruksessa 60 kiloa!!!”
Matti Kuusela
Lue Eija Niskasen arvio Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tekoäly ei ikinä pysty tekemään yhtä hyviä elokuvia kuin Tarkovski – siltä puuttuvat mielikuvitus ja sielu
ELOKUVA | Useiden mielestä maailman paras elokuva on Andrei Rublev. Aprillipäivänä Niagarassa esitettävän elokuvan esittelee katsojille emerituspiispa Juha Pihkala.
Jarno Kotiranta uskoo leikkiin ja kärsimykseen – palasi maailmalta takaisin Tampereelle
HENKILÖ | Kulttuuritoimitus kutsui Jarno Kotirannan omaan näyttelyynsä. Valokuvataiteilijaa inspiroivat arkipäiväiset tilanteet, ja teokset syntyvät usein impulsiivisuuden kourissa.
Anne-Mari Kivimäki on onnekas, hänellä on aina ollut musiikkialan töitä: ”Pian haitari on taas hittisoitin”
HENKILÖ | Anne-Mari Kivimäki yhdistää perinnettä, taiteilijan uteliaisuutta ja uusia haitaritrance-sävellyksiä. Haitaritrance on hänen itse kehittämänsä oma soittotyyli.
”Lähes kaikki ideat löytyvät läheltäni, joskus jopa oman pään sisältä”, elokuvaohjaaja Jukka Kärkkäinen sanoo
ELOKUVA | Jukka Kärkkäisen The Beauty of Automobiles on toinen Tampere Film Festivalin kansainvälisen kilpasarjan kahdesta suomalaiselokuvasta.




