Kuva: Maarit Kytöharju
HENKILÖ | 40-vuotistaiteilijajuhlakiertueestaan iloitseva kitaristi, säveltäjä, bändinjohtaja ja opettaja Raoul Björkenheim täräyttää olevansa vasta uransa alussa. Kiertueelle maestro tuo yhtyeensä eCsTaSyn, jota hän kehuu estoitta.
”En halua Mercedes-Benziä, haluan riittävästi keikkoja.”
Arto Murtovaara
Raoul Björkenheim (s. 1956) on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia jazzmuusikoita ja eurooppalaisen avantgarden eliittiä, vaikka ansaitsisi epäilemättä vieläkin enemmän huomiota. Hänen yhteydessään on mainittu nimiä Jimi Hendrixistä John McLaughliniin ja Albert Ayleriin.
Björkenheimin soittokumppanit lukeutuvat freejazzin kermaan: Bill Laswell, Hamid Drake, William Parker, Lukas Ligeti, Joe Fonda. Björkenheimin soundi on helposti tunnistettava.
Kokenut jazzmuusikko kertoo juuri käyvänsä läpi aihioita kiertuettaan varten. Ja se tuntuu tällä hetkellä vaikealta.
– Maailmantilanne ahdistaa niin paljon, että luonnollisesti nämä biisit, jotka syntyvät, ovat todella, todella synkkiä, Björkenheim manaa.
– Mutta kun ei ole mitään syytä masentaa ihmisiä konserteilla, täytyy olla joku toivon pilkahdus.
Björkenheim kirjoitti takavuosina paljon sotaa käsitteleviä biisejä ja uusia näköjään tulee lisää, ”nämä ei lopu.” Hän puuskahtaa, että ihminen kykenee lähettämään avaruuteen teleskoopin, joka pystyy kuvaamaan satojen miljoonien valovuosien päässä olevia tähtiä, Big Bangin alkuun saakka, mutta ei pysty olemaan sotimatta.
Juhlakalu rukoilee, ettei vaan kukaan (bändistä) saa positiivista koronatestiä ennen 40-vuotisjuhlakiertueen kahdeksan keikan rypistystä. Hän itse kieltäytyi suuresta perhejuhlasta tartunnan pelossa. Korona pysäytti keikat pitkäksi ajaksi, ja nyt olisi tärkeätä päästä pitkästä aikaa soittamaan yleisölle.
– Sitä on niin kauan odotettu. Nyt kun me päästään rundille, se on uskomaton vapautus.
Kolme yhtyettä
Hänen ajankohtaisimpiin projekteihinsa kuuluu tällä hetkellä kolme yhtyettä, duo ikinuoren Junnu Aaltosen kanssa, eCsTaSy ja Triad, joissa hän on koonnut ”siipiensä alle nuoren suomalaisen jazzsukupolven lahjakkaimpia muusikoita”.
Haastatteluhetkellä Aaltonen oli juuri tulossa Björkenheimin luo valmistelemaan materiaalia; juhlakiertueen avauskeikalla Espoossa 24.3.2022 soittivat sekä Aaltos-duo että eCsTaSy.
– Se on mun tuorein juttu, Björkenheim sanoo eCsTaSy-yhtyeestä.
– Mehän ollaan tehty kolme levyä yhdessä. Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta, se on kauemmin kuin Krakatau.
Tiimistä saksofonisti Pauli Lyytinen on Björkenheimin mielestä yksi Suomen parhaista muusikoista, maailmanluokkaa, ”fantastinen soittaja, taiteilija, kaikki mitä se tekee,” samoin kontrabasisti Jori Huhtala. Totta kai myös kokenut rumpali Markku Ounaskari, joka soittaa monien ulkomaalaisten kokoonpanojen ja muusikoiden kuten Trygve Seimin kanssa.
– Tämä on hyvä joukkue. Tämä on paras ja monipuolisin bändi, mitä voisin tuoda tällä hetkellä esiin. Ja koska me olemme tehneet niin paljon levyjä, meillä on paljon matskua.
– Tässä on nyt idea, että en jää mitenkään laakereilla lepäämään. Näen, että urani on vasta alussa. Nyt pikkuhiljaa vasta opin tätä, Björkenheim sanoo painavasti – ja lisää saman tien, ettei säveltäminen ole helppoa, ainakaan tällä hetkellä.
– Olen kamppaillut näiden aihioiden kanssa neljä viikkoa jokapäiväisesti ihan vain löytääkseni uusia tapoja ajatella.
Björkenheim sanoo haluavansa välttää yleistä kaavaa, että laitetaan ”ensin kiva sointukierto ja kivanskaala ja sitten keksitään siihen joku melodia”. Hän haluaa löytää toisenlaisen tavan lähestyä säveltämistä.
–Sen takia olen joutunut opiskelemaan kaikenlaista matskua, ja kyllä jossain tulevaisuudessa haluan jatkaa tätä sinfonista kirjoittamista. Minähän olen kirjoittanut viisi sinfonista biisiä, joista viimeisin oli Tampereen Filharmonian tilaama.
Björkenheim arvelee, että kymmenen vuoden päästä voi olla, ettei kitarasta saakaan irti sitä mitä musiikillisesti haluaa. Sen takia hänestä on hyvä osata kirjoittaa.
Other Places
Björkenheim on kirjoittanut matkan varrella paljonkin musiikkia, elokuvamusiikkia esimerkiksi useisiin Taru Mäkelän ohjaustöihin, lukuisia tilausteoksia UMO:lle, RSO:lle, Helsingin kaupunginorkesterille ja Helsingin Juhlaviikoille sekä tuoreimpana ääniteoksen Never But Always Espoon modernin taiteen museolle EMMAlle vuonna 2018. Niiden lisäksi hän on tehnyt esimerkiksi tanssi- ja teatterimusiikkia.
Yksi eksoottisimmista oli Juhlaviikoille ja suurelle sähkökitaraorkesterille Ismo Alangon tilauksesta sävelletty Apocalypso (1995); Björkenheim ihastelee vieläkin 30 sähkökitaran ja kahdeksan bassokitaran jyminää kantaesityksessä.
Maestro tähdentää, että totta kai tämä on merkkivuosi. ”Merkkipuuna” hän käyttää vuonna 1982 kantaesitettyä, UMO:n häneltä big bandille tilaamaa sarjaa Other Places. Björkenheim kehuu laittaneensa siihen likoon kaiken, mitä oli opiskellut Berkleessä. Seuraava sävellys oli kahden vuoden päästä kantaesitetty Some, joka sekin oli sarja big bandille, UMO:lle, Siihen hän sai ilokseen solistiksi Junnu Aaltosen, jota hän pitää yhtenä Suomen kaikkien aikojen parhaista muusikoista.
Björkenheim muistaa kuinka Eetu (Edward Vesala) oli aikoinaan katkera ja kaipasi enemmän huomiota ja arvostusta.
– Nyt ymmärrän miltä se tuntuu. Mutta en ole turhautunut, koska en odotakaan huomiota. Teen mitä teen, Björkenheim korostaa.
– Tietysti olisi kiva saada sellaista arvostusta, joka toisi lisää keikkoja. En halua Mercedes-Benziä, haluan riittävästi keikkoja.
Edward Vesalan UMO:n kanssa tekemä albumi Bad Luck, Good Luck (1983) oli Björkenheimin ensimmäinen levytys. Sittemmin hän soitti myös Vesalan Kullervo-levyllä ja Vesalan Sound & Furyn Lumi-albumeilla.
Korona-ajan Björkenheim vietti kotona, eikä se radikaalisti muuttanut hänen rutiinejaan; hän treenasi, sävelsi, luki, mietiskeli ja valmisteli opetusta. Hän on opettanut Sibelius-Akatemiassa atonaalista säveltapailua.
Opettamisen Björkenheim sanookin olevan yksi lempiasioistaan. Opetusura alkoi Oulunkylän Pop/Jazz Konservatoriossa Klaus Järvisen leivissä 1980-luvun alussa. Samoihin aikoihin hän kirjoitti puhtaaksi nuotteja – ”(Eero) Koivistoisen ja (Esko) Linnavallin arrit” – ainakin viiden vuoden ajan.
Roommushklahn
Taiteellisesti tärkeimpiä asioita Björkenheimille ovat aina olleet bändit. Kun mainitsen Roommushklahnin, jota kuulin 1980-luvun alussa Tampereen YO-talolla, Björkenheim innostuu virittämään mongolialaista karjapaimenten ”laulua.” Svart Records on kuulemma julkaisemassa yhtyeen musiikkia.
Vielä enemmän ällikällä hän on yhtiön aikeista julkaista peräti viisi tuplaa hänen Krakatau-yhtyeensä musiikista. Virallisia albumeja on julkaistu neljä.
Björkenheim kertoo tehneensä useamman kuukauden hommia Krakatau-levyjen eteen, mutta viisi tuplalevyllistä ”löytyi ihan tuosta vaan.” Hänen pitkäikäisiä projekteistaan kannattaa mainita myös väkevä Scorch Trio, joka teki kuusi albumia vuodesta 2002 lähtien.
Juhlakiertueen suhteen hän lähettää suuret kiitokset sen tuottaneelle Charles Gilille.
Björkenheim innostuu puhumaan opetustyönsä kautta instrumenttinsa tämän päivän tähdistä; hänestä oli hauskaa nähdä Timo Kämäräinen, Marzi Nyman ja Teemu Viinikainen silloin, kun he nuorina muusikoina olivat hänen oppilainaan. Hän ei halua ottaa heidän menestyksestään mitään kunnia, mutta hänestä suomalainen jazznäyttämö on hyvässä mallissa, kun on niin paljon hyviä komppiryhmiä.
– Silloin, kun minä olin Eetun (Vesala) bändissä, meillä oli vaikeuksia löytää kontrabasisti, joka kykeni soittamaan freejazzia, Björkenheim kertoo ja listaa Antti Hytin, Heikki ”Häkä” Virtasen, Pekka Sarmannon ja hiljan edesmenneen Teppo Hauta-ahon.
– Nyt on valtavasti hienoja soittajia ja solisteja myös. Takuulla seuraavat kymmenen vuotta tässä pyörii hienoja bändejä ja uusia kykyjä nousee. Se on se valo keskellä tätä kaikkea synkkyyttä.
Puhumme vielä keikoista. Björkenheim laskeskelee kesäfestareita, joille on mahdollista päästä soittamaan, iso osa niistä on kuitenkin mainstreamiin kallellaan.
– Sä soitat niin marginaalista musaa, Björkenheim matkii.
– Mä en oo koskaan halunnut tehdä mitään marginaalista musaa. Mä haluun tehdä musaa, josta ihmiset voisivat innostua, kun kuulevat sitä.
Raoul Björkenheim
- Syntynyt 1956 Los Angelesissa. Muutti teini-ikäisenä äitinsä kotimaahan Suomeen.
- Koulutus: Suoritti Professional Music -diplomin 1978–1981 Berklee College of Musicissa Bostonissa. Opiskeli 1977–1978 Helsingin konservatoriossa.
- Levytykset: Yli 50 levytystä, joista tuoreimmat ovat Solar Winds: Tribute to John Coltrane (2020), The J & F Band: From the Roots to the Sky (2018), Juhani Aaltonen & Raoul Björkenheim: Awakening (2018), Raoul Björkenheim eCsTaSy: Doors of Perception (2017).
- Palkintoja: Yrjö-palkinto vuonna 1984. Emma-palkinto vuoden jazzlevystä Krakatau: Volition.
- Muuta: Tuli isoisäksi, kun hänen 34-vuotias poikansa sai lapsen samana päivänä, kun Suomi voitti Venäjän miesten jääkiekon olympiafinaalissa.
Juhlakiertue
- 28.3. Tampere, G Livelab
- 29.3. Savonlinna, Kulttuurikellari
- 30.3. Joensuu, Kerubi / Jazzkerho 76
- 31.3. Kuopio, Trattoria Sorrento
- 8.4. Turku, Bar Ö / Flame Jazz
- 9.4. Seinäjoki, Kalevan navetta
- 10.4. Kuusankoski, Patoklubi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kimmo Pohjonen tarjoili kauneutta ja kantaaottavuutta – 60-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa
HENKILÖ | Kimmo Pohjonen ei päästä helpolla sen paremmin itseään kuin yleisöään. Tinkimätön taiteen tekeminen on nostanut hänet maailmanmaineeseen.
Miia Selinin Marple katselee maailmaa tutkivasti mutta lempeästi – Tuijottava katse valtaa Tampereen Työväen Teatterin
TEATTERI | Työviksen ensi-illassa Agatha Christien rakastettua harrastelijasalapoliisimummelia esittää Miia Selin, joka on pohtinut onko hän viisikymppisenä liian nuori rooliin.
Yli puolet elämästä Tampereella – Pauli Hanhiniemi tiesi tullessaan, että tänne kannattaa jäädä
HENKILÖ | Vastikään 60 vuotta täyttänyt Pauli Hanhiniemi on asunut elämästään yli puolet Tampereella. Millainen on hänen Tampereensa, missä on hyvä asua, missä keikkailla, se selviää nyt.
Kahil El’Zabarin ensemble palasi Jazz Happeningiin 42 vuoden jälkeen: ”Tampereella on minulle erityinen merkitys”
MUSIIKKI | Perkussionisti, säveltäjä Kahil El’Zabar tuo yhtyeensä Tampere Jazz Happeningiin 50-vuotisjuhlakiertueellaan. Maestro muistaa nuoruutensa jännittävät ajat Suomessa.