Marja-Liisa Torniainen, teksti ja kuvat

Potsdamissa vuonna 1974 syntynyt ja Ludwigsfeldeissä Itä-Saksassa varttunut Antje Rávik Strubel kuuluu siihen kirjailijasukupolveen, jonka koko tuotanto on julkaistu Saksojen yhdistymisen jälkeen. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja psykologiaa New Yorkissa ja Potsdamissa, jossa asuu ja työskentelee edelleen. Hän on toiminut vierailevana professorina omassa maassaan ja Yhdysvalloissa, opettanut Leipzigin kirjallisuusinstituutissa ja palkittu työstään kahdeksalla palkinnolla – yhtä monella kuin hän on romaaneja julkaissut. Silti suomalainen lukija ei tunne häntä, sillä ainuttakaan teosta ei vielä ole käännetty suomeksi. 

Nyt elo-syyskuussa Strubel kirjoittaa uusinta romaaniaan Goethe-instituutin residenssissä Helsingissä. Suomi on tuttu hänelle jo aiemmasta, pidemmästä vierailusta täällä vuonna 2012. Silloin hän työskenteli puoli vuotta ensimmäisenä kutsuttuna residenssikirjailijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa (Helsinki Collegium for Advanced Studies) ja asui Leppävaarassa.

Helsingissä kirjailija pitää julkisen liikenteen sujuvuudesta, nauttii urbaanin elämän mutkattomasta yhteydestä luontoon ja on ihastunut suomalaiseen kirjastolaitokseen, josta voi lainata jopa urheiluvälineitä. 

Kirjailija Antje Rávik Strubel Hotelli Tammerissa, jossa kirjailija asui ollessaan Tampereella

Sininen nainen

Strubelin uusimman romaanin työnimi on ”Sininen nainen”. Se julkaistaan saksaksi luultavasti vuonna 2021. Siitä suomennettuja kappaleita luki Werstaan Työväentalolla kääntäjä Veera Kaski, ja kirjailija itse omalla kielellään pätkän.

Mutta kuka on sininen nainen? Se on kirjailijalle itselleenkin vielä epäselvää. Sininen hahmo ilmestyi kirjoittajalle merenlahdella Leppävaarassa, joten jokin suhde hänellä Suomeen täytyy olla, niin kuin päähenkilö Adinalla, joka löytää itsensä helsinkiläisestä hotellihuoneesta. Adina esiintyy myös kirjailijan aiemmissa teoksissa. 

Antje Rávik Strubelin tuotannon kantava teema on raja – rajat, rajankäynti, rajojen tunnistaminen ja niiden ylittäminen. Saksojen yhdistymisen aikaan 3.10.1990 hän oli kuusitoistavuotias. Samat sanat eri puolilla rajaa tarkoittivat aivan eri asioita. Sanomalehtien, saatikka aikakauslehti Der Spiegelin kieltä hän ei edes käsittänyt. Huumori oli toisenlaista. Yhdistyminen oli vaikeaa eikä prosessi ole päättynyt vielä nyt kolmenkymmenen vuoden kuluttuakaan. 

Tämä idän ja lännen välinen suhde, muurin murtuminen ja saman kansan kahden täysin erilaisen elämäntavan havainnointi ovat lähtökohtina Strubelin kolmessa ensimmäisessä kirjassa. Teema laajenee myöhemmin ihmisen sisäisiin tuntoihin, väärässä paikassa olemiseen, väärässä kehossa olemiseen – näkymättömiin rajoihin ja rajoituksiin sisällämme, sukupuoli-, seksuaali- ja ikäkysymyksiin, mutta aina hän kirjoittaa rakkaudesta!

Usein ihmisen taiteilijaidentiteetti poikkeaa selvästi hänen ”tavallisesta” minästään. Siksi monella meistä on erikseen myös taiteilijanimi. Nimi Rávik on sellainen, täysin keksitty nimi, jonka olemus on yhteneväinen hänen kirjoittajaeksistenssinsä kanssa. 

Antje Rávik Strubel kääntää englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta saksaksi. Amerikkalaiset Lucia Berlin ja Joan Didion sekä samaa 1970-luvulla syntynyttä ikäpolvea olevat australialainen Favel Parret ja ruotsalainen Karolina Ramqvist ovat saaneet hänet tulkikseen saksan kielellä. Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia matkakirjoja, novelleja, esseitä, kritiikkejä ja artikkeleita sanomalehtiin ja kirjallisuusjulkaisuihin. 

Minä taas odotan malttamattomana hänen teostensa suomentamista.