Mikko Alatalo. Kuva: Kaija Toivonen

Päivi Vasara, teksti
Kaija Toivonen, kuvat

Mikko Alatalo päättää levytysuransa sinfonialevyyn. Nyt oli aika näyttää parasta osaamistaan.

Juhlalevy Se se on rokkii… ja sinfoniaa (27.2.2026) on tehty ajan kanssa ja artistin rahoilla. Radiosoittoja Alatalo ei odota, koska musiikkibisnes nyt vain on mennyt sellaiseksi, että tuutista tulee aina vaan samoja suurten levy-yhtiöiden kappaleita.

Levytysura on komea, yli 50 albumia. Sinfonialevyn Alatalo on tehnyt yhtä lailla itselleen kuin hänen musiikkinsa ystäville. Se on hänen uransa päätöstyö, todennäköisesti viimeinen levytys.

– Sain tehdä levyä yhdessä nuorten nerojen kanssa. Kysyin itseltäni, laulanko tarpeeksi hyvin heidän taitoihinsa nähden.

Albumi valmistui yhdessä Jukka Myllyksen johtamien Oulu Sinfonian ja Kuopion kaupunginorkesterin kanssa sekä yhteistyössä useiden muiden muusikkojen kanssa. Myllyksen lisäksi Alatalo kiittää erityisesti Sampo Kasurista, Jussi Lampelaa, Artturi Rönkää ja Perttu Vänskää tyylikkäistä ja lyyrisistä sovituksista.

Juicen kanssa Alatalo sanaili pyrkimyksestä laulaa korkeelta ja kovaa. Kaikkiin korkeuksiin Mikko ei enää pääse, joten sävellajeja laskettiin.

Alatalo ja Kuopion kaupunginorkesteri levytyssessiossa. Kuva: Pete Hossa / Pispala Sound

Kalliiksi kävi, mutta ei kaduta

Juhlalevyn tekoon ei saatu avustuksia, eipä niitä kyllä haettukaan.

– Aikaa meni kaksi vuotta ja rahaa pikkuauton verran. Aloitimme Oulun Sinfonian kanssa, mutta heiltä loppui aika, kun päälle tuli kulttuuripääkaupunkivuosi. Kuopion kaupunginorkesterin kanssa jatkettiin. Kuopiolaisilla ei ollut tallennussopimusta ja kaksi levytyspäivää maksoi 10 000 euroa. Prosessi oli raskas, ihanan raskas.

Alataloa lämmitti kovasti se, että nuoret muusikot ja sovittajat innostuivat ”vanhan kääkän” musiikista.

Se on rokkii… ja sinfoniaa julkaistaan suoratoistopalveluissa ja cd-levynä helmikuun lopussa. Vinyyliversio levystä ilmestyy maaliskuussa. Vinyyli tehdään etenkin vanhoille diggareille, jotka arvostavat kansitaidetta.

Alatalo sai hyviä neuvoja esimerkiksi Heikki Salolta, joka tuumasi, että heidän sinfonialevynsä myi kaikista levytyksistä vähiten. Eräs manageri kehotti menemään Bratislavaan, jossa homman saisi purkkiin halvemmalla. Kumpaakaan neuvoa Alatalo ei noudattanut.

Mikko ja Juice vuonna 1975. Kuva: Alatalon kotialbumi

Konsertti tai konsertteja

Kuopion musiikkikeskuksessa on Alatalon konsertti perjantaina 20.3.2026. Lavalla on Kuopion kaupunginorkesteri kapellimestarinaan Jukka Myllys. Mahdollisesti konsertteja on muissakin kaupungeissa, mutta keikkojen myynti on vielä kesken.

75-vuotissynttäreitään Alatalo juhlistaa Helsingin Tavastialla 6.5.2026. Se keikka on puolestaan rokkia ja rakkautta.

– Mennään asenteella tää on tässä.

Sitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, sillä keikat kyllä jatkuvat. Syksyllä alkaa Hasardihommia-kiertue, joka on maalaispojan matkakertomus lauluin ja kuvin. Tampereen-keikka on lokakuussa Komediateatterin Palatsissa Tuulensuussa.

Vuoden 2023 Coitus Int Revival 50 -kiertue oli suuri menestys, konsertit useimmiten loppuunmyytyjä.

Alatalo on isojen lukujen mies. Hän on tehnyt yli 6 000 keikkaa, levyttänyt yli 700 kappaletta, joista 600 on yhteistyötä Harri Rinteen kanssa.

Maalaispoika oon -levyn teosta on kulunut yli 50 vuotta. Kuva: Kaija Toivonen

Sekä rokkia että sinfoniaa

Sinfonialevyn nimi juontaa juurensa Dave Lindholmin klassikkobiisiin Se se on rokkii eikä sinfoniaa (1974) ja nimen kääntämiseen muotoon Se se on rokkii ja sinfoniaa.

– Tämä levy todistaa, että rokki ja sinfonia sopivat hyvin yhteen, kun ne svengaa.

Idea sinfonialevystä syntyi jo 1980-luvulla, mutta matka kesti nyt tämän verran.

Albumilla on yhdeksän Mikko Alatalon yksin tai Harri Rinteen kanssa tekemää klassikkoa. Mukana on myös Juicea eli Per Vers, runoilija.

Levyllä on myös käännösbiisejä: Pelit seis, Beethoven (Chuck Berryn Roll Over Beethoven), Anna mulle lovee (The Spencer Davis Groupin Gimme Some Lovin’) ja Milloin viimeksi mä kerroin sulle? (Van Morrisonin Have I Told You Lately?) sekä klassikoiden lisäksi yksi uusi lainabiisi Ruotsista.

– Tuorein laulu on syksyllä 2025 singlenä ilmestynyt jazzlaulaja Pamela Kilpeläisen kanssa duetoitu Yhä pitkä matka kesään, joka on käännös Niklas Strömstedtin ja Johanna Frostlingin hitistä. Niklas kiitti, että versiomme on hieno.

Sinfonialevyn kappaleet Mikko Alatalo valitsi yhdessä Jukka Myllyksen kanssa.

”Tämä levy todistaa, että rokki ja sinfonia sopivat hyvin yhteen, kun ne svengaa”, Mikko Alatalo sanoo. Kuva: Pispala Sound

Matkan varrelta

Mikko Alatalon matkakertomuksessa on monta polkua. Hän on nähnyt, kuinka progemusiikki kuoli ja tilalle tuli uusi aalto. Hän on tavannut suuria kansainvälisiä idoleitaan, ja kohtaamiset ovat olleet hyviä tai tylyjä.

Yhteistyökumppaneista Harri Rinne on pitkäaikaisin. Unohtamatta Juicea, joka kuitenkin keskittyi eniten omaan musiikkiinsa.

Maalaispoika-trilogiaa Alatalo pitää musiikkiuransa tarinan johdantona. Se kuvaa kuihtuvaa maaseutua, siirtomaa-Suomen aikaa, kun toista miljoonaa suomalaista vaihtoi asuinpaikkaa, koska asutustila antoi leivän vain yhdelle jälkeläiselle. 11 virran maa liittyy koti, uskonto, isänmaa -teemaan ja kuvaa lestadiolaisuutta sen vahvoilla alueilla.

Maalaispoika vuonna 1974. Kuva: Alatalon kotialbumi

Tuttu mies televisiosta

Televisiossa Alatalo oli ensin asiapuolella, uutisissa ja Ajankohtaisessa kakkosessa, jonne veti halu parantaa maailmaa.

Porski Porola houkutteli hänet viihdepuolelle. Silloin jakolinjat olivat ankarat, ja joku sanoi, että nyt meni asiatoimittaja pilalle.

– Iltatähti oli tärkeä ohjelma. Se kuvasi myös yhteiskunnan muutosta. Virossa ohjelmaa seurattiin tiiviisti. Kun juonsin ohjelmaan punkrock-yhtyeen Sex Pistolsin, maa järisi ja poliittiset naisjärjestöt kommentoivat, että tuota bändiä ei saa Suomeen tuoda.

Tästä seurasi Pelle Miljoona ja paljon muuta.

Televisiossa seurasivat Hittimittari, joka nosti muun muassa Dingon tietoisuuteen.

Porski Porola ja Kale Kummola houkuttelivat Alatalon ja Reijo Salmisen ensimmäiselle kaupalliselle televisiokanavalle, Kolmos TV:hen. Siellä toteutui Jukebox-musiikkiohjelma.

Tohlopissa vannottiin, että tuo kaksikko ei ikinä palaa Ylelle. Toisin kävi.

Alatalo teki seitsemän vuotta musiikkiohjelmaa Tammerkosken sillalla.

– Siinä kuvattiin hienosti Tamperetta. Tärkeää oli, että nuoriso oppiin vanhat laulut ja toisaalta se, että vanhat oppivat uudet laulut. Olihan se hienoa, kun kukkahattutädit vetivät antaumuksella fiilaan ja höylään ja rakastan vain.

Alatalo on Kiimingin poikia, vaikka siellä ei ole enää kotitaloa eikä mökkiä. Tammerkosken sillalla -ohjelma oli tärkeä piste, koska sen ansiosta Alatalo hyväksyttiin tamperelaiseksi.

Tammerkosken sillalla päättyi ristiriitaisuuksiin. Lauluiltoja Alatalo veti senkin jälkeen.

Alatalo ja Ringo-koira, joka ilmaisee tarpeensa saada ruokaa tai herkkuja huokailemalla. Kuva: Kaija Toivonen

Rillumarei ja ralleja

Alatalo kertoo värikkäästi, kuinka rokkarin maine rapisi, kun hän alkoi tehdä ralleja Harri Rinteen kanssa. Idea tuli kaukaa kuplettilaulujen ajasta.

Rallit olivat menestys. Niillä voitettiin Syksyn sävel moneen otteeseen, ja silloin se oli tärkeää: kaikki tiesivät, kuka minäkin vuonna voitti. Alatalo kääri potin: Vicky Lee (1978), Rikoo on riskillä ruma (1980), Mummoni ja moukarinheitto (1981). Jos ei tullut voittoa, oli Alatalo lehdistön suosikki.

– Rockpoliisien mielestä pilasin maineeni. Arvostan sitä, että kansa lähetti 70 000 postikorttia äänestykseen.

Jopa pelätty kriitikko Jukka Kajava kirjoitti: ”Alatalo ja Rinne tietävät, mikä on ihmistä lähellä. Sehän on rikoo!”

– Mummoni ja moukarinheitto on lastenlaulu. Se oli viimeinen niitti. Rockpoliisit totesivat, että Alatalo voittaa, vaikka lukisi puhelinluetteloa väärin päin.

Tampereen Yo-talolla vuonna 1974. Kuva: Alatalon kotialbumi

Erilainen 1980-luku

Vuonna 1986 Syksyn sävel -voitto tuli kappaleella Minna. Kappale kuvaa poikamiestyttöä, joka ei halua ottaa miestä vaivoikseen.

– 1980-luku oli erilainen. Kahdeksan surmanluodin asutustilan emäntä ei voinut lähteä, mutta Minna voi kävellä pää pystyssä katuja ja haluta olla oma itsensä. Toinen voimalaulu on Tytöt tahtoo pitää hauskaa, jota laulan keikoilla edelleen.

Syksyn sävel oli Alatalolle ihanaa, mutta myös kirous.

– Kiitos Topi Sorsakoskelle ja Olli Lindholmille, jotka häivyttivät rockin ja iskelmän rajat. Mitä muuta kuin iskelmää on rap-musiikki.

Jännä miten Mikko Alatalon elämä meni. Arvostusta hän ei aina omissa piireissään saanut, mutta siihen auttoi se, että rikkoi rajoja ja tuli uusia kuvioita. Maaseutukin meni muodista, mutta kas se on palannut takaisin, ja jopa Ismo Alanko lukee itsensä maallemuuttajiin.

Etenkin Coitus Int Revival 50 -keikat olivat kuin herätyskokouksia, joissa sanat osasivat ulkoa sekä harmaatukkaiset että nuoret, mistä sitten nuoret ovat ne oppineetkaan.

Mikko Alatalo teki juhlalevyn, koska ajatteli, että levytykset ovat nyt tässä. Kuva: Kaija Toivonen

* *

Se se on rokkii… ja sinfoniaa

• 11 virran maa – Siirtomaa-Suomen laulujen ykkösbiisi, kuvaa nuoren miehen viha-rakkaussuhdetta kotiseudulle pohjoiseen.
• Kiiminkijoki – Laulu syntymäseudun joesta, jonne laulajan ja kitaran tuhkat voi heittää. Tätä biisiä kysytään Ruotsin-keikoilla.
• Milloin viimeksi mä kerroin sulle? – Van Morrisonin klassikko, jonka Mikko on kokenut omakseen.
• Hän hymyilee kuin lapsi – Mikon klassikkobiisi Coitus Intin kakkosalbumilta.
• Ihmisen ikävä toisen luo – Suomen suosituimpia karaokebiisejä.
• Viivy vielä hetki – Yhteislaulujen ykkönen.
• Pelit seis, Beethoven – Juicen ennen julkaisematon teksti, jota Mikko hieman päivitti. Juice ja Mikko diggasivat ELO-tyyppisestä klasarirokista.
• Anna mulle lovee – Harri Rinteen Winwood-käännös, jonka Mikko levytti 1970-luvulla Heikki Silvennoisen bändin kanssa. Koulupoikana Stevie Winwood oli Mikon jumala.
• Per Vers, runoilija – Mikko opetti tähän biisiin Juicelle dimisointuja. Juice käski Mikon laulaa tämän laulun, koska tämä oli ”Kiimingin Winwood”.
• Iso joki tulvii – Raju tarina luonnonkatastrofista.
• Syli – Love Records -ajan rakkauslaulu, omistettu ensimmäiselle vaimolle
• Maalaispoika oon – Historiallinen biisi, jolle oli sosiaalinen tilaus, kun maalaispojat muuttivat Ruotsin ja Etelä-Suomen kaupunkeihin.
• Yhä pitkä matka kesään – Bonusbiisi, mutta tärkeä. ”Muokkasin sanoitusta, ja sain siihen aiheen riimistä ’yhä pitkä matka kesään’. Pamela [Kilpeläinen] auttoi käännöksen kanssa. Laulu on surullinen ja kaunis.”
• Suojelusenkeli – Harri Rinteen kanssa kirjoitettu klassikko.

Se se on rokkii… ja sinfoniaa -albumi ilmestyy 27.2.2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua