Ne Lintuizet. Kuva: Arto Jalonen 

Päivi Vasara, teksti | Arto Jalonen, kuvat 

Tapaamme Kulttuuriosuuskunta Uulun tiloissa PMK-talossa, koska siellä on Pekko Käpin työhuone, jossa Ne Lintuizet harjoittelee. 

Harjoittelu on lokakuussa tiivistä. Kaksi aamupäivää viikossa. Tuloksia on kuultavissa nyt, kun ensimmäinen singlelevy on ulkona. Ensi vuonna ilmestyy kokonainen levy. 

Sitä ennen lähdetään kiertueelle. Ensi kesäksikin on jo sovittu esiintymisiä, joten kalenterisulkeisia on pidetty ahkerasti. 

Ne Lintuizet on neljän lauluntekijän – Pekko Käppi, Kielo Kärkkäinen, Laura Moisio ja Lauri Myllymäki – rakkaudenosoitus moniääniselle laululle. 

Uusia tulkintoja 

Ihan alussa suunnitelman nimi oli esittää kunkin olemassa olevia kappaleita, mutta sitten alkoi tuntua hyvältä idealta tehdä uutta musiikkia. Toki esitetään myös uusia tulkintoja kunkin lauluntekijän tuotannosta ja muiden tekijöiden covereita. 

Ne Lintuizet -yhtyeen ideoi Laura. 

– Yhtyeelle oli luonteva hetki syntyä, Pekko Käppi sanoo. 

Hänelle uusi kokoonpano tarjoaa mahdollisuuden päästä välillä irti jouhikosta ja soittaa vaikka kitaraa tai säkkipilliä. Osassa kappaleistaan Ne Lintuizet käyttää soittimia, osassa ei. Ja onhan laulu yksi soitin. 

Pekko Käppi. Kuva: Arto Jalonen

Erilaisia tulokulmia 

Kaikkien elämäntilanne oli sopiva uudelle yhtyeelle. Muut jatkavat omia esiintymisiä, mutta Laura Moisio pitää nyt keikkataukoa. 

Yhteissoinnissa yhdistyvät iloisesti kulta-aikojen amerikkalainen folk, suomalaiset kansanlauluperinteet ja nueva canción. 

Yhtyeen jäseniä yhdistää rakkaus elävään ja dynaamiseen lauluntekijämusiikkiin, mutta tuotannossaan kukin on lähestynyt ”folkia” vähän eri kulmasta. Pekko Käppi on sulauttanut kansanlauluperinteitä luovasti niin psykedeeliseen rockiin kuin maailmanmusiikkiinkin. Kielo Kärkkäisen lauluissa folk ja jazz kohtaavat runollisen lyriikan. Lauri Myllymäki (Ochre Room, Bone Moon) on ammentanut lauluihinsa amerikkalaisesta 1960–1970-lukujen lauluntekijämusiikista, ja Laura Moision tuotannossa voi kuulla kaikuja modernimmasta indie folkista. Yhteentörmäys tuo esiin uusia ja yllättäviä puolia kustakin tekijästä. 

Laura Moisio. Kuva: Arto Jalonen

Pitää kuunnella tarkkaan 

Ne Lintuizet on viettänyt superkivaa vuotta yhdessä, koska he ovat voineet harjoitella rauhassa. 

Yksi ennakkokeikka on tehty elokuussa Hiedanrannan puutarhajuhlassa. Toinen esiintyminen on ollut Pälkäneellä. Palaute oli hyvää. 

– Yhdessä laulaminen pakottaa kuuntelemaan toisia ja kuuntelemaan tarkkaan, Laura Moisio sanoo. 

– Halusimme myös tallentaa tätä samaan tilaan virittymistä äänittäessämme levyä loppukesästä. Pyrimme taltioimaan hetken, kauneusvirheineen kaikkineen, ja usein paras fiilis oli ekoissa otoissa.

Levy on äänitetty 1800-luvulla rakennetussa hirsirakennuksessa, joka tarjosi yhtyeelle erilaisia äänitysmahdollisuuksia muun muassa läpitalon porstuassa. 

Äänittäjä on ollut Jarno Alho, jonka kanssa kaikki ovat ennenkin tehneet töitä. 

Lauri Myllymäki. Kuva: Arto Jalonen

On hetki, joka ei toistu 

Livenä esiintymisen ydinasia on tietty inhimillisyys. On hetki, joka ei toistu. Ja ollaan yhdessä siinä hetkessä. 

– Samoin epätäydellisyys on aina kiehtovaa. Se, että välittyy muutakin kuin virheettömyyteen pyrkimistä. Käsittääkseni ”vanitas”-taidesuuntauksen asetelmamaalauksissa piti olla ainakin yksi ”mätä” asia, kuten omena, katoavaisuuden symbolina. Meillä niitä on useita, Pekko Käppi sanoo. 

Ne Lintuizet elää koko ajan, muuttuu ajassa johonkin suuntaan ja on elävä juttu. Voi tehdä mitä vaan ja kaikki on mahdollista. 

– Ehkä tällaisessa bändissä on vapauttavaa se, että yhteissoundi kantaa, eikä tarvitse koko ajan yksin kannatella koko juttua samalla tavalla kuin sooloartistina, Lauri Myllymäki sanoo. 

Laura Moisio on samaa mieltä siitä, että Ne Lintuizet on vapauttava voima. 

Nelikko on demokraattinen. Päätökset painitaan neljästään. 

Kielo Kärkkäinen. Kuva: Arto Jalonen

Hyvä musakaupunki 

Tamperetta yhtye pitää hyvänä musakaupunkina, jossa musiikin tekijöiden on hyvä olla. Fiilis on rento ja ihmiset välittävät toisistaan. 

Pekko Käppi kertoo, kuinka esimerkiksi helsinkiläiset kollegat ovat ihastelleet sitä, että Tampereella riittää jengiä keikoille, vaikka ihan keskustassakin on useita keikkapaikkoja. 

– Hyvien vuosien ansiosta tamperelaiset osaavat käydä keikoilla. Täällä on paljon festivaaleja, ja ne ovat monenlaisia. On jazzia, uutta klassista, indietä, lähes mitä vaan, Kielo Kärkkäinen mainitsee. 

KUUNTELE: Ne Lintuizet -yhtyeen esikoissingle Hiljainen vieras.

Manserock ei ole yhtyeen jäsenten mielestä kahlitseva sana. Termi on voinut viimeiset viisitoista vuotta kasvaa vapaasti ja railakkaasti. Tampere on myös muun musiikin kaupunki, jazzin, uuden klassisen, etnon ja monen muun alalajin tyyssija sekä punkin, jotta se ei unohtuisi. Myös kuoroja on runsaasti. 

– Manserock on hieno termi. Jo Manse on hieno sana. En tiedä, onko missään muualla näin paikkaan sidottua termiä. Lintuizet voisi olla Mansefolkrock. Jos kuulen, että Ne Lintuizet askeltaa manserockin kultaisia portaita, niin en pane pahakseni, Pekko Käppi naurahtaa. 

Hiljainen vieras on Ne Lintuizten ensimmäinen single. Syksyn aikana yhtye julkaisee vielä kaksi singleä lisää. Kappaleita pääsee kuulemaan suoratoistopalveluista ja syksyn kiertueella. 

Pekko Käppi, Kielo Kärkkäinen, Laura Moisio ja Lauri Myllymäki. Kuva: Arto Jalonen

* *

Ne Lintuizet kiertueella

• 9.11.2024 Seinäjoki, Kalevan Navetta 
• 13.11.2024 Helsinki, G Livelab 
• 14.11.2024 Tampere, G Livelab 
• 22.11.2024 Oulu, Tuba 
• 23.11.2024 Jyväskylä, Vakiopaine 
• 28.11.2024 Espoo, Sellosali 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua