Kuva: Marjo Lanér
HENKILÖ | Marjo Lanér on julkaissut nyt viisikymppisenä viisi kirjaa parin vuoden sisään. Parhaillaan hän on viimeistelemässä kuudetta käsikirjoitustaan.
”Koen, että kirjoittamisen kautta olen löytänyt kateissa olevan itseni. Olen ikään kuin himmaillut koko elämäni tähän asti.”
Kirsi Haapamatti, teksti
Teini-ikäisenä Marjo Lanér kirjoitti paljon. Kanavana olivat mielipidekirjoitukset. Hän kirjoitti melkeinpä viikottain Helsingin Sanomien 1980- ja 1990-luvuilla suositulle Nuorten horisontti -palstalle ja myös muihin lehtiin. Erityisesti eläin- ja ihmisoikeusasiat olivat nuoren kirjoittajan sydäntä lähellä.
– Minulla oli mielipide vähän joka asiaan, olin sellainen vaihtoehtonuori.
Kirjoitusintoa riitti myös fiktioon. Marjo Lanér oli vasta 17-vuotias, kun hän kirjoitti ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa. Sen hän lähetti isoon kustantamoon, josta saikin kannustavaa palautetta ja parannusehdotuksia tekstiin. Sitten tapahtui jotain, joka jäädytti kirjoittajantyöt ja kirjailijanuran vuosikymmeniksi.
– Ei mitään dramaattista, kaikki muut asiat elämässä vain veivät ajan ja tilan.
Lanér lähti opiskelemaan kulttuurintutkimusta ja folkloristiikkaa, perusti perheen ja jäi erityislapsen omaishoitajaksi. Kirjoittaminen jäi, eikä nuortenromaania koskaan julkaistu.
Nyt, viisikymppisenä, Lanér on julkaissut parin vuoden sisällä viisi kirjaa. Parhaillaan hän on viimeistelemässä kuudetta käsikirjoitustaan. Hän kuulostaa aidosti hämmästelevän itseään. Miten hän onkin kyennyt kätkemään kirjailijaminänsä kaikilta, myös itseltään, niin pitkään?
– Tuntuuhan se tosi oudolta, että olen tätä sisälläni pitänyt. Koen, että kirjoittamisen kautta olen löytänyt kateissa olevan itseni. Olen ikään kuin himmaillut koko elämäni tähän asti.
Marjo Lanér ja uusin teoksensa, syyskuussa 2022 ilmestynyt Rikkonaisia. Kuvat: Marjo Lanér / Kirjokansi
* *
Marjo Lanér palasi fiktion kirjoittamisen pariin, kun hänen äitinsä kuoli. Läheisen menettäminen avasi jotain Lanérin sisällä.
Kirjoittaminen on hänelle voimallinen kokemus. Kirjoittajana Lanér kuuluu heihin, jotka vain istuvat alas ja kirjoittavat, ilman sen tietoisempaa etukäteissuunnittelua. Mieleen tulee kuvia, jotka kirjoitetaan ylös. Hän kuvaa tekeillä olevan tarinan olevan kuin rinnakkaismaailma, joka on läsnä päivin ja öin.
– Välillä fiktiivisillä henkilöillä on niin paljon asiaa, että se häiritsee arkisia touhuja. Kirjoittamiskokemus on intensiivinen.
Kirjailija sanoo kirjoittamisen olevan myös tärkeää omalle hyvinvoinnille, kuin itseterapiaa. Hän kertoo sairastaneensa masennusta. Tuoreimmassa Rikkonaisia-teoksessa (Kirjokansi, 2022) on ammennettu osin omista kokemuksista – Lanérin äidin saattohoidosta.
Lanér kirjoittaa mielellään ihmisistä, jotka ovat valtavirrasta erillään, yksinäisiä, hiljaisia hahmoja. Sellaisten ihmisten äänen hän kirjailijana kuulee. Nyt näppäimistöllä on tarina ihmisestä, joka haluaa elää irrallaan yhteiskunnasta. Lanér toteaa itsekin olevansa erakkomainen, muista eristäytyvä introvertti, mutta kirjailijuuden myötä hän on opetellut kohtaamaan ihmisiä enemmän.
– Jonkin verran on ollut esiintymisiä ja tapaamisia tapahtumissa, ja ne ovat olleet mukavia. On ollut kiinnostavaa jutella niin lukijoiden kuin muiden kirjoittavien ihmisten kanssa. Olen hiljalleen alkanut kääntyä itsestäni myös ulospäin. En kuitenkaan nauti itseni esille tuomisesta.
* *
Marjo Lanérin novellikokoelmat Huojua (2020), Hospoti (2021) ja Oletetut (2022) julkaisi Kirjokansi, samoin tuoreimman Rikotut-teoksen (2022). Pahaksitekijä-pienoisromaanin (2021) julkaisija on Kustannusosakeyhtiö Hai. Pienkustantajien kelkassa Lanér on kokenut olevansa juuri oikeassa paikassa.
– Olen saanut olla mukana kaikessa, myös kansien valinnassa ja takakansitekstien laatimisessa. Juuri niin sen pitääkin olla, minulle on tärkeää, että kirja on sen näköinen kuin ajattelinkin, hän kertoo.
– Olen minä lähettänyt käsikirjoituksiani isoillekin. Olen kärsimätön ihminen, en ole jaksanut odottaa, kun vastauksen saaminen kestää kuukausia.
Marjo Lanér ei ole osallistunut kirjoittajakoulutuksiin eikä kuulu kirjoittajaryhmiin, mutta verkostossa on silti riittävästi esilukijoita ja palautteen antajia. Esilukijoiksi hän mainitsee muun muassa eläköityneen teatteriohjaaja Hannele Rubinsteinin sekä omat, aikuiset tyttärensä.
Koko elämänsä paljon lukenut Marjo Lanér sanoo oman kirjoittamisen syövän aikaa ja haluja lukemiselta. Kirjoittaessa sitä pelkää, että tulee ottaneeksi vaikutteita muista.
– Kun lukee paljon muita, tulee myös sellainen olo, että kaikki on jo sanottu. Sillä tavalla lukeminen häiritsee omaa kirjoittamista.
Lempikirjailijoikseen hän mainitsee Rosa Liksomin, Timo K. Mukan, Aulikki Oksasen ja Elvi Sinervon.
Elantoa kirjailijantyö ei tuo, näinhän asianlaita on liki jokaisella kirjailijalla Suomessa. Outokummussa asuva Marjo Lanér on hakenut kirjoittaja-apurahoja, mutta toistaiseksi tuloksetta. Hän on erityislapsensa omaishoitaja ja kirjoittaa pääasiassa, kun lapsi on koulussa. Hän myös kirjoittaa freelancerina paikallislehteen.
Entä mitä tapahtui sille nuortenromaanikäsikirjoitukselle, joka vuosikymmeniä sitten sai vaaleanvihreää valoa kustantajalta? Teksti ei mennyt hukkaan, sillä Marjo Lanér on käyttänyt siitä soveltuvia osia tuoreimman Rikkonaisia-teoksensa Puolet musta -tarinaan.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
