Minna Eloranta. Kuva: Päivi Vasara
KUVATAIDE | Tamperelainen kuvataiteilija ja yhteisötaiteilija Minna Eloranta on ”istunut” tussipiirrostensa päällä kaksikymmentä vuotta.
”Nyt haluan jakaa kuviani ja saada niille katsojia.”
Päivi Vasara, teksti ja kuvat
Minna Eloranta on Kulttuuritoimituksen lukijoille tuttu Viikon runon kuvituksista. Tämä ilo jatkuu, sillä Viikon runosta tehdään toinen kausi.
Nyt hänen pieniä tarinanomaisia tussipiirroksiaan, sekatekniikkatöitään ja pigmenttivedoksiaan on joulukuun loppuun asti esillä Galleria Koppelossa Tampereen Kauppakadulla. Yhteisnäyttelyn toiseen taiteilijaan Krista Mäkelään Minna tutustui opiskellessaan ammatilliseksi opettajaksi.
Heidän teoksiaan yhdistää kuvan ja sanan suhde toisiinsa ja sanomattomat tarinat mielen pohjalla. Heitä yhdistää myös nopea, vaistonvarainen tekeminen sekä liikkuminen tietoisen ja tiedostamattoman välimaastossa.
Ei etukäteistä suunnittelua
Minna Eloranta on ”istunut” tussipiirrostensa päällä kaksikymmentä vuotta. Hän ei ole juurikaan osallistunut näyttelytoimintaan, koska sosiaaliset taideprojektit ovat olleet hänen päätyönsä.
– Nyt haluan jakaa kuviani ja saada niille katsojia.
Tussiviiva kertoo tarinaa, jonka tunnelmaan läpikuultava akryyliväri luo omaa sanottavaansa.
– Kaikki tapahtuu sattuman ja hallinnan kohtaamispisteessä. En suunnittele teoksiani etukäteen, vaan annan kuvan tapahtua.
Kuvarunoja ja runokuvia
Koppelon yläkerrassa on runoilija Kristiina Wallinin ja Minna Elorannan jatkuvasta kirjeenvaihdosta syntyneitä kuvia runoihin ja runoja kuviin eli kuvarunoja ja runokuvia.
Heidän kirjeenvaihtonsa alkoi vuosia sitten Pirkankadulla, kun he olivat naapureita. Oli helppo liikkua villasukkasillaan lähinaapuriin.
Kristiina Wallin on yksi Kulttuuritoimituksen ensimmäisen “tuotantokauden” runoilijoista yhdessä Arto Lapin, Tuija Välipakan ja Juhani Ahvenjärven kanssa.
Koppelon alakerrassa on esillä Minnan mustavalkoisia tussipiirroksia, joiden joukossa on Minnan Viikon runoihin valitsemia kuvia. Kuvat olivat olemassa jo ennen kuin Viikon runo -juttusarja alkoi, joten on jotenkin ihmeellistä, miten osaan runoista on osunut aivan napakymppejä kuvia, ja jos ei ole osunut kymppiin, niin ainakin yhdeksikköön.
Kulttuuritoimituksen päätoimittaja Marita Salonen onkin antanut Minna Elorannalle arvonimen: Kulttuuritoimituksen hovikuvittaja.
Koppelon katutasossa on myös värillisiä teoksia.
– Värien kautta tunteet tulevat eri tasolla läsnäoleviksi. Tussi on hermoviivaa, värit olemista.
Kun kuvia ei tullut
Minna Elorannan ja Krista Mäkelän näyttelyn nimi on Olopaloja / Ekokeloja. Olopaloja on Minnan osuus, sillä hän sanoo kuviensa syntyvän omasta olosta. Kristan Ekokeloja viittaa muun muassa siihen, että hän käyttää kasvi- ja maavärejä teoksissaan.
– Olopaloja juontaa juurensa myös viiden vuoden jaksoon, jolloin en pystynyt juurikaan tekemään kuvia. Tein silloin tekstejä samaan tapaan kuin kuviani teen. Kuvan kimpoavat oloista. Se on kehollinen olo, sillä en suunnittele kuviani rationaalisesti.
Näyttelyn vieraskirjaan oli ilmestynyt hieno kiitosteksti. Yksi pariskunta oli löytänyt oman tarinansa Sielunsiskot-nimisestä kuvasta, jossa kaksi naista istuu bussin tai ratikan kyydissä. Kuva on tehty vuotta ennen kuin he tutustuivat, joten he ottivat sen ennustuksena.
Nimi on pienellä
Kuviaan Minna Eloranta ei halua häiritä, joten hän signeeraa ne mahdollisimman pienellä. Niillä on kyllä nimet, mutta kuviin ei nimeä ole laitettu. Nimet ovat mielenkiintoisia: Vanhainkodin pääsykoe, Nakkinaama, Tekoripset.
– Nakkinaama on poikani suosikki. Hän kysyi yhdestä työstä, mitä karhu kantaa. Vastasin, että karhu kantaa avaruutta. Tekoripset on vuodelta 2012, jolloin ne eivät olleet vielä suurta huutoa. Käytin työhön meikkisivellintä, joka antoi ilmavuutta.
Minna Eloranta & Krista Mäkelä: Olopaloja / Ekokeloja 30.12.2022 asti Galleria Koppelossa, Kauppakatu 14 33210 Tampere. Avoinna: ti–pe 12–18 ja la-su 12-15, maanantaisin ja yleisinä juhlapäivinä suljettu.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.