Anne Tompuri. Kuva: Tommi Kähärä
HENKILÖ | Anne Tompuri tunnetaan tinkimättömänä kuvataiteilijana. Lappeenrannan taidemuseon retrospektiivistä näyttelyä varten hän työsti pari vuotta monumentaalista teosta Äiti.
”Olen ollut rehellinen itselleni. Yksikään työ ei tunnu falskilta.”
Aija Käkelä-Laine, teksti
Anne Tompurin taiteilijaura alkoi 1980-luvulla lopulla. Hän oli palannut kotikaupunkiinsa opiskeltuaan Kankaanpään taidekoulussa ja Kuvataideakatemiassa. Ensimmäinen lapsi oli syntynyt, ja nuorella äidillä oli aikaa tehdä luonnoksia.
– Teen aina valtavasti taustatyötä ja luonnoksia. Pohdin teemaa, hankin tietoa, tutustun muiden taiteilijoiden töihin, teen luonnoksia, etsin omaani, Tompuri kertoo.
Taustatyön jälkeen Tompuri maalasi öljyväreillä sarjan kookkaita mekkomaalauksia. Äitimyyttiin liittyvät teokset ovat saaneet vaikutteita ikonitaiteesta, mutta myös italialaisilta transavantgarden edustajilta Enzo Cucchilta ja Mimmo Paladinolta.
Lappeenrannan taidemuseon näyttelyn ensimmäisessä salissa on esillä paperipohjiin maalattuja kalpean keltaisia enkelihahmoja. Teoksissa näkyy jo Tompurin tunnusomainen sivellintekniikka.
– Käsi on toiminut eri tavalla eri vuosikymmenillä. Tietysti työhön vaikuttaa elämänvaihekin, Tompuri katsoo teoksiaan.
Teos ”ei koskaan enää” vuodelta 1988. Kuva: Tommi Kähärä
Näyttely on osin retrospektiivinen, joten Tompuri halusi palata suurikokoisten mekkoaiheisten maalausten pariin.
– En kokenut kuitenkaan tämän aiheen työstämistä pelkästään maalauksen kautta merkitykselliseksi. Hylkäsin tutut maalaukselliset keinot ja halusin tehdä kolmiulotteisen maalauksen.
Tompuri alkoi työstää harsosta, kierrätysmateriaalista ja nukenpäistä monumentaalista installaatiota Äiti, joka on esillä neljännessä salissa. Teos sai vaikutteita naispyhimysveistoksista, mutta taustalla vaikuttivat myös ilmastomuutos, korona.
– Aina hyvin henkilökohtaista.
Anne Tompuri työsti installaatiota Äiti pari vuotta, ja se valmistui keväällä 2022. Kuva: Tommi Kähärä
Ensimmäisen salin päädyssä on näyttävä, suurikokoinen, tummasävyinen Melankolia. Teos valmistui vuonna 2022. Taustalla on Ukrainan sota.
Helmojensa syleilyyn kumartunut Melankolia johdattaa seuraavaan saliin tutustumaan Tompurin tuotantoon 2000-luvulta lähtien, erityisesti guassilla ja pigmenteillä tehtyihin kookkaisiin teoksiin.
Teemat ja aiheet ovat vuosikymmenten aikana olleet välillä esittävämpiä, välillä abstraktimpia, mutta aina mustavalkoisia.
– Saan äärimmäisellä kontrastilla ilmaistua haluamani. Mustavalkoisuus vapauttaa siirtämään tunteen teokseen.
Tompuri kertoo saaneensa vaikutteita sivellintekniikkaansa erityisesti aasialaisesta taiteesta, Japanista ja Kiinasta, jossa hän on myös osallistunut vaihtonäyttelyihin.
Merkittävin vaikuttaja hänen teoksiinsa on kuitenkin luonto. Tompuri on viettänyt lapsuudesta lähtien aikaansa mökillä Saimaan pikkusaaressa ja kulkenut metsissä. Viimeiset viisi vuotta on kulunut Espoon Tapiolassa. Tompuri asuu nykyisin taiteilijaresidenssissä kaupunkipuiston vieressä meren rannan läheisyydessä.
– Olen päivittäin koirieni kanssa monta tuntia metsässä. Suurimman osan ajastahan Suomen luonto on graafista, mustavalkoista, valon heijastamaa maisemaa.
Melankolia 2022. Kuva: Tommi Kähärä
Kolmannessa salissa Ääretön metsä täyttää yhden pitkistä seinistä. Teos on tehty vuonna 2019 Berliinissä pidettyyn yksityisnäyttelyyn.
Samasta teemasta on mittavampi kokonaisuus taidekeskus Emman kokoelmissa, ja teos oli myös pitkään Emman avaamisen jälkeen esillä näyttelytilojen sisääntuloaulassa.
Tompurin suurikokoisia töitä on merkittävimpien säätiöiden ja museoitten kokoelmissa.
Risukkomaiset metsät, aidat ja maisemat olivat Tompurilla aiheina useamman vuoden ajan.
– Halusin tehdä graafisia viivoja. Maalaan lattialla, koska muuten en voi maalata guassilla. Työskentely itsessään on nopea. Minun tekniikallani pitää tulla valmiiksi yhdellä kertaa.
– Odotan, että teos kuivuu ja nostan sen ylös. Vasta sitten näen, mitä olen saanut aikaan. Jos se ei heti onnistu, otan pohjan pois ja teen uuden. Siksi teen paljon luonnoksia, sillä minun pitää tasan tarkkaan tietää, mitä teen.
Lähes 10-metrinen Ääretön metsä on vuodelta 2018. Kuva: Tommi Kähärä
Tompurin uraa vuosikymmeniä seurannut kriitikko Seppo Paajanen kuvaa Tompuria dramaattisten tummien kuvioiden leikittelijäksi ja maailman varjojen kirjaajaksi.
Luonteenomaista Tompurin töille on Paajasen mukaan vahva visuaalisuus. Hän ei herkistele pikkusievillä elementeillä, vaan maalaa ronskilla kädellä suurta ja komeaa.
– Jälki on näyttävää ja taatusti osuu katsojan tajuntaan. Risukkomaiset välähdykset metsän uumenista tuovat katsojan eteen maiseman, joka voisi olla tottakin, mutta hyvin pitkälle myös sukellus ihmisen mieleen ja sieluun, sen pelkoihin ja salattuihin lokeroihin, Paajanen kuvaa.
Sarjasta Kasvot 2015. Kuva: Tommi Kähärä
Taidemuseon näyttelyaulassa kohtaamme vielä kasvoja. Teokset ovat 2010-luvulta. Tompurin mukaan ne eivät suoraan liity vuoden 2014 pakolaiskriisiin, mutta ne ovat saaneet vaikutteita hyljeksityistä ihmisistä.
– Ne kuvaavat kasvottomia ihmisiä, joita me emme näe, mutta he näkevät meidät. Hyljeksittyjä, surkeita ihmisiä, jotka ovat yhtä arvokkaita kuin me.
Kasvojen muodot ovat poissa ja katsojan huomio kohdistuu etäällä olevien silmien terävään katseeseen.
– Kokeilin useita erilaisia silmien muotoja ennen kuin löysin oikeat.
Näyttelykierroksen jälkeen Tompuri sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että hän on menossa itselleen oikeaan suuntaan. Työssään hän jatkaa kolmiulotteisuutta. Parhaillaan hän etsii oikeanlaista savea.
– Ja tietysti mustaa, hän nauraa.
Hän tuntee myös tyytyväisyyttä siitä, että on noudattanut omaa johtotähteään.
– Olen ollut rehellinen itselleni. Yksikään työ ei tunnu falskilta, Anne Tompuri pohtii.
– Jos itse saan sanoa, siellä ei ole yhtään huonoa työtä, hän toteaa ja remahtaa iloiseen nauruun.
– Kaikki huonot työt on heitetty pois, sillä tuleehan niitäkin, hän hykertelee perään.
Näyttelykierroksen jälkeen Anne Tompuri kertoo, että uusi suunta vaikuttaa hänelle oikealta. Kuva: Tommi Kähärä
Vaikka Tompuri sulkeutuu helposti työhuoneeseensa päiväkausiksi, tuo hän myös töitään esille vuosittain. Hän saattaa osallistua vuoden aikana useampaankin ryhmänäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi hänellä on ollut lähes vuosittain yksityisnäyttelyitä.
Monet Lappeenrannan taidemuseossa nähtävillä olevat teokset ovat olleet esillä Galleria Heinossa. Galleria Heino on yksi keskeisimmistä gallerioista Helsingissä, ja Tompuri on kuulunut gallerian taiteilijoihin sen perustamisesta vuodesta 2002 lähtien.
– Annella oli Henry Wuorila-Stenbergin kanssa yhteisnäyttely, jossa näin Annen töitä ensimmäisen kerran. Olin muodostamassa omaa galleriakuntaa ja pyysin Annen mukaan, Rauli Heino muistelee.
Tompuri ja Wuorila-Stenberg ovat Heinon mukaan oman sukupolvensa keskeisiä taiteilijoita Suomessa ja yhä relevantteja nykytaiteen edustajia.
Heinon galleriaan kuuluu yli 40 taiteilijaa. Heino arvostaa Tompurissa erityisesti tämän tinkimätöntä asennetta.
– Hän tekee taidetta taiteen vuoksi, Heino tiivistää.
Tompuri on kansallisella tasolla yksi menestyneimmistä taiteilijoista Etelä-Karjalasta. Merkittävä tuki uralla on Tompurin mukaan ollut nimenomaan Heinon galleria.
– Olen kiitollinen siitä, että kuulun heidän galleriansa taiteilijoihin. Harvalla taiteilijalla on Suomessa mahdollisuutta vastaavaan, Tompuri toteaa.
Metsä 2020. Kuva: Tommi Kähärä
Kuvataiteilija Anne Tompurin teoksia on nähtävillä Lappeenrannan taidemuseossa tammikuun puoliväliin saakka. Taidemuseossa on viime aikoina ollut liki vuosittain eteläkarjalaisen taiteilijan näyttely.
Etelä-Karjala on poikkeuksellisen vahva kuvataiteen ja tänä päivänä myös korutaiteen maakunta. Keskeisin syy on alan koulutus. Imatralla on toiminut 1950-luvulta lähtien taidekoulu, joka on nykyisin osa LAB-ammattikorkeakoulua. Alueella asuu tilastollisestikin runsaasti kuvataiteilijoita. Kaakon Taiteeseen kuuluu 300 jäsentä Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta.
Taidetta tuovat esille monipuolisesti Lappeenrannan ja Imatran taidemuseot. Samoin tekevät Lappeenrannassa läpi vuoden Taidekeskus Itä, Galleria Pihatto ja Galleria Mai Art sekä Täky-galleria. Pop up- ja kesänäyttelyitä on eri puolilla maakuntaa.
Anne Tompuri Lappeenrannan taidemuseossa 15.1.2023 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
