Miina Äkkijyrkällä on vahvoja ja yllättäviä mielipiteitä: ”Jokapäiväiseen leipään kuuluu kylmässä maassa koti”

Miina Äkkijyrkkä. Kuva: Pauliina Kivisalo / Keskus Galleria

Päivi Vasara, teksti

Annetaan heti sisältövaroitus: juttu sisältää ronskia kielenkäyttöä ja mielipiteitä, jotka eivät kaikkia miellytä.

Miina Äkkijyrkkä, 76, istuu tätä haastattelua tehdessä Tampereen Keskus Galleriassa tuolilla ja piirtää mustalla tussilla ääriviivoja, sieraimia ja silmiä vasikoille Mekkokangas-teokseen.

Illalla avataan hänen kolmas yksityisnäyttelynsä Keskus Galleriassa, nimeltään Ilo irti. Sitä ennen on käytävä kampaajalla ja hankittava hiuslisäke. Avajaisissa on luvassa muun muassa tanssia. Keskus Gallerian näyttely on auki 27.9.2025 asti.

Miina Äkkijyrkkä antaa samalla haastattelua, kun hän piirtää vielä ääriviivoja Mekkokangas-tauluun ennen näyttelyn avajaisia. Kuva: Päivi Vasara

Ei ollut haastetta

Vahvan naisen tapaaminen hieman pelotti etukäteen. Miina Äkkijyrkkä on persoonallinen, mutta ei hän syö elävältä.

Hän tivaa useampaan kertaan haastavia kysymyksiä. Sellaisia minulla ei ole tarjota. Pikaisella tutkimisella käy ilmi, ettei hän tuoreessa menneisyydessä ole juuri antanut haastatteluja.

Miina Äkkijyrkkä piirtää varmalla otteella ja puhuu samaan aikaan.

– Oikeastaan olen piirtäjä, en maalari. Taideakatemiassa sain piirustuksesta kympin.

Valmis Mekkokangas. Kuva: Keskus Galleria

Tampere on kehittynyt

Tamperelaisista on aina kiva kuulla, kun kotikaupunkia kehutaan. Miina Äkkijyrkkä on asunut Tampereella 30 vuotta sitten.

– Helsinkiläiset vähättelevät helposti muuta maata eivätkä huomaa, että muualla on kasvua ja kehitystä. Minun mielestäni Helsinki on pysähtynyt.

Miina Äkkijyrkän mielestä valittaminen pitää lopettaa ja aloittaa yrittäminen sekä ylipäätään tekeminen. Yrittäminen ilahduttaa häntä. Se voi mennä hyvin tai huonosti, mutta pääasia on, että tekee jotakin. Työtä hän näet arvostaa.

– Tampere on vihervasemmistolainen työläiskaupunki, mutta kyllä täällä bisnestäkin on ja joku maksaa palkat ja pitää sähköjärjestelmät käynnissä. Sille nostan hattua.

Maailma on epäjärjestyksessä

Miina Äkkijyrkkä sanoo asuvansa maapallolla. Veronsa hän maksaa Helsinkiin, kyyttökarja on Kanta-Hämeessä. Talvet hän viettää Aasiassa tai jossain, missä on 30 astetta lämmintä, koska luut ovat hauraat ja hän palelee herkästi.

Tampereen-matkallakin on turkki mukana. Älkää tästä kauhistuko, turkit ovat vanhoja ja niiden käyttäminen loppuun on ekologista. Turkkeja on kaapissa tusina.

– Maailmanmeno kauhistuttaa. Henkisessä mielessä asiat ovat epäjärjestyksessä. Missä on ihmisten sielu, ja ennen kaikkea, missä on lasten sielu: läheisyys, rakkaus ja läsnäolo. Henkinen epäjärjestys maailmassa on merkki siitä, että Jeesuksen tulo on lähellä.

Ajatuskulku johtaa tehokkuuden pohtimiseen. Sen nurja puoli on se, että läsnäolo puuttuu. Vanhukset ovat omassa lokerossaan vanhainkodissa ja naudat samaten toisissa lokeroissaan.

Melkein perillä. Kuva: Keskus Galleria

Vilkas lapsi

Tyhmästi kysyn, mistä ne vasikat tulivat aiheeksi. Ne ovat nimittäin olleet aina.

– Olin vilkas lapsi ja äidin piti saada tehtyä navettatyönsä, joten hän laittoi minut turvaan vasikankarsinaan. Ei silloin pisteytetty adhd:tä. Piti tehdä rauhassa työtä. Karsinassa en ollut laittamassa herneitä toisten lasten nenään.

Jo neljävuotiaana tyttö veisti hellahalosta vasikkaa.

– Teen mitä tahansa, vaikka rakentelen, se taipuu vasikaksi. Ruoka-astiat, tölkit ja autot taipuvat tähän. Visuaalinen maailmani on avautunut tällä tavoin.

Vasikoilta Miina Äkkijyrkkä on oppinut sosiaalisuutta. Niiden uteliaisuudesta ja rohkeudesta voisi ihminen oppia.

Tiedonjanoa

Miina Äkkijyrkkä sanoo olevansa ahne tietämään, mitä maailmassa tapahtuu.

Ikääntyminen on hankala asia tämän kannalta. Nuorena jaksaisi lennellä ympäri maailmaa ja hankkia tietoa, mutta silloin tätä mahdollisuutta ei ymmärrä, vaan poukkoilee sinne tänne. Vanhana on ymmärrys elämästä, mutta esteenä ovat fyysiset rajoitteet.

Raamatusta Äkkijyrkkä puhuu moneen otteeseen.

– Tieto lisää tuskaa, kuten esimerkiksi ilmastoahdistus. On vain pieni kerros, johon ilmansaasteet vaikuttavat. Pilvien yllä näkee, kuinka paljon avaruutta on olemassa. Ilmastosta ei kannata olla huolissaan. Luen Raamattua ja Jumala hallitsee kaikkea. Asiat tapahtuvat ajallisesti oikeassa järjestyksessä Jumalan tahdon mukaan. Sielun vihollisella on nyt paljon valtaa ja se sotkee arvot, järjestyksen ja tappaa. Nyt on holtittomia ihmisiä vallassa. Ihminen ei voi paljon muuta kuin rukoilla.

Henkivalloissa on Miinan mielestä pahoja ja hyviä. Ihmisen tehtävä on valita, kenen joukoissa seisoo.

– Ihmisen elinpäivät on kirjattu jo ennen kuin hän on päästänyt ensimmäistäkään henkäystä.

Huoli ei kannata. Siitä voi olla huolissaan, jos on kipuja ja särkyjä.

Joukkovoimaa. Kuva: Keskus Galleria

Ruokaa ja koti

Jatketaan Raamatun parissa ja puhutaan kohtuullisuudesta.

– Isä meidän -rukouksessa sanotaan näin: anna meille jokapäiväinen leipämme. Jos on maha täynnä, on saanut syödäkseen kerran päivässä. Näin kylmässä maassa kuin meillä jokapäiväiseen leipään kuuluu koti. Kaikilla sitä ei ole. Leipä on symbolisesti yhtä kuin koti.

Miina Äkkijyrkkä jatkaa tästä puhetta Jumalan lupaamiin ylenpalttisiin hyvyyksiin niille, jotka seuraavat häntä. Paras pappi on usein syntisäkki.

– Mallikappaleita ei ole kuin Jeesus. Ihmisistä ei sellaista löydy. Kun Jeesus tulee toisen kerran, sinä päivänä loppuvat sodat.

Kyytöt ja Miina

Taiteilijatyönsä lisäksi Miina Äkkijyrkällä on ollut itäsuomalaista nautakarjaa eli kyyttöjä, ja hän on toiminut suomalaisen alkuperäiskarjan puolestapuhujana.

– Olen antanut kyytöille aikaa elämästäni. Samaa olen tehnyt rahallisesti, sillä olen antanut kolmella miljoonalla sonnin siemeniä. Minulle kyytöt ovat elämänmuoto ja harrastus. Nyt minulla on pieni karja.

Miina Äkkijyrkkä iloitsee siitä, että kyytöt ovat lisääntyneet. Hän on pannut merkille, että Hämeenkyrön ja Ikaalisten suunnalla on aktiivisia karjanhoitajia, minkä ansiosta maisemat ovat avarat. Kyytöt olisivat oivallisen ratkaisu koko Suomea riivaavaan pusikoitumiseen.

– Äkäinen kyyttökarja pystyisi panemaan hanttiin susille, hän mainitsee.

– Eläimillä on persoona. Toinen sonni palasi kesällä astuttamasta, ja nyt kaksi sonnia kulkee koko ajan rinnakkain. Eläimillä on siis ystävyyssuhteita. Lehmien psyyken tutkiminen on hidasta. Karjanhoitoa on tehtävä koko elämä, että tajuaa naudan sielunelämän.

– Kepistä eläin ei jätä syömättä. Jos se suree ystäväänsä, se ei nuku eikä syö. Jopa sonni itkee. Se on todella ihme juttu.

Jos karjaa ruokitaan suuren tuotannon tähtäimellä, se on tuho, koska eläimen sisäkalut hajoavat.

Eläinsuojelulaista Miina Äkkijyrkällä ei ole juuri hyvää sanottavaa. Sama pätee eläinlääkäreihin. Varsinkin kaupunkilaistaustaisiin naiseläinlääkäreihin. Heillä ei ole tietoa mitä tapahtuu, ja kaikkea ei voi kirjoista lukea.

Vasikat ovat Miina Äkkijyrkälle elämäntapa. Karja on Kanta-Hämeessä ja aihetta hän on käsitellyt neljävuotiaasta. Kuva: Pauliina Kivisalo / Keskus Galleria

Nainen pysyköön kotona

Miina Äkkijyrkän mielipiteet ovat yllättäviä. Niin tämäkin:

– Naisten pitää pysyä kotona ja pitää huoli, että lapsilla on syli, hellyyttä ja huomiota.

Toksisista ihmissuhteista puhuminen on hänestä höpöä.

– Hylkääminen on ihmisen tuho. Vankeinhoidossa sitä käytetään, mutta on sitä siviilipuolellakin, tosi piilotettuna. Kun tuijotetaan lapsen vaatteita tai persoonaa, ja aletaan kiusata, se on väärin. Juuri jokin erikoispiirre voi olla omaleimaisuutta.

Miina muistuttaa Koskelan surmasta, jossa toteutui hylkääminen, eliminoiminen ja tappaminen.

– Hylkääminen on rangaistus. Raamatussa sanotaan, että kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

Toisin sanoin tämä merkitsee Miina Äkkijyrkän mukaan sitä, että juurensa pitää hyväksyä. Siihen liittyy siunaus ja lupaus menestymisestä.

Äiti oli rohkea

Mainitsen Äkkijyrkälle, että hän on monesti ollut rohkea. Hän ei sitä heti niele.

– Äitini oli rohkea. Laittoi lapsen karsinaan. Siitä tuli elämänura. En tosin suosittele sitä, sillä lehmänveistäjiä on tarpeeksi. Rohkeus on synnynnäistä. Yltiöpäisen rohkea ihminen on utelias ja hänen on vaikea tyytyä siihen, miten asiat ovat, jos ne voisivat olla toisin.

Viranomaisten kanssa Miinan mielestä ei kannata vääntää, sillä se menee hukkaan.

– Nuorena sitä taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta, kun oli esimerkiksi näitä vuokrasopimusriitoja. Omaa ammattitaitoaan ei voi heittää pois, vaan on taisteltava.

Keskus Gallerian näyttelyssä on myös kaksi pronssivasikkaa: Noora (yllä) ja Sära. Kuvat: Keskus Galleria

Ei kiitos sellua

Suomalaiset eivät Miinan mielestä tajua metsän arvoa, vaikka ovat metsästävä kansa.

– Meillä olisi metsän anteja, jos tuntisimme metsien kasvit ja puiden aluset. Nyt thaimaalaiset poimivat mustikat, häpeä.

Sellua ei kannata myydä, vaan pidemmälle jalostettua puuta. Hirsitalobisneksen nykytilaa Miina ei tunne, mutta kannattaa tätä suuntaa.

– Talvella Balilla veistin sikäläistä puulajia ja tunsin itseni todella kuvanveistäjäksi. Se oli yksinkertaista: vain minä istumassa kivilattialla, taltat ja moska. Syntyi 22 uutta veistosta. Vahinko, etten ottanut niitä Tampereelle. Täällä on vain muutama pronssinauta.

– Jos löytyisi metsäyhtiö, joka keksisi synergiaetuja taiteilijoiden kanssa. Taiteilijat voisivat tehdä jotain uutta, mitä voisi hyödyntää. Metsäyhtiöt, haloo, ei eukalyptus ole suomalainen puu. Meillä on kuusi, mänty, koivu, kataja ja pajukin.

Puun pitää kasvaa hitaasti, jotta siitä tulee kunnollista. Urealla ruokinta ei ole järkevää.

Laitetaan tähän kohtaan myös vesi. Ikkunasta näkyvä puro tai pieni joki kirkastaa maiseman.

Aasiasta

Talvensa Miina Äkkijyrkkä viettää lämmön vuoksi Aasiassa.

– Aasiassa olen onnellinen. Siellä perheet asuvat lähekkäin, usein samassa korttelissa. Asuin kaksi kuukautta riisipeltojen keskellä hotellissa. Paikalliset pitivät huolta turististakin. Jos minua ei näkynyt vähään aikaan tai valot eivät palaneet, he tulivat kysymään, mikä on ja onko minulla ruokaa.

– Aasiassa ei näy Pride-lippuja. Siellä ei sekoiteta yksityiselämää yhteiskunnan asioihin.

Keskus Gallerialle Miina Äkkijyrkän yksityisnäyttely on kolmas. Kuva: Pauliina Kivisalo / Keskus Galleria

Mitä on kulttuuri

– Kulttuuri on lähtenyt maanviljelyksestä. Pitää olla ruokaa, lepoa, suojaa ja mielen tasapainoa, johon kuuluu uskomus suurempaan voimaan.

Tämä tarina tarjoaa varmaankin paljon yllättäviä mielipiteitä. Kaikkien ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. Minusta oli virkistävää kuulla Miina Äkkijyrkän vahvoja mielipiteitä, mutta se ei tarkoita, että olisin kaikesta samaa mieltä. Osasta kyllä olen, mutta se ei ole lukijalle kiinnostavaa.

Miinan flunssasta huolimatta kättelemme erotessamme. Kädenpuristus on luja. Tämä nainen on tehnyt työtä.

Miina Äkkijyrkän Ilo irti -näyttely Tampereen Keskus Galleriassa 27.9.2025 asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua