Outi Heiskanen ja Markus Jäntti Hyvinkään taidemuseossa vuonna 2011. Kuva: Anne Rajala
MUISTOKIRJOITUS | ”Outi Heiskanen loi oman erityisen maailmansa kuvataiteessaan. Eläinlääkärin tyttärenä hänellä oli läheinen ja lämmin suhde eläimiin”, Irmeli Heliö kirjoittaa.
Akateemikko Outi Heiskanen loi oman erityisen maailmansa kuvataiteessaan ja grafiikassaan – oman pensastuulikansansa. Eläinlääkärin tyttärenä hänellä oli läheinen ja lämmin suhde eläimiin, ja eläimet ovatkin hänen teoksissaan vahvasti läsnä.
Outin huumorintaju ja lapsenmielisyys säilyi läpi hänen elämänsä. Kun Outi astui huoneeseen, hänen karismansa täytti tilan valovoimaisella, ilakoivalla ja sydämellisellä tunnelmalla.
Outi Heiskanen oli omaleimainen, yllättävä ja epäsovinnainen. Hän oli taiteilijana uraa uurtava ja raivasi naistaiteilijoille tietä tasapuolisempaan asemaan. Matkat Aasiaan, etenkin Tiibetiin, olivat tärkeitä. Niin myös perhe, ja välillä hän poti huonoa omaatuntoa matkustelujensa takia niin vaimona kuin äitinä. Matkat olivat kuitenkin välttämättömiä taiteen tekemiseen.
Kuvaaja Seppo Ahava, Outi Heiskanen ja Markus Jäntti kortinpeluussa. Kuva: Irmeli Heliö
* *
Taidegraafikkona Outi ehti saavuttaa lähes kaiken mahdollisen, arvostusta tuli ulkomaita myöten. Näyttelyitä oli paljon ja usein niihin kuuluivat performanssit ja erilaiset esiintymiset avajaisissa. Outin tiennäyttäjä ja merkittävä esikuva oli Pentti Kaskipuro, mestari K.
Outi teki paljon yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Hän opetti nuoria kuvataiteilijoita ja teki yhdessä grafiikkaa Janne Laineen kanssa. Viimeisten vuosien suurin projekti oli oman Oheis-taidekodin perustaminen Vehmaalle, Outin lapsuudenkotiin.
Irmeli Heliö ja Outi Heiskanen vuonna 2014. Kuva: Seppo Ahava
* *
Minulla oli kunnia tutustua Outiin, kun tein viisi vuotta seurantadokumenttia (Outi ja Markus – Yhteispeliä, 2017) hänestä ja hänen oppipojastaan, nuoresta Markus Jäntistä. Aina kun tapasimme, ensin oli pelattava tiettyä korttipeliä. Outi rakasti korttipelejä ja sudokuja.
Kun viimeisiä kuvauksia tehtiin vuonna 2014, oli muistisairaus jo edennyt. Puhuttiin paljon hengellisistä asioista ja Outin matkoista. Tapaamisesta jäi lämmin muisto. Outin tapa tervehtiä oli nenättely.
Hyvää matkaa Outi, mestari on poissa.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Markku Klamin viulukonsertossa soi lapsettomuuden tuska ja toivo – Requiemin kantaesitys Tampere Biennalessa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Markku Klamin viulukonsertto muistuttaa toivon tärkeydestä ja on lämmin myötätunnon osoitus kaikille niille, joita lapsettomuus on koskettanut.
Räppäri Mikko Mato valmistelee soololevyään ja opettelee olemaan läsnä: ”Olin selkärangaton mato joskus – nyt pöyhin maata”
KULTTUURITYÖLÄISET | Räppäri Mikko Mato työstää ensimmäistä soololevyään, viihtyy Tampereen saunoissa ja elättelee toivoa paremmasta huomisesta.
Petri Poikolainen (1975–2026) – Hymy, joka valaisi puoli Nokiaa ja kaupan päälle muun tunnetun maailmankaikkeuden
MUISTOKIRJOITUS | Täysin uuden ulottuvuuden eli häpeämättömän ihmisyyden suomalaiseen elokuvaan tuonut vaikeavammainen Petri Poikolainen on kuollut 50-vuotiaana.
Tekoäly ei ikinä pysty tekemään yhtä hyviä elokuvia kuin Tarkovski – siltä puuttuvat mielikuvitus ja sielu
ELOKUVA | Useiden mielestä maailman paras elokuva on Andrei Rublev. Aprillipäivänä Niagarassa esitettävän elokuvan esittelee katsojille emerituspiispa Juha Pihkala.