Kuva: Kirsi Haapamatti
TEATTERI | Näyttelijä Mia Vuorela sai valita uransa ensimmäisen monologin itse. Se on tuntunut erikoisuudessaan upealta. Ensi-ilta koittaa Seinäjoen Kaupunginteatterissa.
Kirsi Haapamatti
– Yleensähän se menee näyttelijäntyössä niin, että ilmoitustaululta luetaan, mikä rooli minulle on annettu. Me emme vaikuta näytelmien valintaan emmekä roolituksiin. Nyt sain itse valita koko näytelmän.
Yli 26 vuotta näyttelijäntyötä ja siitä 18 vuotta Seinäjoen kaupunginteatterissa, ja nyt irtosi ensimmäinen monologirooli Mia Vuorelalle. Pitkässä odotuksessa on kuitenkin enemmän kyse näyttelijän omasta tahdosta kuin siitä, ettei rooleja olisi ollut koskaan tarjolla.
– Tuntuu, että nyt olen valmis. Nyt teksti on myös sellainen, jonka halusin tehdä.
Ulkoaohjautuvuus vie mennessään
@hyvinvointivalhe-näytelmän Mia Vuorela valitsi, kun teksti oli vielä keskeneräinen. Hän sai pallotella sitä käsikirjoittaja-ohjaaja Natalil Lintalan kanssa hyvän aikaa ennen kuin teksti sai Lintalan käsissä lopullisen muotonsa.
Monologi kertoo 52-vuotiaasta Saijasta, joka on uuden edessä, kun alkoholistimies raitistuu. Miten keikahtaa Saijan elämä, kun sitä on määritellyt läheisen sairaus? Saijaa määrittää myös korvaamattomuuden tunne työpaikalla ja pakonomainen tarve somettaa elämänviisauksia (tai -latteuksia) nettiyleisölleen.
– Monologin teemana on ulkoaohjautuvuus. Toisinaan sitä kutsutaan myös läheisriippuvuudeksi. Siinä ihminen on luovuttanut minuutensa jonkin ulkoapäin tulevan ihmisen tai asian tai menneisyyden trauman hallintaan, Vuorela sanoo.
– Olen tekstiä lukiessani ja näytelmää harjoitellessani pohtinut paljon myös omaa elämääni ja itseäni. Olen kauan kantanut kiltin tytön roolia. Jo teatterikoulussa minulle sanottiin, että pitää uskaltaa olla ärtynyt tai ruma. Pitää olla sen verran itsetuntoa, että uskaltaa katsoa itseään peilistä, tohtii löytää oman minuutensa. Tämä kiinnostaa minua, ja uskon, että se koskettaa valtavan monia ihmisiä. Tosi monella meistä on elämässään ulkoisia tekijöitä, jotka ohjaavat toimintaamme, vaikka sisimmässämme valitsisimme toisin.
Näyttelijä pohtii, että ulkoaohjautuvuus voi olla kaikua hyvin arkisista asioista, esimerkiksi sosiaalisen median luomista paineista tai yhteiskunnan tarjoamista rooleista.
– Sitten on rankempia juttuja, kuten sodankäyneen sukupolven traumat. Joskus niiden hoksaaminen on helppoa ulkopuolelta, mutta henkilö itse ei näe käytöksessään mitään erikoista.
Mia Vuorelan monologidebyytti on samalla @hyvinvointivalheen kantaesitys. Kuva: Jukka Kontkanen ja Emilia Boulevard
Vain valo ja minä
Millaista monologin harjoitteleminen on, kun tukena ei ole näyttelijäkollegoita? @hyvinvointivalheessa on kokonaisuudessaankin hyvin pieni työryhmä.
– Se on ollut yllättävän kivutonta. On saanut keskittyä omaan tekemiseen, olen aika armoton itseäni kohtaan. Isossa produktiossa joskus fokus hajoaa, kun on paljon ihmisiä ja kaikilla jotain kerrottavaa. Monologissa olen yksin. Se on aika intensiivistä. Olen ollut paljon omassa kuplassani, enkä ole kertonut kollegoille näytelmästä oikein mitään. Mieheni on näytelmän äänisuunnittelija, joten kotona olen saanut purkaa ajatuksiani.
Vuorela kiittelee myös käsikirjoittaja-ohjaaja Natalil Lintalaa.
– Olemme työskennelleet aikaisemminkin yhdessä. Tämä on tosin ensimmäinen kerta, kun hän on ohjaajana, joten aluksi vähän jännitin, mitä tästä tulee. Meillä on kuitenkin samanlainen suhtautuminen näyttelemiseen, olemme nopeita ja tarkkoja. Samanrytmisyys on ollut hyvä asia.
Monologirooli ei ole lavalla yksin kyhjöttämistä, sen Vuorela on saanut kokea. Kun harjoittelukaudella valot otettiin ensi kerran käyttöön, oli kuin lavalle olisi tullut vastanäyttelijä.
– Valot, äänet ja esityksen rytmi ovat tärkeitä. Näytelmässä ei ole tanssia eikä laulua, mutta paljon rytmiä, asentoja ja muotoja ja leffamaisia kuvia.
Hahmo hyppäsi someen
@hyvinvointivalhetta markkinoidaan ennakkoluulottomalla keinolla kuvapalvelu Instagramissa. Saijalla on sometili, jonka kautta voi kurkistaa hänen kiiltokuvamaiseen arkeensa. Näytelmähahmon somepresenssin lisäksi kiinnostavaa on myös se, että näytelmää tarjotaan myös keikkaversiona yksityistilaisuuksiin tai esimerkiksi työpaikan tiloihin toteutettavaksi.
– Keikkaversio harjoitellaan niin, että se toimii myös erilaisissa fyysisissä tiloissa. Silloin työryhmä on vieläkin pienempi, mukaani lähtee vain näyttelijä ja teknikko.
@hyvinvointivalhe on näytelmä, jonka Mia Vuorela halusi. Näytelmävalintaan vaikutti kuitenkin myös aikataulu. Harjoituskausi on produktiossa vain reilun kuukauden mittainen, joten kompakti, tunnin mittainen esitys oli looginen valinta.
– Minua kiinnostavat myös muut monologit. Esimerkiksi Rosa Liksomin Everstinna olisi joskus upeaa päästä tekemään. Ensimmäiseksi monologikseni on kuitenkin ollut hieno saada tämä aivan uusi teksti, tehdä sen kantaesitys.
Mia Vuorela ei halua ohjata katsojan tulkintoja ja tunteita etukäteen, mutta sanoo toivovansa, että katsoja saisi näytelmästä voimaa muuttaa elämäänsä.
– Jos näytelmän myötä tunnistaa elämässään tai ihmissuhteissaan jotakin, ja se saisi miettimään omien elämänvalintojen syitä. Jotain sellaista toivon, että monologi katsojissa herättäisi.
@hyvinvointivalhe-monologi Seinäjoen kaupunginteatterissa (Elissa-studio). Ensi-ilta 10.9.2021 Esityksiä 17.11. asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Milloin Kaisa Korhonen itki, millaista arvoitusta hän pohti läpi elämänsä?
SEMINAARI | Teatteritaiteen professorin muistoseminaarissa näyttäytyy omaa tietään kulkenut opettaja ja ohjaaja, joka kykeni ainutlaatuiseen sukupolvihyppyyn.
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
